Suurperhe harjoittelee matkailua - Jurassic Coast

Jos sinulla on lapsia, muistatko vielä ajan, kun lähdit viikoksi reissuun ja kaikki kamasi mahtuivat reppuun? Miten voikin olla, että ennen viikon reissu onnistui reppu per pää ja kun mukaan tuli yksi kolmisen kiloa painava ja 50 senttiä pitkä yksilö tavaroiden raijaamiseen ihan todella tarvittiin autoa.  Meidän perheeseen tuli ensimmäinen auto vasta esikoisen synnyttyä :D. Entäpä sen kun ennen lapsia reissuun lähdettiin, kun hyvältä tuntui tai edullisimmalla pääsi? Vastasyntynyt ei paljon aikatauluja vielä sanele, mutta isomman kanssa kätevintä on matkustaa päikkäriaikaan, ettei vaan mene aikataulut sekaisin.

Satu kirjoitteli Salamatkustaja -blogistaoli ollut reissussa kahden lapsen kanssa yksin. Rankka reissu kirvoitti miettimään Lapsiperhematkailun päivitetyistä sääntöjä. Hän kirjoitti mm. “2. Puolison tullessa mukaan voimme lähteä koko perheen kanssa jollekin helpolle ja lyhyelle matkalle, vaikka seurueen nuorin olisikin vielä alle kolmevuotias. Ruotsinristeilyn tapainen, Suomen-reissu tai all inclusive -holiday. Ei mitään, mikä vaatii seikkailua, uuden kaupungin opettelua tai uuteen urheilulajiin totuttautumista.”

Aika pitkälle kyllä allekirjoitan tuon. Ei mitään extremeä tälle porukalle, kiitos. Kahden lapsen kanssa, kun toinen oli vielä alle 2 -vuotias, en olisi edes haaveillut lähteväni yksin reissuun. Ehkä, jos tuo taapero olisi edes nukkunut kunnolla öisin, olisi itsellä voinut olla jaksamista tuollaiseen tekoon. Tänä vuonna harkitsin juuri 3 vuotta täyttäneen mukaan ottamista Suomen pyrähdykselleni, josta kirjoittelin viimeksi. Hetken asiaa pohdittuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että neljän yön pikapyrähdys, jossa alunperin piti olla myös neljä eri kaupunkia ja neljä eri majapaikkaa (lopulta majapaikkoja oli vain 3), olisi aivan liian raskas 3 -vuotiaan kanssa ja hän jäi kotiin isän hoiviin.

Meidän perhe ei ole aikaisemminkaan harrastanut mitää extreme -matkailua, mutta nyt kun perheen koko on kasvanut kahdella ja on meidän viimeinen kesä tällä saarella, oli itsestään selvää, että miehen kesäloma käytettäisiin kotimaan matkailuun. Kävimme jo pääsiäisenä testaamassa miten 6 + 1 henkilöä (au pair oli mukana) siirretään paikasta A paikkaan B. Matkasta, jolla ei ollut juuri muita tavoitteita voit lukea täältä. Jo pelkästään se, että meidän perhe istui saman auton kyydissä oli elämys. Meillä ei ole vieläkään sellaista autoa, johon koko tämä porukka mahtuisi, sillä asumme kaupungin keskustassa eikä meillä ole säännöllistä tarvetta tila-autolle. Lisäksi tila-auton parkkeeraaminen ahtaille kaduille olisi todella hankalaa. Lähikorttelista löytyy useinmiten paikka perushenkilöautolle, mutta tila-auton mentävää koloa saisi etsiä jo kauempaa.

Näkymä Beer -rannalle

Vuokrasimme siis auton ja lähdimme retkelle Englannin etelärannikolle Jurassic Coastille, joka on saanut nimensä siitä, että tuolta alueelta löytyy yhä tänäkin päivänä reilusti fossiileja. Rannikon kalkkikivipengermässä voi nähdä merkkejä niin trias-, jura- kuin liitukaudelta. Ihanteellisen retkikohteen paikasta tekee se, että fossiilien kerääminen on sallitua. Niinpä meidän perhe lähti etsimään dinosauruksia. Esikoisen toiveissa siinsi ihka oikea dinosauruksen pääkallo, valitettavasti ihan niin huikeita löytöjä emme tehneet, olimmehan reissussa ihan väärään aikaan vuodesta. Parhaat löydöt tehdään kuulemma loka - marraskuussa, kun sataa ja tulee paljon eli pengermiltä huuhtoutuu alas uutta maata. Nyt oli ollut viisi viikkoa kuivaa, eikä edellisen päivän ja yön sateet olleet tarpeeksi rankkoja tuomaan alas uutta maata. Rannat oli aikalailla kolutut.

Rantakiviä tutkimassa

Kuuden hengen matkailu alkaa olla aika haasteellista, sillä jo majoituspaikkojen löytyminen näin suurelle porukalle on vaikeaa sekä kallista. Onneksi on AirBnB. Varasimme kerrostaloasunnon Lyme Regis -nimisestä pienestä kylästä. Asunnossa, joka sijaitsi korkealla kukkulalla. Pihalta oli huikeat näkymät merelle. Asunnossa oli kaksi parisänkyä, keittiöstä löytyi kaikki tarvittava ja tilaa riitti mineillekin ryömiä ja kontata menemään. Pitkän ajomatkan jälkeen he oikeasti hihkuivat innosta tutkiessaan uusia paikkoja :D. Teimme etukäteen ruokatilauksen (vrt. foodie.fi), joka toimitettiin “kotiin”, jotta meidän ei tarvinnut koko porukan kanssa lähteä etsimään lähintä kauppaa. Viiden päivän, joista kaksi matkustuspäiviä, tavoitteet oli asetettu kevyesti. Halusimme päästä rannalle ja uimaan; osallistua fossiilikävelyyn, jotta löytäisimme varmasti fossiileja sekä paluumatkalla vierailla Stonehengeä katsomassa. 

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä oli aurinkoinen ja lämmin keli, joten isoimmat pääsivät pulahtamaan mereen. Seuraavana päivänä satoi puoleen päivään asti, joten annoimme jalkojemme levätä edellisen päivän kävelystä ja lähdimme vasta sateen loputtua katselemaan maisemia. Lauantaina osallistuimme fossiilikävelyyn. Rannalle ei luonnollisesti edes tarvitse kuvitella pääsevänsä rattailla, joten kaksoset kannoimme kantorepuissa (kirjoittelen noista repuista varmaan vähän myöhemmin lisää). Lyme Regisissä kävelyt tiet olivat muutenkin niin jyrkkiä ja kapeita, että meidän Mountain Buggy Duetit veivät koko leveyden. Olipa jopa muutama sellainen pätkä, ettei rattaat mahtuneet kävelytielle lainkaan. Voin sanoa, että fossiilin etsintä ja mahdollisen löydöksen noukinta + 8 kiloa selässä alkaa aika pian käydä työstä. Lisäksi tietysti vauvojen ruokkiminen lennossa on oma taitonsa. Esikoinen ja taapero kävelivät kuten aina. Taaperolle tuo lähes kuusi tuntiseksi venähtänyt reissu alkoi käydä voimille ja ihan lopussa jouduin häntä vähän kantamaan, toisen vauvan lisäksi. Miehellä oli kuitenkin kannossa myös myös vauvojen maidot, ruuat, vaipat sekä meidän vesipullot ja lasten eväät, joten reilua oli, että minä kannoin hetken taaperoa. Todella reippaasti tuo taapero jaksaa kävellä ja pieni evästauko tai palkinnoksi reippasta fossiilijahdista saatu haudottava dinosauruksen muna antoi puhtia taas uuteen kävelyyn. Ihailtavan reipas pikkumies.

Stonehenge

Päivissä oli sopivasti menoa lapsia ajatellen ja kuitenkin illat saatiin rauhoitettua rutiineille. Yöt meidän koko porukka nukkui oikein loistavasti. Kaikin puolin onnistunut reissu, vaikkei mitään hurjaa tehtykään.

Working holiday - kotiäidin kesäloma

Onko kotiäidillä kesälomaa? Vaikka perheenä vietetään kesälomaa, niin kotiäidin työ pysyy aina mukana. Ympäristö ehkä vain muuttuu. Mutta tänä kesänäpä mulla oli vähän niinkuin kesäloma ja jopa työmatka, ihan niin kuin olisin oikeasti töissä. Meidän esikoinen lähti Suomeen mummin ja ukin (miehen puolelta) kanssa aikalailla heti kesäloman alettua eli heinäkuun lopussa. Minä lähdin häntä noutamaan vähän yli viikon päästä. Mies jäi kotiin huolehtimaan nuorimmista. Viiden päivän yhdistetty kesäloma ja “työreissu”. Menomatkalla sain viettää reilut 12 tuntia vailla kaitsettavia. Miettikää mitä luksusta - ei tarvinnut miettiä onko koko lauma koossa, onko jollakin pissahätä, jano, nälkä, väsy, ratkoa riitoja jne. Vain minä, kirja ja omat ajatukset. Lomaa. Perillä minua odotti esikoinen, joka oli nauttinut olostaan isovanhempien hemmoteltavana ja huomionkohteena. Tapasimme parin päivän aikana vielä minun sukua sekä esikoisen kummit. Ihanaa kiireetöntä aikaa tärkeiden ihmisten seurassa. Nautin Suomi -herkkuja kuten tuoretta ruisleipää, raejuustoa, karjalanpiirakoita, savustettua kalaa. Kävin monta kertaa saunassa. Kotiin viemisiksi käsimatkatavaralaukkuihimme mahtui pari pakettia leipää ja suklaata. Tämän työreissun tärkein syy oli toki noutaa esikoinen kotiin, mutta meillä oli myös virallista ohjelmaa. Neljäntenä päivänä esikoinen kävi Turun Kansainvälisen koulun pääsykokeissa. Aloitimme paluumatkan siirtymällä Turusta Helsinkiin. Viidentenä päivänä lensimme kotiin, jossa olimme hieman ennen puolta yötä. Reissaaminen yhden, jo aika ison, lapsen kanssa oli oikein mukavaa ja helppoa. Kaikin puolin onnistunut irtautuminen arjesta. Oli ihana palata kotiin omien murusten luo.

Hyvästit au pairille ja (taas) uutta etsimässä

Niin vierähti kuusi viikkoa. Sen aikaa meillä asui Au pair nro 3, kutsuttakoon häntä tästä lähtien nimellä Ap3. Hän saapui meille paikkaamaan au pair nro 2:n jättämää aukkoa. Ap2:han viipyi meillä vain viikon. (Ap2:n tarinan voit lukea täältä). Hyväksi onneksemme kaverini oli juuri haeskellut suomalaista au pairia Facebookissa julkisella statuksella ja olin itsekin tämän statuksen jakanut omalla seinälläni. Kävikin niin, että kaverin au pairiksi valikoitui minun Suomi -kavereiden lapsenvahtina toiminut tyttö. Vähän liian myöhään saanut hän oli saanut hakemuksen myös oman suomalaisen kaverinsa kummitytöltä. Kun hän kuuli miten meille oli käynyt, hän tarjoutui heti kysymään, josko tämä kummityttö olisi vielä vapaa ja kiinnostunut tulemaan meille. Onneksi oli, vaikkakin hänen oli palattava takaisin koulun penkille eikä hän voisi olla meillä pidempään kuin kesän.

Ap3 on hänkin nuori, mutta erittäin kokenut matkustaja ja englanti on hänen toinen kielensä eli kieliongelmia ei ainakaan ollut oletettavissa. Ap3 oli (on toki yhä) ihana tyttö. Rauhallinen kuin mikä ja vaikka pojat, varsinkin tuo tahtoikäinen taapero, haastoivat häntä välillä oikein urakalla. Pojat ovat aikamoisia vastarannankiiskejä ihan normaalistikin, mutta uskon, että pojat tuon Ap2:n jälkeen testasivat miten uuden tytön kantti kestää. Voin sanoa suoraan, ettei varmasti ollut nuorelle tytölle helppo kokemus. Näin lyhyessä ajassa lapset eivät ehtineet luoda vielä yhtä luontevaa suhdetta Ap3:n kanssa, kuin mitä varsinkin taaperolla oli Ap1:n kanssa. Taaperomme tykkään halailla ja näyttää kiintymyksensä upeilla aurinkoisilla hymyillä ja juoksemalla halaamaan spontaanisti milloin missäkin tilanteessa. Ap1 sai useinkin haleja, mutta Ap3 ei vielä päässyt niistä nauttimaan. Uskon, että pidemmän päälle Ap3 olisi ansainnut taaperon kiintymyksen. Älykkään ja valveutuneen Ap3:n kanssa elämä sujui oikein mutkattomasti. Hänen kanssaan oli todella mukava keskustella ja saada näkökulmaa nuorten maailmaan.  

Nyt etsin uutta au pairia syyskuusta joulukuulle. Syy sille miksi aika on näin lyhyt on se, että meidän perheen aika Englannissa on päättymässä ja joulukuun aikana meidän perhe muuttaa takaisin Suomeen. Olen haastatellut tällä kertaa myös muita kuin suomalaisia, sillä tuntuu, että voisi olla hyvä aika altistaa koko poikakööri englannille oikein urakalla ennen kun suomenkielestä tulee myös ulkomaailman valtakieli. Olenkin haastatellut neljä tyttöä, joiden välillä aiomme päästöksen tehdä. Päätös ei todellakaan ole helppo, sillä jokainen haastateltu on ollut mukava ja heidän kanssaan on ollut helppo keskustella. Jokaisella on kokemusta lasten hoidosta, vaikka ei välttämättä kaksosten ikäisistä olekaan. Jokainen olisi omalla tavallaan sopiva. Kroatialainen asuisi jo valmiiksi Cambridgessä, mutta haluaa vaihtaa kroatian kielisen perheensä perheeseen, jossa joutuisi käyttämään enemmän englantia. Hän on hyvin uskonnollinen ja meidän perheemme taas, kuten jo aikaisemmin olen täällä todennut täysin tunnustukseton. Ranskalainen tyttö on hurmaava ja opiskellut lasten psykologiaa. Hänen englantinsa on kuitenkin melko heikkoa ja ymmärrettävää kyllä, aksetti on kova. Italialainen on kaikista vanhin ja kokenein. Itseasiassa hän on jopa muutaman vuoden minua vanhempi. Hänen motiivinsa lähteä au pairiksi vanhemmalla iällä, on halua muuttaa Englantiin ja tämä olisi hänelle eräänlainen helppo ensi askel siihen suuntaan. Ongelmalliseksi asian tekee se, että hän haluaisi alkaa etsiä töitä marras/joulukuussa. Mitä jos hän saakin unelmatyönsä “liian ajoissa”. Suomalainen tyttö olisi helppo vaihtoehto, sillä suomalaisen kulttuurin kasvatti suomalaisessa perheessä ei aiheuta suuria kulttuurishokkeja. Suomalainen puhuu kuitenkin suomea. Voisiko häntä ohjeistaa puhumaan lapsille lähinnä englantia? Suomalaisen englanti on todennäköisesti parempaa kuin ranskalaisen. Pitää varmaan pyytää kielinäyte :D. Mitä te tekisitte, jos näillä hyvin vajavaisilla tiedoilla tekisitte päätöstä?