Niskakakka

“Sitten tunsin Aadan niskassa jotain tahmeaa ja lämmintä. Se liiskaantui sormien välissä ja alkoi haista. Selkäkakka.

--

Kuorin vaatteet vauvan päältä. Kakkaa oli Aadan hiuksissakin. Nostin vauvan käsivarrelleni ja kiikutin lavuaarin ylle. Lämpimän veden valuessa vauvan selkään itku alkoi laantua. Vehnänvärinen tukka muuttui tummaksi kastuessaan ja vesi pehmensi ihon vaaleanpunaiseksi. Aada yritti kurotella hanaa varpaillaan.” Minerva Piha, OTE-lehti 25.2.2015

Nyt se sitten tapahtui. Kaksoset ovat hitusen yli 6 kuukautta ja olen tiennyt tätä odottaa, mutta jostain syystä olemme tältä tähän asti välttyneet - niskakakalta nimittäin. Olimme onneksi kotona.

Todennäköisesti jokainen vanhempi on joskus kohdannut niskakakan, selkäkakan tai nipan. Vauva täräyttää tavaraa niin paljon ja/tai niin voimalla, että sitä itseään pursuaa yliäyräiden ja parhaassa eli pahimmassa tapauksessa aina niskaan asti. Murphyn lakien mukaisesti sen on tapana osua kohdalle juuri silloin, kuin tilanteen korjaaminen on vaikeinta. Kaupungilla, autoreissussa, lentokoneessa. Suomessa vanhemmat voivat helpottaa elämäänsä ja kääriä pienokaisensa kätevästi kietaisubodyyn, mutta kun kerran erehdyt laittamaan päälle pään ylivedettävän bodyn, se hyökkää varmasti. Mikä selviytymistarina onkaan, kun onnistut ahtaassa lentokoneen vessassa vauvaa yhdellä kädellä kannattaen kuorimaan tämän kakkaisesta bodysta. Heität likaiset vaatteet minimaaliseen lavuaariin odottamaan, koska mitään pussia ei nyt ole käsillä. Miksi ihmeessä en tajunnut napata matkapahoinvointipussia mukaan vessaan lähtiessä. Nyt kun likaiset vaatteet täyttävät lavuaarin, ei pepun pesu suomalaiseen tapaan vedellä pesten onnistu. Olisihan tuo nyt muutenkin vaikeaa, kun vettä valuu vain pienen hetken ja kokoajan saa olla painamassa hanaa uudelleen käyntiin. Pyyhit vauvaa puhdistuspyyhkeillä puhtaaksi ja kokoajan mielessäsi rukoilet, että pyyhkeet riittävät loppuun asti. Onneksi bodyn sai rullattua siististi rullaksi kakan ympärille, jotta sait bodyn pois ilman, että hiukset likaantuivat. Samalla koitat kiirehtiä sillä tiedät, että oven takana jono alkaa käydä kärsimättömäksi. Pian lentoemäntä jo koputtaa ovelle ja kyselee, että “Onhan kaikki hyvin”. “Juu, hyvin on, pieni kakkakriisi vaan. Heh heh.”. Lopulta saat puhdistettua vauvan siihen kuntoon, että puhtaiden vaatteiden pukeminen on mahdollista. Avaat oven hien noruessa kainaloissa. Pahoittelet viivytystä jonossa ensimmäisenä odottavalta. Pyydät lentoemännältä pussin likapyykille. Vielä omalla paikallakaan ei auta huokaista. Hyvällä tuurilla muistit pakata vaihtovaatteet käsimatkatavaroihin, myös itsellesi, sillä tästä operaatiosta ei välttämätty ilman tahroja.

Englannissa olen onnistunut löytämään kietaisubodeja vain kahdesta kaupasta, molemmat ruotsalaisia vaatemerkkejä. En oikein ymmärrä miksi täällä suositaan lähes yksinomaan kirjekuorikaula-aukkoja. Ei edes O -kaula-aukkoa sivuneppareilla, vaan kauppojen rekit ovat täynnä kirjekuorikaula-aukkoja.

Olen aina inhonnut kirjekuorikaula-aukkoja. Ne eivät tunnu istuvan yhdenkään lapsen päällä kunnolla. Aina on olkapää paljaana tai kaula-aukko roikkuu rinnuksilla. Taapero oli puolisen vuotta vanha, kun opin jotain uutta, joka muutti täydellisen negatiivisen suhtautumiseni tätä kaula-aukkotyyppiä kohtaan hitusen positiivisempaan suuntaan. Kirjekuorikaula-aukko saattaa olla (muun maailman?) pelastus nipaa vastaan. Saattaa olla, että kirjekuorikaula-aukko on keksitty ihan tästä syystä. Kirjekuorikaula-aukkoisen bodyn kaula-aukko on niin niin iso, että bodyn voi helposti riisua pois alakautta. Kätevää!Tämän opittuani koitin aina muistaa pukea taaperon inhokkikaula-aukkoiseen bodyyn reissun ajaksi ja toden totta, olemme muutaman kerran päässeet hieman helpommalla. Joissakin normaaleissakin bodeissa on tarpeeksi, mutta ei kaikissa.

Niskakakka tuli tutuksi esikoisen ja taaperon kanssa, vaikkakin täytyy sanoa, että kyseisiä vahinkoja ei juuri sattunut silloin kun heillä oli päällä kestovaipat. Jostain syystä kertsivaipan materiaali tai rakenne edesauttaa kyseistä tapahtumaa. Kaksosilla on kuitenkin käytetty vain ja ainostaan kertsejä (otsikkopalkin kuva on feikattu, sillä onhan kesto kauniimpi kuin kertsi ;) ) ja silti olemme välttyneet nipalta. Johtuukohan tämä siitä, että vanhemmat ovat olleet imetettyjä ja kaksoset taas pullopoikia? Onko joku muu kohdannut saman eron?

Ohessa video, joka aikanaan avasi minun silmäni

Hämähäkkivaara

"Onko toi lelu?"

Tiesitkö, että Englannissa on yli 650 eri lajista hämähäkkiä ja näistä 12:lla on sen verran myrkkyä, että ne voivat olla ihmisille haitallisia. Rehellisen vertailun vuoksi kerrottakoon, että Suomessa lajeja on noin 650 ja ilmeisesti vain kaksi lajia voivat olla ihmiselle harmiksi. Toinen näistä löytyy vain Helsingistä Luonnontieteellisesti museosta. Vaikka lajien määrä on sama, niin tuntuu, ettei Suomessa koskaan törmää hämähäkkeihin samassa mittakaavassa kuin Englannissa. Eräs tuttavani, joka on asunut Suomessa, Englannissa, USAssa, Kiinassa, Saksassa ja Singaporessa, sanoo, ettei ole koskaan törmännyt isompiin hämähäkkeihin kuin Lontoossa asuessaan.

Olen aina inhonnut kaikkea millä on enemmän kuin neljä jalkaa. Hämähäkit ovat saaneet minut kiljumaan hysteerisesti, ja olen saanut pakon edessä nirhattua moisen inhottavuuden pitkällä harjanvarrella.

Englanti on järjestänyt aikamoisen siedätyshoidon. Hämähäkkien seittejä ilmestyi katonrajaa jatkuvasti, vaikka yritin aina imuroidessa imuroida myös kattojen nurkat. Suomessa en muista koskaan imuroineeni kattojen nurkkia :D. Daddy Long Legs muistuttaa suomalaista lukkia, mutta kutoo verkkoja. Näihin hämähäkkeihin olen jo niin tottunut, että normaalikokoiset yksilöt eivät enää aiheuta pakokauhua.

Muistan kuin eilisen sen kun kohtasin ensimmäisen englantilaisen “hirviöhämähäkin”. Makuuhuoneessa oli ikkuna auki, sillä olin tuulettanut huonetta. Valtava hämähäkki juoksi keskellä lattiaa ja vilahti jonnekin muuttolaatikoiden sekaan. Sydän jätti pari lyöntiä välistä, kylmät väreet juoksivat pitkin kehoa ja pako -refleksi vei voiton. Hetken kuluttua palasin huoneeseen kättäpidemmällä varustautuneena ja sydän rinnassa takoen yritin etsiä tuota hirviötä. En löytänyt. Se tunne, kun tiedät, että jossakin huoneessa voi yhä olla valtava kahdeksanjalkainen kammotus. Yyyyhhh!

Tämän jälkeen tuulettaminen jostain kumman syystä väheni. Opin, että hämähäkit EHKÄ inhoavat tuoreiden hevoskastanjoiden hajua, joten hevoskastanja kaudella meidän ikkunalaudoille ilmestyi hevoskastanjoita. Kauniita sisustuselementtejä ainakin, jos ei muuta. Hämähäkkejä meillä ei kuitenkaan näkynyt, joten ehkä tuossa myytissä on jotain perää.

Kun muutimme tähän uuteen asuntoon, oli kaunista ja lämmintä. Jostain kumman syystä unohdin hämähäkkivarovaisuuteni ja tuuletin taas makuuhuoneessa. Illan pimettyä mieheni oli menossa yläkertaan, mutta perääntyi pari askelta rappusilta

ja huikkasi, että “onko toi lelu?”.  Ihmettelin, että mikä. Rappusilla on isoin siihen näkemämme yksilö. Niin iso, ettei sitä viitsinyt edes miehen rohkeudella lattiamattoon liiskata. Öllötys päätettiin imuroida ja pölypussiton imuri tyhjennettiin samantien ulkoroskiskseen. Tämän jälkeen tuulettaminen tässä talossa loppui lähes tyysti. Vain ja ainoastaan silloin uskallan avata ikkunoita, jos joku kokoajan vahtii, ettei hämähäkkejä vilise sisälle. Ötökkäverkko olisi kätevä ratkaisu tähän ongelmaan, mutta täällä ikkunat aukeavat ulospäin, joten mitään kiinteitä ratkaisuja ei voi viritellä. Minun on ollut tarkoitus etsiä tarvikkeet ikkunaverkkokehikon rakentamiseen, mutta enpä ole vielä saanut aikaiseksi rullailla rattaiden kanssa rautakauppaan.

Monsterihämis

Yleensä hämähäkit ovat suurimmillaan syksyllä, kun ne ovat saaneet lihottaa itseään koko kesän. Englannissa on ollut todella viileä kevät, joitakin kesäisen lämpimiä päiviä tänne meillekin on lahjoitettu, mutta luulisi, ettei vielä ole hämähäkeille erityisen suosiollisia säitä. Tästä huolimatta pihaltamme löytyi, järjettömän kauhean kamalan kokoinen hämähäkki. Mieheni oli siistimässä pihaa, kun huomasi hämähäkin polkupyöräsuojamme läheisyydessä. Kammotus kohtasi kohtalonsa, enkä koskaan ehtinyt nähdä sitä elossa. Onneksi. Sanotaan, että hämähäkkien tappaminen tuo huonoa onnea. Itse olen oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tämä otus olisi kesän aikana kasvanut. Ties kuinka suureksi se olisi itsensä ehtinyt lihottaa. Kammottaakin ajatus siitä, että pihalla viltin päällä makoilevat kaksosemme olisivat joutuneet tämän otuksen kanssa kasvotusten :O.