Luvassa koleaa, mutta kaunista

tuntematon puu

Meillä on Facebookissa aivan mahtava monikkoäitien vertaistukiryhmä. Vaikka meillä kaikilla on myös omat ystävämme, kaverimme ja perheemme, niin jo odotuksen aikana ryhmästä muodostui kultaakin kalliimpi tukiverkosto, sillä (valitettavasti) monikkoraskautta ei voi ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Itsekään en olisi ikinä sitä uskonut, mutta niin se vain on Siksi se, että oli olemassa ihmisiä, jotka kävivät läpi sitä samaa kuin itse, oli iso juttu. Toki joukosta löytyy myös niitä, joille monikkoraskaus on ollut helpompi kuin yksöisraskaus. Monikkoraskauskin voi sujua ongelmitta.

Kaikki raskaana olevat tietävät, kuinka raskausmaha tuntuu olevan kaikkien omaisuutta. Siihen on lupa koskea ilman lupaa. Sitä saa kommentoida niin hyvässä kuin pahassa. Monikkoja odottava saa tähän lisätä vielä ihmisten tahdittomat ja ajattelemattomat, usein loukkaavat, huomautukset lähtien siitä, että  “kyllä sä olet valtava”, “onneksi meille ei ole tulossa kaksosia” ja “ootte te hulluja”. Tässä ryhmässä jokainen on osansa saanut. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

Joutsen tuli tarkistamaan kiesit

Hevoskastanja

Miksi nyt kerron tästä ryhmästä. Siksi, että tässä ryhmässä meillä on osaajia laidasta laitaan. Yksi multitalentti tuplamamma on toiselta ammatiltaan personal trainer ja hän laati meille kaikille kunto-ohjelman. Ohjelma käsittää ruokaohjeet sekä jokaiselle päivälle omat liikunta"määräykset". Jokainen noudattaa ohjelmaa miten itse haluaa. Toiset grammalleen, toiset soveltaen omien arjen realiteettien mukaan ja toisille se on vain inspiraationlähde johonkin muihin muutoksiin ”kun muutkin, niin kyllähän minäkin pystyn” -hengessä. Itsekään en ole laiduttamassa, joteT ruokavaliota en seuraile kirjaimellisesti. Tarkoituksena on järkeistää herkuttelua sekä päästä parempaan kuntoon. Mikäs sen helpompi, kuin tehdä mitä joku käskee :D.

Tämän päiväinen tehtäväksi anto oli käydä tunnin mittaisella kävely/juoksulenkillä. Ei kun minipojat rattaisiin (isommat olivat au pairin mukana esikoisen harrastuksessa) ja lenkkarit kohti rantaa. Valitin juuri eilen tästä Englannin säästä. Vaihtelevaa ja kylmää oli nytkin. Lähtiessä aurinko paistoi, mutta jo hetken kuluttua tuli räntää. Ja sitten taas paistoi. Juoksin, kävelin ja patsastelin. Patsasteluun oli mielestäni ihan hyvät syyt, sillä vaikka keli ei tarjoa kauneintaan, niin maisemat tarjoavat silti.

Lunta, räntää, rakeita - vilukissaa viluttaa

Harmaata ja ankeaa

Koska olen Suomesta, siitä kylmästä maasta, jossa ihmiset ovat sopeutuneet kylmään ilmastoon, saan osakseni ihmettelyä, kun valitan kylmää. Varsinkin ensimmäinen talvi täällä oli rankka. Kun lähdimme Suomesta tammikuun 2014 lopussa, siellä oli juuri alkanut kunnon talvi. Pakkasta oli ollut jo muutamia viikkoja parikymmentä astetta ja silti tuntui kuin olisin ollut enemmän jäässä täällä Englannissa kuin Suomessa. Kai se on ilmaston kosteus ja tuulisuus, jotka sen tekevät. No, eipä tänne ilmaston takia tultu ja vilukissa ei vaan pääse karvoistaan.

Olisi ihana kirjoittaa, että Englannissa kevät on ollut kaunis ja lämmin. Että täällä jo tarkenee kukkamekossa ja sandaaleissa. Mutta ei. Vaikka (varsinkin) paikallisia näkee t -paidoissa, shorteissa ja varpureissa, niin osa pitää toppatakin päällä vielä sitten kun Vilukissakin uskaltutuu jättämään takin kotiin. Vaikka kevättä on ilmassa ja välillä tarkenee jo farkkutakilla, niin sitten seuraavana päivänä on pakko heittää päälle sadetakki ja kumpparit (kaatosade ei ole mitenkään yleistä tässä osassa maata. Yleensä ennemminkin tihkuttaa), sitä seuraavana on jäätävän kylmä ja Vilukissan paras kaveri on kevään alennusmyynneistä, tulevaa Suomen talvea varten, ostettu kevyt untsikka. Olemme tässä viime päivinä saaneet osaksemme sadetta, lunta, räntää ja rakeita. Olenkin useaan otteeseen ehtinyt ajatella sitä, kuinka paljon Englannin kevät muistuttaa Suomen kevättä vaiko jopa (alku)kesää.

Kyllä niitä rakeita saatiinkin :D

Koko talven odotimme lunta, mutta lukuunottamatta muutamaa lyhyttä räntäkuuroa, sitä ei näkynyt. Tänään näimme (kevään) ensimmäiset lumihiutaleet. Vaikka päivän rae ja lumikuurot olivat lyhyitä eivätkä rakeet tai lumi pysyneet maassa hetkeäkään, on tällä yllättävällä kylmällä kaudella myös hyvä puoli. Lapset pääsivät näkemään lunta. Meidän taapero oli vajaa 1,5 -vuotias, kun näki lunta eikä hän siitä muista mitään. Esikoinen oli innoissaan, kun oli saanut pyydystettyä lumihiutaleen kielelleen <3.

Sen lisäksi, että ulkona on kylmä, on meillä myös sisällä kylmä. Maanantaina oli vielä kylmempi kuin nyt, sillä sattuman oikusta meidän boileri lakkasi toimimasta sunnuntai maanantai välisenä yönä. Hanoista tuli vain kylmää vettä ja patterit olivat kylminä. Onneksi putkimies kävi tekemässä taikojaan alkuillasta ja saimme taas lämpimän veden käyttöömme. Se ei kuitenkaan kokonaan ratkaise tätä kylmyysongelmaa. Talon lämmitystä on vaikea säätää sopivaksi. Kun talon kaksi ylintä kerrosta ovat lämpimiä, alimmaisessa kerroksessa on kylmä. Mikäli alimmassa kerroksessa on lämmin, ylimmissä kerroksissa pakahtuu. Toki lämpö nousee ylös ja auringon valo lämmittää enemmän ylempiä kerroksia, mutta luulisi, että pattereita säätämällä voisi vaikuttaa siihen missä on lämmintä ja missä ei, mutta ei ilmeisesti.

Viluisin terveisin ja lämmintä kesää toivoen,

Rva K. Vilukissa

ps. Tule jo kesä!

Koulussa

Esikoinen palasi viimein kouluun tiistaina kahden viikon pääsiäisloman ja term breakin jälkeen. Lukukauden teemana on ‘Over the Rainbow’ ja opinnot tullaan sitomaan kansantarinoiden ympärille. Ensimmäisenä päivänä lapsilla oli lupa pukeutua kansantarinoista tutuiksi satuhahmoiksi. Olisipa meilläkin ollut tällaisia pukeutumispäiviä koulussa. Täällä lapset saavat mahdollisuuden pukeutua rooliasuihin monta kertaa vuodessa :).

Esikoinen halusi olla Robin Hood. Koulussa oli kuulemma useampi Punahilkka, prinsessoja, todella monta ritaria, ainakin yksi Thor sekä kaksi Robin Hoodia. Esikoinen ja hänen paras ystävänsä olivat toisistaan tietämättä valinneet saman hahmon <3. Päivä oli viileä (+9) ja sateinen, mutta vastoin tapojani annoin esikoisen mennä shortseissa kouluun, sillä vihreät shortsit kuuluivat Robin Hoodin rooliasuun. Eikä kuulemma ollut yhtään kylmä :D. 

Meidän 6 -vuotias käy toista vuotta koulua eli on luokalla Year 1. Englannissa kouluvelvollisuus alkaa sinä vuonna kun täyttää 5 vuotta. Ennen viidettä syntymäpäivää koulu ei ole pakollista, mutta suurin osa aloittaa kyllä koulun kouluvuoden alkaessa. Täällä vuosiluokka ei koostu saman vuoden aikana syntyneistä lapsista, vaan niistä, jotka täyttävät kuluvan kouluvuoden aikana 5 -vuotta eli syyskuusta - elokuuhun. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorimmat ovat juuri täyttäneet 4 -vuotta, kun aloittavat koulun. Koulun aloittamisen lykkääminen on ollut äärimmäisen vaikeaa ja käytännössä se on tarkoittanut vain sitä, että lapsi on menettänyt samalla koko ensimmäisen vuoden koulussa. Koulu alkaa reseption -luokalla, joka on vähän kuin esikoulu Suomessa, mutta haastavampi. Koulupäivät ovat normaalin koulupäivän pituisia eli 8.45 - 15.20 (meidän koulun alkamis- ja päättymisajat. Muissa koulussa muutamien minuuttien liukumalla). Reseptionilla on tarkoitus oppia lukemaan sekä laskemaan. Lasten tulee mm. (siis 4 - 5 -vuotiaiden) osata itse huolehtia ulkovaatteet päälle, pois ja paikalleen. Myös sadevaatteet ja kumpparit pitäisi valita käyttöön omatoimisesti. Eli ulkona juostaa balleriinoissa ja paitasillaan kelissä kuin kelissä. Käydä vessassa, myös isolla hädällä. Asioida ruokalassa ja valita mitä syödä, kun valittavana on koulun lounas, koulun leipä tai eväslaatikko. Koulun lounas tarkoittaa 2-3 vaihtoehtoa lämmintä ruokaa salatteineen ja jälkiruokineen. Koulun leipä eli sandwich löytyy parilla eri täytteellä, lisäksi salaatti ja jälkiruoka. Voit myös viedä oman lunch boxin. Mielestäni liikaa valinnan varaa tuon ikäisille ja vanhemmillekin. Samat vaatimukset ja tietysti enemmänkin koskevat ylempiä luokkia. Välitunteja on käsittääkseni vain kaksi, joista yksi pidempi ruokailun yhteydessä.

Kyllä käy sääliksi näitä englannilla lukemaan ja kirjoittamaan oppivia. Lukemaan opetellaan nykyisin foneettisesti, mutta lisäksi pitää opetella lukuisia poikkeuksia lausuntasääntöihin. Vertaa lausumisessa ant/arm, umbrella/university jne. Kirjoittaminenkin aloitetaan foneettisesti, oikeaoppisesta kirjoitusasusta välittämättä. Kyllä on kuulkaa suomen kielen yksinkertaisuutta tullut äidillä ikävä, mutta niin ne lapset vaan oppii. Vaikka meidän esikoinen ei vielä koulun alussa osannut puhua sujuvaa englantia, hän on kokoajan oppinut samassa tahdissa lukemaan ja laskemaan kuin muutkin. Nyt hän jo lukee kohtuullisen sujuvasti. Kirjoittaminen on haastavampaa, kuten suurimmalle osalle.

Tässä esimerkki Year 1:n tulevasta viikosta. Onko Suomessa käytössä tällaisia viikkotiedotteita? Suomessa vanhemmat tuskin saattavat lapsia uimahalliin ja takaisin? Sama koskee kaikkia koulun retkiä. Olivatpa ne lähellä tai kaukana. Vanhempien oletetaan osallistuvan.

This week in Year One we will be learning:

Literacy: Planning and rewriting our own versions of the story of The Little Red Riding Hood.

Phonics: Revising the sounds ew, a-e, u-e and i-e and the tricky words little, like, of and I.

Numeracy: Focusing on partitioning numbers into tens and units e.g. 54 = 50 + 4 and finding 10 more and 10 less.

Context: Exploring weather and thinking about the way the weather changes throughout the year.

RE: Introducing Sikhism and the basic Sikh beliefs.

PSHE: Thinking about the changes we experience in life e.g. starting a new class or moving schools.

PE: Continuing with Games and Swimming.

Ways you can help at home

Practise retelling the story of The Little Red Riding Hood together.

Look for the sounds when you read books.

Practise any sounds your child finds difficult to recognise.

Find 10 more & 10 less of door numbers you walk past on the way to school.

Talk about the weather each day.

Talk about how you can deal with changes and that change can be positive even if it is scary  sometimes.

Reminders

Each class needs four parents to accompany them to swimming on Friday morning each week or we cannot go. If you are available to help with walking with the class to and from the swimming pool

please sign up at the door of your child’s class.

Au pair saapui taloon

Minua on pyydetty kertomaan tarkemmin meidän au pairista. Ei hänestä tietenkään henkilönä, vaan siitä mikä on au pair ja mitä hän tekee.

Koska emme enää halunneet joutua samaan väsymyksen tilaan, kuin mihin olimme taaperon refluksin sekä sen jälkeenkin jatkuneina univaikeuksien aikana joutuneet, päätimme helpottaa omaa elämäämme ja ottaa avuksi au pairin. Halusimme, että au pair olisi suomalainen, sillä suomen kielen ylläpitäminen esikoisella ja parantaminen taaperolla on oikeasti työn takana, vaikka olemme täysin suomenkielinen perhe. Suomalaisia au paireja, jotka haluaisivat tulla suomalaiseen perheeseen Englantiin, ei ole tarjolla tulvimalla. Onnistuimme kuitenkin löytämään sopivan tytön, jonka piti aloittaa tammikuun puolessa välissä. Joulun välipäivinä laitoin hänelle viestiä, mutta hänestä ei kuulunut mitään. Aloimme epäillä, ettei kaikki ollut hyvin. Uuden vuoden jälkeen tyttö laittoikin viestiä, ettei ole tulossa. Tästä alkoi uusi etsintä, joka onneksi päättyi hyvin ja tyttö pystyi aloittamaan lähes samaan aikaan, kun alun perin olimme suunnitelleet.

Perheessämme on ollut au pair nyt kolmisen kuukautta. Englannissa ei ole olemassa mitään sitovia säännöksiä koskien au paireja, mutta ohjesääntöjen mukaisesti viikkotyötunnit ovat 30 tuntia ja au pairille maksetaan taskurahaa 70 - 85 puntaa/viikossa. Au pairin pääasiallinen työ on lapsista huolehtiminen ja kevyet kotityöt. Suurin osa au paireista näyttää huolehtivan lasten koululogistiikasta. He tuovat lapset aamulla kouluun ja hakeavat heidät iltapäivällä kotiin. Joidenkin au pairien tehtäviin kuuluu valmistaa perheelle päivällinen. Olen tavannut yhden tutun au pairin mm. apteekissa noutamassa perheen lääkkeitä. Toisilla ilta- ja viikonlopputyöt kuuluvat vakituisesti kuvioon.

Meidän au pairin tehtävänä on avustaa arkiaamuisin isojen lasten kanssa, viedä esikoinen kouluun sekä harrastuksiin, sovittaessa hakea esikoinen koulusta, hoitaa taaperoa tämän kotipäivinä sekä kevyt viikkosiivous. Sopimuksen mukaan hänellä on viikonloput pääasiassa vapaat. Kolmen kuukauden aikana hänellä onkin ollut vain yhden kerran viikonloppuna töitä, kun mies oli viikonlopun yli työreissussa. Minä hoidan pääasiassa kaksoset, mutta toki au pair auttaa tarvittaessa, jos esimerkiksi joudun käymään lääkärissä itse tai jomman kumman isomman lapsen kanssa sekä ihan omatoimisesti lohduttaa tai antaa tuttia, mikäli en itse siihen juuri silloin kykene. Vaikka minulla olisi ollut mahdollisuus jättää kaksoset au pairin hoiteisiin, muidenkin kuin pakollisten lääkärimenojen takia, en ole vielä näin tehnyt. Pitäisi oikeastaan ryhdistäytyä ja “käyttää hyväksi” mahdollisuus harrastaa liikuntaa isompien lasten ollessa koulussa/tarhassa.

Rentoutta arkiaamuihin

Jokaisessa perheessä tiedetään millaisia arkiaamut ovat, kun kaikkien pitää saada itsensä ajoissa valmiiksi töihin/tarhaan/kouluun. Au pair tuo isoimman avun juuri arkisiin stressitilanteisiin, kuten aamuihin. Aamulla hän hoitaa isojen poikien aamutoimet, sillä aikaa kun mies laittaa itsensä valmiiksi töihin ja minä saan keskittyä syöttämään ja pukemaan rauhassa vauvoja. Vauvat heräävät oikeastaan poikkeuksetta syömään juuri samaan aikaan, kun isommat pojat pitäisi saada pukeisiin ja aamupalalle. Jos he eivät syö tuossa vaiheessa, niin sitten silloin, kun esikoinen pitäisi viedä kouluun. Ilman au pairin apua joka ikinen arkiaamu kuluisi sammuttaessa tulipaloja sieltä ja täältä. Kukaan lapsista ei saisi tarvittavaa aikaa. Taaperon uhmakiukut ja esikoisen haaveilijaluonne aiheuttaisivat tuhansia harmaita hiuksia. Käämit palaisivat ihan varmasti itse kultakin. Vauvojen ruokailua pitäisi hoputtaa. Ja itsekin pitäisi saada vaatteet päälle jossain välissä, sillä vaikka joissakin Englannin kaupungeissa on kuulemma ihan normaalia viedä lapsia kouluun pyjama päällä, niin täällä niin ei ole enkä kyllä itse siihen kykenisi (Tästä oli hiljattai juttua lehdessä: linkki). Au pairin avulla saamme aamuista leppoisampia ja kaikkien päivä lähtee käyntiin paremmin. Taapero käy tarhassa 3 päivää viikossa (tarkoitus on vähentää yksi päivä pois, mutta englannin kielen kehityksen kannalta emme halua häntä ottaa kokonaan pois tarhasta)  ja näinä päivinä au pair on vapaa tekemään mitä itse haluaa, sitten kun on vienyt esikoisen kouluun. Yleensä minä ja kaksoset haemme silloin esikoisen koulusta. Taaperon ollessa kotona au pair vie hänet aamupäivällä puistoon, leikkiryhmään tai suomi -muskariin, jolla välin minun on mahdollista hoitaa kotiaskareita, käydä kaupassa jne. Minun on mahdollista lukea taaperolle rauhassa päikkärisatu ja keskittyä muutenkin taaperoon, kun au pair voi auttaa tarvittaessa vauvojen kanssa. Iltapäivisin sovimme erikseen haenko minä esikoisen koulusta vaiko au pair. Minun ei tarvitse keskeyttää vauvojen unia tai kiirehtiä heidän syöttämistään vain siksi, että esikoinen pitää hakea koulusta.

Au pairista on apua myös kun pitää käydä lääkärissä. Suomessa olemme tottuneet siihen, että terveysasemalle ja lääkärin vastaanottotilaan pääsee sisään esteettömästi. Toisin on meidän GP:llä. Vastaanotto toimii 1900 -luvun alussa rakennetussa kaksikerroksisessa entisessä asuintalossa. Edes etuovesta ei ole esteetöntä kulkua. Rattaat on jätettävä pieneen vastaanottoaulaan. Useimmat lääkärit toimivat toisessa kerroksessa, jonne johtaa jyrkät ja kapeat rappuset. Hieman haasteellista kaksosten kanssa. Au pairin avustuksella minun ei tarvitse raahata kaikkia lapsia mukanani. Voin ottaa mukaan vain sen, joka tarvitsee lääkäriä. Tai jos minun on vietävä kaksoset lääkäriin voin saada kantoapua. Kun tuossa kuukausi sitten kärsimme koko perhe korkeasta 38-39 asteen kuumeesta, ilman au pairia olisin pahimmillaan joutunut raahaamaan lääkäriin mukana 3 kuumeista lasta, vain että yhdelle saatiin määrättyä antibiootit. Kun joku lapsista on kipeä, ei kaikkien tarvitse nököttää koko päivää sisällä, vaan terveet pääsevät pihalle joka tapauksessa. Ja toisekseen kuinka monta kertaa olenkaan joutunut raahaamaan kipeän taaperon mukanani esikoisen kouluun vientien/hakujen takia. Riippumatta siitä miten sairas hän on ollut. Tai kuinka monta kertaa olen joutunut itse raahautumaan koululle sairaana. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole ollut, kun ei mieskään voi jatkuvalla syötöllä olla poissa töistä. Nyt on ja se on luksusta.

Miltä sitten tuntuu, kun kotona pyörii kokoajan joku vieras? Minusta tämä tilanne on luonteva. Meidän au pairin kanssa on helppo olla. Ehkä asiaa helpottaa se, että minulla on samaa ikäluokkaa oleva pikkusisko ja hänellä taas minun ikäisiä sisaruksia. Myöskään mieheni ei ole kokenut asiaa millään tavalla ahdistavana tai outona. Au pairilla on oma huone talon kolmannessa kerroksessa, jossa ei ole muita huoneita. Näin sekä hän että me saamme myös omaa rauhaa. Au pairimme voisi syödä meidän kanssa, mutta yleensä hän syö omia aikojaan. Vapaa-ajallaan hän tapaa kavereitaan.

Kyllä au pairilla on huonotkin puolensa. Hän on sottapytty. Hän voi jättää lasinsa ruokapöytään, tiskit jäävät laittamatta pesukoneeseen, leivän murut pöydälle eikä hän huomaa pyyhkiä lattialle tipahtaneita maitopisaroita tms. Mutta nämä ovat pikkujuttuja, kun tulemme muuten toimeen ja homma toimii. Lisäksi kyse on vain lyhyestä ajasta, joten emme ole näistä asioista lähteneet keskustelemaan. Tämä au pair voi olla meillä vain toukokuuhun asti, mutta sattuma järjesti meille uuden au pairin kesäksi, joten uusia etsintöjä ei tarvinnut aloittaa. Toivottavasti meillä sujuu tämän uudenkin tytön kanssa hyvin.

Varmasti minulta jäi monta asiaa sanomatta, mutta toivottavasti tämä vähän valaisi mikä on au pair ja miten homma toimii (meillä).
Mitä teidän au pairin tehtäviin kuuluu?
Oletko itse ollut au pairina, mitä sinun tehtäviisi kuului?

Lisätietoja au pairin ottamisesta Englantiin ja Suomeen https://www.aupairworld.com/en/au_pair_program/uk/family

Halutaan ostaa suurperheen äidin geenejä

Minusta ei koskaan pitänyt tulla suurperheen äitiä. Toiset sanovat, että tiesivät jo varhain haluavansa lapsia, mielellään nuorena. Toisilla on ollut selvät suunnitelmat siitä miten lapsiluvun tulee olla täysi ennen kun täyttää 30 -vuotta ja lapsien ikäerokin saisi olla mielellään sellainen 2 -vuotta. Toisilla on alusta asti toiveena suurperhe. IItse en nuorena suunnitellut hankkivani lapsia, edes yhtä. Jos Suomessa olisi tapana kirjoittaa vuosikirjaan kommentteja, saattaisi minun kohdallani lukea “suurella todennäköisyydellä omasta halustaan lapseton”. Mieli voi muuttua ja elämässä ei aina kaikki mene suunnitelmien mukaan, joten tässä sitä sitten ollaan :D. Jokainen lapsi on silti rakas enkä heitä vaihtaisi pois (paitsi aina välillä, kun riitely, huuto ja mekkala sekä tahtoikä X on pahimmillaan).

Urpo ja Turpo ovat tällä viikolla rikkoneet uni ennätyksiään. Ensin he nukkuivat 7 tuntia putkeen (8 h syömättä) ja sitten 11h (sama aika syömättä). Valitettavasti nämä unet ovat alkaneet jo niin ajoissa, ettei niistä itselle ole ole osunut ihan noin montaa tuntia unta. Kunpa vaan olisi saanut itsensä edes ajoissa nukkumaan, niin olisi saanut nukkua jo monta tuntia putkeen. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa oikein kirjaimellisesti.

Mies lähti perjantaina aamulla 5 päiväksi työreissuun. Turpo jatkoi tuon huiman 11 tuntisen unipätkän jälkeen uniaa vielä 2,5h. Urpo jäi kello 6 syötön jälkeen hereille ja otti pienet torkut siinä kohtaa, kun Turpo heräsi. Kun lähdin kauppareissulle noin klo 9.30 molemmat nukahtivat rattaisiin ja nukkuivat koko vajaan parin tunnin reissun ajan. Kotona molemmat söivät ja nukahti Turpo samantien uudelleen. Hän nukkui 4 tuntia hievahtamattakaan. Välillä oli pakko kurkkia, että oliko hän edes elossa. Urpo valvoi koko tämän ajan. Tämä uneliaisuus mietitytti, mutta syy selvisi sitten kun Turpo heräsi. Hän oli tulikuuma. Tottahan toki perheeseen iskee kuumetauti juuri kun mies on reissussa sehän on ihan Murphyn lakien mukaista.

Olen onnekas, sillä meillä on au pair. Monessa perheessä pitäisi selvitä ihan yksin myös neljän lapsen kanssa. Pitää nostaa hattua kaikille, jotka selviävät yksin tällaisesta lapsikatraasta ja kaikista arkiaskareistaan. En tiedä miten he selviävät. Meillä olisi jäänyt ulkoilut ulkoilematta tai ruuat laittamatta. Au pairin viikko-ohjelmassa perjantai on työpäivä ja hän olikin käyttänyt isot pojat puistossa, kun itse kävin kaupassa vauvojen kanssa. Normaalisti au pair ei osallistu päivällis- ja iltapuuhiimme ja viikonloput ovat hänen omaa aikaansa. Miehen reissun ajan olemme kuitenkin sopineet erillisaikatauluista. Olin pyytänyt, että hän tulisi taas avuksi päivällisaikaan, joka meillä on suomalaisittain myöhään eli klo 18 aikaan. Hän jäikin meidän seuraksi lasten nukkumaan menoon asti, onneksi.

Ilman au pairia olisin päivällis- ja nukkumaan menoaikaan lähettänyt pari tulenkatkuista viestiä miehelle, sillä kumpikaan ilta ei ole oikein mennyt putkeen. Perjantai-iltana menin vaihtamaan pienille yöppäreitä ja tarkoitukseni oli antaa Turpolle särkylääkettä yötä vasten. Yläkerrassa huomasin, että olimme unohtaneet ostaa uuden pullon nestemmäistä panadolia. Onneksi meille on Suomesta tuotu suppoja (suppo on täällä reseptilääke, mutta muita särkylääkkeitä saa ihan ruokakaupasta). Ei kun etsimään sopivan kokoista suppoa. Olin jo ehtinyt riisua Turpon, joten annoin hänen nauttia ilmakylvystä sillä välin. Yhtäkkiä kuuluu ropinaa. Turpo pissasi kaaressa lattialle. Kokolattiamatolle, tietysti. Riensin kuivaamaan lattian ja sitten jatkoin supon etsintää - pienet supot kun eivät olleetkaan lääkekaapissa. Kuului uusi ropina. Miten voi ihminen olla niin tyhmä, että luottaa siihen, ettei ekan kaaren jälkeen tule toista. Ei kun uusi kuivaus, harso pissa-alueen merkiksi ja viimein löytynyt suppo lääkitsemään kohdettaan. Urpo ja Turpo näyttivät nukahtavan helposti ja ehdin jo sanoa au pairille, että voin lukea isoille iltasadun ja hän voi lähteä omiin menoihinsa, kun Turpo alkoi itkeä. Au pair ehti lähteä omille menoilleen ennen kun pieni potilas nukahti. Minulla oli vielä edessä kokolattiamaton kuivapesu ja pari muuta askaretta.  Kaikki lapset nukkuivat yönsä hyvin, vaikkakin uniennätyksiä ei rikottu. Tästä voin kiittää ihan itseäni. Testasin jatkuisivatko unet aamuun asti, jos herättäisin kaksoset syömään siinä vaiheessa, kun menen itse nukkumaan. Eivät jatkuneet. Sen sijaan he heräsivät syömään 3 tunnin välein. Mitä tästä opimme. Unet on pyhät. Nukkuvaa vauvaa ei pidä herättää.

Lauantaina au pair käytti isommat puistossa sillä aikaa, kun Urpon kanssa valmistimme lounasta. Turpo veteli sikeitä. Au pair palasi taas päivällisen aikaan avuksi ja olimme jo sopineet, että hän auttaisi isojen nukkumaan menossa. Päivällisen jälkeen minulla olikin sitten kaksi itkevää vauvaa. Taas au pairin apu oli kullan kallis. Isommat saivat huomiota, iltapalaa, hammaspesun ja iltasadun. Minä sain keskittyä kipuileviin kaksosiin. Onneksi särkylääke auttoi ja lopulta minulla olikin kaksi hymypoikaa seuranani.

Jotenkin ne muut äidit vaan tämänkin kaltaiset tilanteet hadlaavat ihan yksikseen tai enintään partnerin kanssa kaksisteen. Mistä niitä suurperheen äidin geenejä saisi ostaa?

Rannalla

"rantabulevardi"

Off topic: vettä :D

Täällä Englannissa kouluvuosi jakautuu kolmeen lukukauteen: syksyyn syyskuusta joulukuuhun, kevääseen tammikuusta maaliskuuhun ja kesään huhtikuusta heinäkuuhun. Kesäloma alkaa heinäkuun lopussa ja päättyy syyskuun alkupäiviin. Jokaisen lukukauden puolivälissä on viikonmittainen loma (half term) ja jokaisen lukukauden välissä on kahden viikonpituinen loma (term break). Lisäksi kouluilla on käytössään 5 päivää henkilökunnan kouluttamista varten. Lomia tuntuu olevan joka välissä. Llomapäiviä vuodessa on kuitenkin kutakuinkin saman verran kuin Suomessa. Kun alle 16 -vuotiaita ei lain puitteissa saisi jättää yksin kotiin (kyllä, tästä voi saada sakkoja ja jopa vankeutta) on vanhempien joko pidettävä (usein palkatonta) lomaa tai maksettava lasten päiväleireistä. Yksi syy siihen miksi tässä maassa on niin paljon pitkänlinjan kotiäitejä (lisäsyitä ovat tuhottoman kallis lastenhoito, lapset eivät saa liikkua yksin koulumatkoja ja koulu päättyy yläasteellakin n. klo 15.45). Kerrottakoon vielä, että lomailu loma-aikojen ulkopuolella on sekin lain mukaan kielletty. Ilman pätevää syytä lomailusta voi rapsahtaa sakot tai jopa vankeutta. Päätöksen tekee ilmeisesti aina Head Master (rehtori) ja koulujen välillä on suuria eroja siinä miten lomia myönnetään tai ollaan myöntämättä. Sanomattakin selvää, että lomailu loma-aikojen puitteissa on huikeasti kalliimpaa kuin loma-aikojen ulkopuolella, joten monet vanhemmat ottavat sakkojen riskin. Sakot tulevat kuitenkin halvemmiksi, kuin ison perheen lennot kaukomaille.

Meillä loma-ajat eivät varsinaisesti aiheuta ongelmia, koska olen joka tapauksessa kotona. Miehen lomapäivät eivät anna myöden lähteä reissuun joka kerta, mutta tällä kertaa päätimme tehdä pienen koematkan.

Mökki ja menopeli

Kävimme tuossa parin tunnin ajomatkan päässä rannikolla testaamassa miten lomailu suurperheeltä sujuu. Matkaan lähti myös au pairimme eli meitä oli kaiken kaikkiaan 7 henkilöä, joista kahdella turvakaukalot ja kahdella turvaistuimet. Meillä ei ole sellaista autoa, johon koko perheemme mahtuisi, joten tämä oli myös hyvä tilaisuus päästä testaamaan meidän perheelle sopivaa autoa. Vuokraamosta meille piti tulla Ford S-Max, mutta toisin kävi. Kun mies oli noutamassa autoa, kävi ilmi, että joku oli ostanut kyseisen auton ja myös edellisen asiakkaan varaaman auton. Oppia ikä kaikki - täällä Englannissa autovuokraamon autoja on mahdollista ostaa itselle. Onneksi vuokraamossa oli paikalla myös toinen iso perhe auto, Ford Galaxy. Täytyy sanoa, että auton vaihtuminen oli meille onni, sillä Galaxy on S-Maxia isompi emmekä silti saaneet vauvojen vaunukoppia mahtumaan mukaan. Vaunukopat vaihtuivat lennosta ratasosiin.

Trailerikuja

Vietimme nelisen päivää Englannin itärannikolla sijaitsevassa lomakylässä, jossa “lomamökit” eli trailerit on vuokrattavissa tai ostettavissa omiksi. Oman “mökkimme” saimme käyttöön paikallisen monikkoryhmän kautta. Meidän trailerissa oli 4 huonetta ja keittiö, kaksi vessaa. Juokseva vesi ja sähkö, totta kai. Alueella oli hurjasti tekemistä lapsille, osa maksua vastaan ja osa ilmaiseksi. Oli uimahalli, pallopelikenttä, leikkipuistoja, peliluola, soft play (paikallinen hoplop), seinäkiipeilyä, minigolfia jne. Sää oli vaihtelevaa - aurinkoa, sadetta, myrskyä, ukkosta. Sateen ropistessa peltikattoa vasten ja myrskyn ulvoessa nurkissa olo oli oikein kodikas. Ihan kuin olisi ollut oikeasti mökillä. Onneksi ukkoset ja myrskyt osuivat yölle ja päivisin pääsimme tutkimaan tuulista rantaa, leikkimään leikkipuistossa, laskemaan liukumäkiä sekä vierailimme läheisessä kaupungissa.

Vauvat ja isommat pojat nukkuivat normaaliin tapaansa hyvin. Täytyy myöntää, että au pairista oli iso apu, jotta saimme päivän rutiinit rullaamaan myös vieraassa ympäristössä. Hän ei todellakaan ole apunamme 24/7, mutta toki“mökillä” hän vietti aikaa kanssamme tiiviimmin ja oli apuna laittamassa lapsia nukkumaan jne. mitä hän ei normaalisti tee.