5 yksityiskohtaa englantilaisesta arjesta

                                       

Ulkosuomalaisten bloggareiden keskuudessa on viime päivinä kiertänyt 5 yksityiskohtaa arjesta -haaste. Vaikka itse en enää ulkosuomalainen olekaan, niin ajattelin silti esitellä viisi yksityiskohtaa, joita itse kummastelin englantilaisessa arjessa. Alussa enemmän, lopussa vähemmän. Koska ihmeteltävää on enemmän kuin viisi, niin kokosin sitten asiat viiden aihealueen alle.

1. Kylpyhuone:

Sähkösuihku

Leffoista tuttu näky, joku huuhtoo vessan pöntön ja suihkusta kuuluu kiroilua, sillä vesi muuttuu kylmäksi tai tulikuumaksi. Meillä ei ensimmäisessä asunnossa ollut tätä ongelmaa, sillä meillä oli sähkösuihku. Luojalle kiitos olikin, sillä lämminvesivaraaja oli rikki lukuisia kertoja sen 1,5 vuoden aikana mitä siinä asunnossa asuimme. Suihkussa oli lämmintä vettä, vaikka kädet pitkin pistä jääkylmällä vedellä.  Kaikissa asunnoissa sähkösuihkuja ei kuitenkaan ole. Seuraavassa asunnossa asunnossa meillä ei ollut sähkösuihkua ja suihkussa saikin välillä hyristä kylmästä, jos joku avasi hanan jossain muualla talossa. Vedenkäyttö muualla vaikutti myös vedenpaineeseen. Koska omakohtainen kokemukseni rajoittuu vain kahteen "omaan" asuntoon ja muutamaan Airb’n’b:n asuntoon, en osaa sanoa kuinka yleinen sähkösuihku on tai miten yleisesti vedenkäyttö muualla asunnossa vaikuttaa suihkuun.

Katkaisija narun päässä

Meidän asuntojen viidestä vessasta neljässä oli katkaisijan tilalla naru. Narusta vetämällä syttyi valo ja myös vessan ilmanvaihto hurahti päälle. Paineistettua ilmanvaihto ei ilmeisesti Englannissa tunneta, joten kosteus poistettiin vessoista ja pesutiloista sähköisen ilmastoinnin avulla. Sähköinen ilmanvaihto hurisi valojen ollessa päällä eli mikäli halusi, että kosteus todella ehtii poistua, niin valot piti jättää päälle pidemmäksi aikaa kuin vain suihkuvisiitin ajaksi.

2. Keittiö: hellan ja sähkörasioiden katkaisijat

Englannissa jokainen pistorasia toimii erillisellä sähkökatkaisijalla. Vaikka alkuun oli vaikea muistaa “käynnistää” pistorasiat, niin itse olen sitä mieltä, että Suomi voisi adoptoida  Englannista liesien sähkökatkaisijat. Taaperoperheessä iso ongelma on hellan nappuloiden räplääminen, mutta kun hellaa/liettä ei voi käyttää ilman, että virtakatkaisija on päällä, niin vaaratilanteilta vältytään. Myös dementtikot voisivat  sähkökatkaisijasta hyötyä.

3. Olohuone:

Pyöreät ovenrivat

Ensimmäisessä asunnossa meillä oli pyöreät ovenrivat.  Kuka kumma on näin älyttömän idean keksinyt?! Varsinkin vauvan kanssa kädet on usein täynnä. Normaalin ovenrivan voi tarvittaessa avata kyynerpäällä tai vaikka jalalla (kokemusta on), mutta miten ihmeessä pyöreä ovenripa pitäisi avata, jos sinulla ei ole lainkaan käsiä?!? Leffamomentti tämäkin.

Tyyny oven edustalla

Ensimmäisessä asunnossa meillä ei ollut tätä ongelmaa, koska asuimme kerrostalossa, mutta toisessa asunnossa ulko-ovet olivat vanerin paksuisia ja tiivisteet täysin olemattomat. Avaimen reiästä näki ulos :O. Niinpä meillekin kotiintui tälläinen käytännöllinen sisustuselementti - lattiatyyny/oven edusta tyyny, joka estää yllättävän tehokkaasti kylmän ilman virtaamisen sisälle. Varsinkin lasten ja vauvojen kanssa tulee vietettyä paljon aikaa lattian tasossa ja tuon tyynyn vaikutuksen huomasi oikein konkreettisesti.

  

4. Makuuhuone: kosteus ja sen poistajat

Kosteus on ongelma kaikkialla, ei vain makuuhuoneessa. Kondensaatiovesi ikkunoissa on normaali asian tila. Home on normaalia ja hyväksyttävää. Suomalaisena tällaista ajatusmaailmaa on vaikea sulattaa, joten ainakin meidän perheessä yritettiin ehkäistä näitä ongelmia. Meillä oli käytössä ilmankuivain sekä ikkunaimuri, jolla aamuisin imuroitiin kosteus pois ikkunoista.

5. Ulkomaailma:

Roskisten tyhjennyspäivä

Cambridgessä olin mun mielestä kapeat kadut,  vaikka verrattuna moniin muihin paikkoihin,  eivät ne oikeastaan niin kapeita olleetkaan. Roskien tyhjennyspäivänä roskikset piti raahata tien varteen, josta roskisautot ne tyhjensi ja jätti sitten miten sattuu jalkakäytävälle. Rattaiden kanssa, jopa yhden lapsen rattaiden kanssa, roskispäivät tuotti välillä pään vaivaa ja hampaiden kiristelyä. Kuva on meidän talon edestä, jossa jalkakäytävä on tuplaleveä.

Purukumin kierrätyslaatikko

Pitääkö sen enempää kertoa. Tosin en näitä nähnyt kuin kaksi Cambridgessä

Lue myös muiden maiden arkisista yksityiskohdista:

5 yksityiskohtaa amerikkalaisesta arjesta

5 yksityiskohtaa sveitsiläisestä arjesta

5 yksityiskohtaa khartumilaisesta arjesta

Paperinpyörittelijä lepää töissä

Työmatkan maisemia

Työviikko takana ja sen sijaan, että tuntuisi, että olen loman tarpeessa olo on levännyt. Ihan siis tosissaan. Mä olen ammatiltani paperinpyörittelijä ja papereiden pyörittely on kaiken kaikkiaan PALJON kevyempää hommaa kun pyörittää 4 lapsen kotiarkea. Tuntisin varmasti toisin, jos olisin kotiäidinperikuva tai jos mulla olisi fyysisesti rasittava työ, mutta näissä olosuhteissa ja tällä luonteella, vaikka aamuisin voi väsyttää, niin mä lähden töihin lepäämään ;D.

Äitiystävä ymmärtää <3

Suljen oven perässäni klo 7.10. Hiljainen hämärä sulkee mut sisäänsä. Matkalla bussille ei näy kuin pari muuta ihmistä. Vaikka bussi on lähes täysi, sielläkin on hiljaista. Ihmiset torkkuvat tai keskittyvät kännyköihinsä. Koomaan bussissa ja kävelen omiin ajatuksiin vaipuneena bussilta töihin. Ilma on kirpeän viileä, mutta sen ei haittaa. Kädessä heiluu muisto Englannista - ihka oikea lunch box, sillä tänään aion syödä lounastaa töissä omat eväät.

Töissä saan keskittyä rauhassa käsillä oleviin tehtäviin ilman, että joku vaatii koko ajan huomiota. Puhelin ja sähköposti eivät kilju tai purskahda itkuun, vaikka niille ei heti huomiota osoittaisikaan. Kahvitauolla saan juoda teen kuumana. Ruokatunnilla syödä ruokani lämpimänä ja yhdellä istumalla. Niin ja molemmat kädet vapaana. Voin jutella aikuisten kanssa ilman, että joku koko ajan keskeyttää tai huomio keskittyy kehkeytymässä olevan katastrofin torjumiseksi. Todennäköisyys saada aikaan kokonaisia lauseita ja muistaa mistä sitä olikaan puhumassa, on suuri.

Tämä on mulle sitä kuuluisaa omaa aikaa ja just nyt se riittää. Pitäisi liikkua, pitäisi lukea, pitäisi tavata kavereita, pitäisi sitä ja tätä ja tuota, mutta just nyt ei ole kiinnostusta juosta kello kaulassa arki-iltaisin eikä oikeastaan viikonloppuisinkaan. Ei haittaa, että muut ovat kiireisiä. Ei haittaa, että muiden kalentereista ei tyhjiä iltoja löydy. Meidän ei tarvitse kiirehtiä. Olen erossa lapsista suurimman osan päivää. Töiden jälkeen haluan viettää aikaa lasteni kanssa. Pienimmät tankkaavat läheisyyttä. Esikoinen tarvitsee apua kotitehtävissä. Taapero haluaa kuulla sadun. Kotiaskareista suurin osa voi odottaa siihen, että lapset ovat nukkumassa. Kun lapset ovat nukkumassa ja kotihommat hoidettuna voisi lähteä liikkumaan, lukea tai vaikka katsoa telkkaria, mutta ei jaksa. Joskus tulevaisuudessa, viimeistään eläkkeellä :D.

Kotimatkalla on jo valoissaa :)

ps. Huomaa, että en ole 24/7 -kotiäitityyppiä. Huomaa, että minulla on vielä Honeymoon menossa töiden kanssa. Töissä käyminen tuntuu hyvältä ja nautin siitä. Olkoon, että joku osa yhteiskunnasta tuomitsee minut huonoksi äidiksi, koska olen laittanut alle 3 -vuotiaani hoitoon. Kukin tehköön tyylillään. Yksi nauttii kotona olemisesta ja haluaa olla kotona siihen asti, kun lapset täyttävät sen maagisen 3 -vuotta, jota ennen "lapsen paras paikka on kotona". Toinen nauttii töissä käymisestä. Meidän lapset ei vaikuta onnettomista. He eivät itke hoitoon mennessä. He tulevat iloisina kotiin. En usko, että heille tulee suuria traumoja  siitä, että heidät on näin raa'asti hylätty hoitoon, että ÄITI saa käydä töissä (miksi se on muuten aina äiti, jota syyllistetään. Kyllähän se isäkin voisi lapset hoitaa sinne 3 -vuoden ikään asti).

Ihanaa, rentouttavaa viikonloppua ja ne teistä, joilla alkaa hiihtoloma, niin lomailkaa munkin puolesta :).