Minne aika katoaa? Lähes kuukauden päivät on ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta :O.
 |
| Meidät on rakennettu erilaisilla energiakertoimilla. Toisia on siunattu duracelleilla ja toisia ei. Itse kuuluu tuohon jälkimmäiseen kastiin. Minulle ei ole luontaista puuhailla kokoajan jotain pientä ja olla jatkuvasti jossain harrastuksessa tai aktiviteetissa mukana. Minä nauttisin siitä, että voisin käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea tuntia kausia putkeen. Maata oman kullan kainalossa katsomassa leffaa tai viettää kiireetöntä aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. |
Töissä on yhä todella kiva käydä, mutta varsinainen honey moon päättyi pääsiäiseen. Siihen asti, tammikuun alusta huhtikuun puoliväliin, koneisto pysyi käynnissä, rutiinit pyöri. Sitten tuli pääsiäinen ja neljän päivän tauko. Koneisto pysähtyi ja vaikka arkirutiinit pyörivät myös lomalla, niin aikataulu ei ole niin tiukka. Kroppa huokasi ja huomasin, että en tule tätä rumbaa jaksamaan ilman lomia. Ja koska tälle vuodelle on kertynyt peräti 7 päivää lomaan, niin lomia ei juuri ole luvassa enne ensi vuotta, jolloin minulla on taas täydet lomat. Loman jälkeen jätin hakemuksen osa-aikaisen työn aloittamisesta. Haluan keventää niin omaani kuin perheen arkea. Alan tehdä neljä päiväistä viikkoa, sillä olen kokeillut aikanaan myös lyhennettyä päivää ja tykkään enemmän lyhennetystä viikosta. Yksi vapaapäivä lisää viikossa on tarkoitus pyhittää asioiden hoitamiseen. Kyllä, olen huono äiti ja vien lapseni hoitoon, vaikka olen itse vapaalla. Vapaapäivästä ei tule mitään lekoittelupäivää. Vapaapäivänä on tarkoitus siivota, käydä kaupassa, käyttää lapset neuvolassa, hammaslääkärissä, labrassa, lääkärissä, käydä kirpparilla etsimässä milloin mitäkin puuttuvaa vaatekappaletta sekä tietysti pitäisi päästä eroon omistakin ylimääräisistä. Kaikki nämä asiat ovat muuten poissa työajasta (neuvolat, lääkärit jne) tai perheajasta (siivous, kaupassakäynti, kirpparointi. Ja kyllä,
siivoamme ja käymme kaupassa lasten kanssa, mutta ne, jotka ovat siivonneet kaksosten kanssa tietävät kuinka tehokasta tuollainen siivoaminen on, kun yksi sammuttaa kokoajan imuria ja toinen roikkuu imurin letkussa. Tai jotka olette käyneet kaupassa vähintään 4 lapsen kanssa, niin tiedätte kuinka rentouttavaa se on pahimmillaan voi olla. Ja meillä lapset sentään yleensä käyttäytyvät mukiinmenevästi, mutta kyllä mä silti mieluummin kävisin kaupassa ilman lapsia.)
Yksi iso muutos meidän elämään tulee olemaan pienempien hoitopaikan muuttuminen kesäkuun alussa. Maaliskuussa kirjoittelin Aikadilemmasta (linkki tässä), kun hoitopaikan aukioloajat eivät oikein vastanneet meidän tarpeita. Siskon lähdettyä meiltä työtuntien saldo on pysytellyt tasaisesti miinuksella. Alkuun tämä ahdisti itseä, mutta nyt olen jo sopeutunut siihen, että miinuksella ollaan ja niin kauan kun en ylitä maksimirajaa, niin kaikki on hyvin :D. Olimme tuolloin maaliskuussa menossa tutustumaan uuteen hoitopaikkaan ja piakkoin lapset aloittavatkin paikassa, joka on auki arkisin puoli tuntia pidempään kuin edeltäjänsä. Tällä on iso merkitys, sillä fillarikaudella voin olla töissä loppuun asti. Ja on myös koko kesän toiminnassa. Kesälomattomien pelastus :). On sääli siirtää lapsia pois hoidosta, johon he sopeutuivat ilman vaikeuksia ja jonne he ilolla jäävät päivittäin, mutta arjen pyörimisen kannalta näin on parempi. Jospa minäkin vielä pääsen saldoissa nollan tuntumaan.
Viimeisimmät kirjoitukset ovat koskeneet laatikkopyörää. Pyörä saapui meille noin viikko sitten ja olemme todella tykästyneet pyörään. Mikä ihana tunne, kun voimme koko perheen voimin viilettää pitkin ja poikin. Nauttia viimeinkin saapuneesta kesäisestä ilmasta. Ajella ihan huvikseen tai sitten koska on "pakko" eli hoitoon ja töihin. Kyllä tämä bussissa istumisen voittaa. Pyörässä on tehokas mäkimoottori ja vaikka yksi kaveri Facebookissa pilke silmäkulmassa vinkkasikin, että sähköavustus on “huijausta”, niin voin kertoa, että kyllä moottorinkin kanssa tuntee polkeneensa. Ilman moottoria pyörä jäisi mäen alle. Itkupotkuraivari iskisi jo ajatuksesta, että pitäisi lähteä laatikkopyörän kanssa liikkeelle. Sen verran kivasti moottori auttaa, että laatikkopyörän jaksaa mäen päälle vääntää. Töitä saa tehdä, mutta jaksaa kuitenkin. Sen sijaan omalla pyörällä ja omien lihasten voimassa tekee tiukkaa, ainakin kun on ihan rapakunnossa. Noin kaksi vuotta sitten lakkasin käymästä ryhmäliikuntatunneilla ja salilla, kun kaksosraskauden takia ne tuntuivat pelkästään pahalle. Pian lonkat alkoivat vihoitella ja käveleminen alkoikin tehdä niin tiukkaa, että taaperon rattaat saivat toimia rollaattorina. Vajaa pari kilometriä kaupalle ja kotiin oli tuskien taival. Raskauden ja sektion jälkeen vatsalihakset olivat romahtaneet niin, ettei kylkiluiden alla ollut muuta kuin tyhjää. Käsi meni syvälle vatsaan sisään. Erkaumaa oli vähintään 3 sormen leveyttä (erkaumasta enemmän täällä). Kotipilateksen avulla sain tämän asian kuntoon, mutta siihen se liikunnanharrastaminen sitten jäikin. Onneksi kahden vauvan kanssa ei ihan helpolla pääse. Kannat kaksi vauvaa ylös ja alas rappusia/lääkäriin/leikkikerhoon, työnnät rattaissa lisäpainona ostokset. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Viikon verran olemme nyt pelkästään pyöräilleet ja peppulihakset on jo tottuneet satulassa istumiseen. Kuntokin kasvaa kohisten. Viikon pyöräilyharjoittelun jälkeen “viimein” jaksoin painaa ylös asti. Voittajafiilis. |
| Minkä pienenä oppii... |
Urpo ja Turpo ovat jo 1,5 -vuotiaita. Kumpikaan ei vielä sano kuin muutamia sanoja ja nekin sinnepäin. Turpo on jo kävellyt jonkin aikaa. Urpo vasta aloittelee. Meillä piti olla ihka ensimmäinen keskoskontrolli viikko sitten, mutta Turpo olikin kipeänä, joten se piti siirtää. Uusi yritys on ensi kuussa.
