Paluumuuttajan päiväkirja: Huvia ajelua ja muita kuulumisia

Minne aika katoaa? Lähes kuukauden päivät on ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta :O.

Meidät on rakennettu erilaisilla energiakertoimilla. Toisia on siunattu duracelleilla ja toisia ei. Itse kuuluu tuohon jälkimmäiseen kastiin. Minulle ei ole luontaista puuhailla kokoajan jotain pientä ja olla jatkuvasti jossain harrastuksessa tai aktiviteetissa mukana. Minä nauttisin siitä, että voisin käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea tuntia kausia putkeen. Maata oman kullan kainalossa katsomassa leffaa tai viettää kiireetöntä aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Töissä on yhä todella kiva käydä, mutta varsinainen honey moon päättyi pääsiäiseen. Siihen asti, tammikuun alusta huhtikuun puoliväliin, koneisto pysyi käynnissä, rutiinit pyöri. Sitten tuli pääsiäinen ja neljän päivän tauko. Koneisto pysähtyi ja vaikka arkirutiinit pyörivät myös lomalla, niin aikataulu ei ole niin tiukka. Kroppa huokasi ja huomasin, että en tule tätä rumbaa jaksamaan ilman lomia. Ja koska tälle vuodelle on kertynyt peräti 7 päivää lomaan, niin lomia ei juuri ole luvassa enne ensi vuotta, jolloin minulla on taas täydet lomat. Loman jälkeen jätin hakemuksen osa-aikaisen työn aloittamisesta. Haluan keventää niin omaani kuin perheen arkea. Alan tehdä neljä päiväistä viikkoa, sillä olen kokeillut aikanaan myös lyhennettyä päivää ja tykkään enemmän lyhennetystä viikosta. Yksi vapaapäivä lisää viikossa on tarkoitus pyhittää asioiden hoitamiseen. Kyllä, olen huono äiti ja vien lapseni hoitoon, vaikka olen itse vapaalla. Vapaapäivästä ei tule mitään lekoittelupäivää. Vapaapäivänä on tarkoitus siivota, käydä kaupassa, käyttää lapset neuvolassa, hammaslääkärissä, labrassa, lääkärissä, käydä kirpparilla etsimässä milloin mitäkin puuttuvaa vaatekappaletta sekä tietysti pitäisi päästä eroon omistakin ylimääräisistä. Kaikki nämä asiat ovat muuten poissa työajasta (neuvolat, lääkärit jne) tai perheajasta (siivous, kaupassakäynti, kirpparointi. Ja kyllä,
siivoamme ja käymme kaupassa lasten kanssa, mutta ne, jotka ovat siivonneet kaksosten kanssa tietävät kuinka tehokasta tuollainen siivoaminen on, kun yksi sammuttaa kokoajan imuria ja toinen roikkuu imurin letkussa. Tai jotka olette käyneet kaupassa vähintään 4 lapsen kanssa, niin tiedätte kuinka rentouttavaa se on pahimmillaan voi olla. Ja meillä lapset sentään yleensä käyttäytyvät mukiinmenevästi, mutta kyllä mä silti mieluummin kävisin kaupassa ilman lapsia.)

Yksi iso muutos meidän elämään tulee olemaan pienempien hoitopaikan muuttuminen kesäkuun alussa. Maaliskuussa kirjoittelin Aikadilemmasta (linkki tässä), kun hoitopaikan aukioloajat eivät oikein vastanneet meidän tarpeita. Siskon lähdettyä meiltä työtuntien saldo on pysytellyt tasaisesti miinuksella. Alkuun tämä ahdisti itseä, mutta nyt olen jo sopeutunut siihen, että miinuksella ollaan ja niin kauan kun en ylitä maksimirajaa, niin kaikki on hyvin :D. Olimme tuolloin maaliskuussa menossa tutustumaan uuteen hoitopaikkaan ja piakkoin lapset aloittavatkin paikassa, joka on auki arkisin puoli tuntia pidempään kuin edeltäjänsä. Tällä on iso merkitys, sillä fillarikaudella voin olla töissä loppuun asti. Ja on myös koko kesän toiminnassa. Kesälomattomien pelastus :). On sääli siirtää lapsia pois hoidosta, johon he sopeutuivat ilman vaikeuksia ja jonne he ilolla jäävät päivittäin, mutta arjen pyörimisen kannalta näin on parempi. Jospa minäkin vielä pääsen saldoissa nollan tuntumaan.

Viimeisimmät kirjoitukset ovat koskeneet laatikkopyörää. Pyörä saapui meille noin viikko sitten ja olemme todella tykästyneet pyörään. Mikä ihana tunne, kun voimme koko perheen voimin viilettää pitkin ja poikin. Nauttia viimeinkin saapuneesta kesäisestä ilmasta. Ajella ihan huvikseen tai sitten koska on "pakko" eli hoitoon ja töihin. Kyllä tämä bussissa istumisen voittaa.  Pyörässä on tehokas mäkimoottori ja vaikka yksi kaveri Facebookissa pilke silmäkulmassa vinkkasikin, että sähköavustus on “huijausta”, niin voin kertoa, että kyllä moottorinkin kanssa tuntee polkeneensa. Ilman moottoria pyörä jäisi mäen alle. Itkupotkuraivari iskisi jo ajatuksesta, että pitäisi lähteä laatikkopyörän kanssa liikkeelle. Sen verran kivasti moottori auttaa, että laatikkopyörän jaksaa mäen päälle vääntää. Töitä saa tehdä, mutta jaksaa kuitenkin. Sen sijaan omalla pyörällä ja omien lihasten voimassa tekee tiukkaa, ainakin kun on ihan rapakunnossa. Noin kaksi vuotta sitten lakkasin käymästä ryhmäliikuntatunneilla ja salilla, kun kaksosraskauden takia ne tuntuivat pelkästään pahalle. Pian lonkat alkoivat vihoitella ja käveleminen alkoikin tehdä niin tiukkaa, että taaperon rattaat saivat toimia rollaattorina. Vajaa pari kilometriä kaupalle ja kotiin oli tuskien taival. Raskauden ja sektion jälkeen vatsalihakset olivat romahtaneet niin, ettei kylkiluiden alla ollut muuta kuin tyhjää. Käsi meni syvälle vatsaan sisään. Erkaumaa oli vähintään 3 sormen leveyttä (erkaumasta enemmän täällä). Kotipilateksen avulla sain tämän asian kuntoon, mutta siihen se liikunnanharrastaminen sitten jäikin. Onneksi kahden vauvan kanssa ei ihan helpolla pääse. Kannat kaksi vauvaa ylös ja alas rappusia/lääkäriin/leikkikerhoon, työnnät rattaissa lisäpainona ostokset. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Viikon verran olemme nyt pelkästään pyöräilleet ja peppulihakset on jo tottuneet satulassa istumiseen. Kuntokin kasvaa kohisten. Viikon pyöräilyharjoittelun jälkeen “viimein” jaksoin painaa ylös asti. Voittajafiilis.

Minkä pienenä oppii...

Urpo ja Turpo ovat jo 1,5 -vuotiaita. Kumpikaan ei vielä sano kuin muutamia sanoja ja nekin sinnepäin. Turpo on jo kävellyt jonkin aikaa. Urpo vasta aloittelee.  Meillä piti olla ihka ensimmäinen keskoskontrolli viikko sitten, mutta Turpo olikin kipeänä, joten se piti siirtää. Uusi yritys on ensi kuussa.

Operaatio erkauma umpeen ja eroon pömpöstä

Kuten jo aikaisemmin kerroin kävin erkauman takia fysioterapeutin luona ja sain pilates -ohjelman, jonka avulla erkauman tulisi pienentyä. Fysioterapeutti ei halunnut ottaa mitään kantaa siihen miten iso erkauma oli, totesi sen vain olevan “huge”. Omin sormin tunnusteltuna erkauma oli vähintäänkin 4 sormea ja kylkiluiden alta lihakset puuttuivat kokonaan.

Normaalit vatsalihasten väliset mitat:

• 1,0 cm leveä 4,5 cm navan yläpuolella
• 2,7 cm leveä navan kohdalla
• 0,9 cm leveä 4,5 cm navan alapuolella 
  (lähde Vau.fi)
  

12 vkoa ja 20 vkoa sektiosta

Alkuun tein tehnyt ohjelmaa melkolailla tunnollisesti joka ilta, mutta sitten tuli muutama peräkkäinen iltameno, joka rikkoi rutiinin ja sen jälkeen olen ollut laiskempi. Joka tapauksessa oma tuntuma on, että erkauma on kutistunut 1,5 sormeen eli olisi normaali. Kylkiluiden alta puuttuu enää pieni kolmio. Vatsassa on vielä löysää eivätkä vatsalihakset ole todellakaan vielä kunnossa, mutta ainakin omasta mielestä kiinteytymistä on nähtävissä. Lihaskorsetti alkaa tuntua. Vatsa ei enää pullota ihan niin pahasti kuin aikaisemmin. Ehkä tämä maha vielä “selätetään”. En ole vielä tehnyt mitään muuta liikuntaa, hyötyliikuntaa ja 31 päivän kyykkyhaastetta lukuunottamatta, joten kaikki tulokset ovat varmasti vain pilatestreenin tuotosta. Minulla on kontrollikäynti fysioterapeutin luona parin viikon päästä ja siihen asti aion vielä vältellä suoria vatsalihaksia, etten vaan tee hallaa jo palautuneille lihaksille (hah haa :D. Suorastaa on pitänyt pinnistellä, etten olisi niitä tehnyt).

Laitan saamani ohjelman tähän sellaisena kuin sen olen saanut. Ohjeiden mukaan tämä ohjelma tulisi tehdä 3 kertaa päivässä, mutta olen koittanut tehdä ohjelman kerran päivässä eli toistanut ohjelman 3 kertaa peräperään. Ohjelma on todella helppo ja aikaa kuluu noin 20 minuuttia, kun sen vetäsee 3 kertaa peräperään. Toki noita liikkeitä voi tehdä myös, kun vauvat nukkuu päikkäreitä tai on leikkimatolla lattialla, mutta jostain syystä nämä ajat täyttyvät kaikesta muusta touhusta kuin pilateksesta.

Mikäli pilates ei ole valmiiksi tuttu laji, kannattaa aluksi tutustua pilateksen perusperiaatteisiin. Itse olen huomannut, että pilatesliikkeet tuntuvat helpolta ja kevyiltä ilman oikeanlaista hengitystä ja lihasten tukea. En ole pilatesammattilainen tai edes konkari, mutta tässä koottuna muutamia ohjeita:

1. Hengitys

• Hengitä nenän kautta sisään ja ulos suun kautta huulet raollaan hitaasti ja hallitusti. Uloshengityksen tulee kuulua. Rintakehän tulee laajeta sisäänhengityksen aikana. Esimerkiksi liikkeessä nro 1 sisään hengityksellä lantio rullataan ylös ja ulos hengityksellä ala. Hengitä aina keuhkot tyhjiksi ja vatsa painuu selkärankaan asti, kuten jumppaohjaajilla on tapana sanoa.

2. Vatsa tiukaksi

• Syvien vatsalihasten aktivoimiseksi vatsa jännitettään otettaessa perusasento harjoituksen alussa, ja vatsalihakset pidetään tiukkoina koko harjoituksen ajan.

3. Lantionpohja tiukaksi

• lantionpohjan lihakset nipistetään tiukoiksi kaikissa harjoituksissa samalla kun vatsalihakset jännitetään. (lainaus KuntoPlus)
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

"Äiti, onko siellä vielä vauva?"

Tiedättekö sen, kun kulkee peilin ohi, mutta ei oikeastaan koskaan todella katso mitä peilissä näkyy? Tai jos katsookin, niin ei kokonaisuutena vaan vain jotain tiettyä osaa itsestään? Vai olenko minä ainoa, joka onnistuu pesemään kädet niin, ettei jälkikäteen edes muista vilkaisiko peiliin vai ei? Vielä vähän yli vuosi sitten meillä ei edes ollut kokovartalopeiliä, mutta nyt on ja aina välillä tulee katsottua kunnolla peiliin. Silloin vajoan hetkelliseen masennukseen. Olen ollut aika sinut sen kanssa, että raskaudet, imetykset ja sadat valvotut tunnit ovat jättäneet jälkensä sinne tänne kehossani.

Olen aina ollut pitkähonkkeli ripakinttu. Yksi asia minussa on kuitenkin aina ollut omasta mielestä ns. hyvin. Maha. Jopa kahden raskauden jälkeen litteä ja kiinteä. Tiedän, että minut on hemmoteltu pilalle siinä mitä tulee raskaudesta toipumiseen. Raskauskilot on hävinneet synnärille ja viimeistään imetykseen. Parissa viikossa olen ollut takaisin omissa farkuissani ja vatsa on palautunut lähes itsestään siihen mitä se oli ennen raskauksia.  Nyt asiat ovat kuitenkin olleet toisin. Vaikka aluksi palasinkin nopeasti joihinkin löysempiin housuihini, niin rasitin itseäni liian pian sektion jälkeen ja mahani turposi uudelleen. Kesti lähes kolme kuukautta, että pääsin eroon raskausajan housuista. Vaikka nyt jo mahdun lempifarkkuihini, niin maha pömpöttää yhä. Tämä menetys tuntuu välillä lähes ylitsepääsemättömältä.

Kaksosia odottaessani maha oli suuri, mutta ei ehtinyt kasvaa suunnattoman suureksi. Raskausviikolla 31 sf oli 36cm, joka yksösraskaudessa olisi raskausviikolla 40 yläkäyrillä.  Sanotaan, että kaksosraskaudessa sf -mitta saavuttaa yksösraskauden huippumitat jo puolivälissä raskautta. Ihan tähän en sentään päässyt. Vyötärön ympärykseen minulla tuli kuitenkin lähes 40 senttiä lisämittaa ja tämä oli liikaa vatsalihasparoilleni. Kuuluin monessakin mielessä erkauman riskiryhmään.

“Suorien vatsalihasten erkaantumisen riskiä lisäävät mm.

• tiheät raskaudet [x, alle 2 -vuotta raskauksien välillä]
• isokokoinen lapsi tai monisikiöraskaus [x]
• iso painonnousu
• useat raskaudet [x, kolmas]
• äiti on yli 34-vuotias [x]
• Keisarileikkaus [x]
• äiti ei harrasta liikuntaa ennen raskautta eikä raskauden aikana [x, raskauden aikainen liikunta jäi vähäiseksi, koska liikkuminen oli muutenkin vaikeaa]
• äiti ei harrasta liikuntaa raskauksien välissä
• liian raskaita vatsalihasharjoituksia raskauden aikana  (lähde: lue lisää erkaumasta)

Maha on isompi kuin rv13

Mahani pömpöttää raskauden löysyttämän vatsanahan takia, mutta myös koska erkauma ei ole palautunut. Erkauman pitäisi palautua luonnollisesti noin 8 viikossa synnytyksestä. Näin ei kuitenkaan minulla käynyt. Näyttää kuin olisin yhä raskaana. Ymmärrän, että jonkun toisen kohdalla tämä pömppö ei näyttäisi raskausmahalta, mutta kun minun rimpulakropassani näyttää. Jopa esikoiseni totesi, että “Onko siellä vielä vauva?” Ja koska minulla ei koskaan ole ollut mahaa, tämä maha ei tunnu oikealta. Olenko huono ihminen, huono äiti, kun murehdin tällaista turhamaista asiaa. Eikö minun pitäisi vain tyytyä olemaan onnellinen siitä, että minulla on neljä tervettä lasta.

Jälkitarkastuksessa sain läheteen fysioterapetille, sillä erkaumaa oli vielä useamman sormen verran ja oudosti myös lihakset aivan ylhäällä kylkiluiden alla olivat kadonneet. On outo fiilis, kun maha meni kuopalle ihan vatsaan asti. Lääkäri käytti sanaan “collapsed” selittämättä sen tarkemmin mistä hän sillä tarkoitti. Ei kuulostanut kovin hyvältä kuitenkaan. Sain fyssarilta pilates -liikesarjan, jonka avulla erkauma olisi tarkoitus taltuttaa. Toivossa on hyvä elää. Ehkä joku kaunis päivä voin vielä katsoa mahaani ja todeta sen ellei nyt entisensä, niin ainakin ok.

ps. ohjeiden mukaan suorien vatsalihasten treenaamista tulisi välttää, kunnes erkauma on palautunut. Jos erkauma ei palaudu, niin pitääkö ikuisesti nousta sängystä kyljen kautta?