Ilman au pairia

ErgoBaby -
ekoja kertoja lonkkakantoasennossa
tästä on kehitytty :)

Meidän perheen ensimmäinen au pair palasi Suomeen viime perjantaina. Asiaan ei liity mitään draamaa, vaan tämä oli tiedossa ihan alusta lähtien. Samaan aikaan kaksoset ovat päättäneet ryhtyä nukkumaan päikkäreitä lähinnä vain vuoroissa eikä edes ulkona nukuttaminen auta. He eivät viihdy enää sittereissään seuraamassa miten äiti touhuaa keittiössä. Leikkimatolla köllöttelystä seuraa nopeasti kitinää, sillä kääntymisen harjoittelu on vaiheessa, jossa kääntyminen on pakkomielle ja mahallaan menee kuitenkin pian hermot. Turpo yrittää myös jo ryömiä. Hän ilmeisesti aikoo olla veljessarjansa nuorin ryömijä. Isoveljet ovat oppineet ryömimään 5kk 2pv ja 5kk 3pv -vanhoina. Turpo on korjatussa iässä 4,5kk. Saas nähdä miten käy ja koska Urpo seuraa perässä. Joka tapauksessa tuo ryömimisen aloittelu aiheuttaa myös hermojen menemistä. Useammalle sylille olisi tarvetta monta kertaa päivässä. Olenkin opetellut käyttämään kantoreppua uudella tavalla - lonkan päällä. Näin toiselle vauvalle jää paremmin tilaa syliin kuin, jos kantoreppua on edessä. Lisäksi taaperon tarhapäivät vähenivät kolmesta kahteen. Kantoreppu on ollut korvaamaton apua myös leikkikerhoissa, jossa olemme käyneet taaperon kanssa. Kieltämättä päivät ovat aikamoista kellokaulassa juoksemista, jotta vauvojen, ruoka-ajat, taaperon päikkärit ja esikoisen koulusta haku saadaan kaikki sopimaan yhteen.

Ihan täysin ilman apuja emme kuitenkaan ole olleet. Ystävä, joka kulkee lapsineen meidän ohi joka aamu, on napannut myös esikoisen matkaansa. Lisäksi toinen kaveri, jonka kotimatka myös kulkee meidän ohi, toi esikoisen kotiin harrastuksesta, jotta minun ei tarvinnut kolmen lapsen kanssa odotella tuntia pihalla sateessa. Pieniä tekoja, jotka auttavat meidän arkea isosti.

Tämä viikko on laittanut ajattelemaan, että tarvitsemmeko oikeastaan au pairia. Sitten suuntaan ajatukseni tulevaan. Taapero täyttää kesällä 3 -vuotta ja hän pääsee ilmaisen  15 viikkotuntia viikossa sisältävän esiopetuksen piiriin. Hän ei enää kulje isän mukana tarhaan, vaan siirtyy uuteen tarhaan tässä meidän lähellä. Hänelle on annettu tunnit keskiviikko 12.45 -15.45, torstai ja perjantai 8.45 - 15.45 (sisältää maksullisen lounasajan). Eli esikoisen kouluun viennin ja haun lisäksi myös taaperon nurseryn viennit ja haut on tarkkaan kellotettu. Emme todellakaan voi olettaa, että ystävät hakisivat esikoista kouluun kuukaudesta toiseen. Kaksoset ovat jo nyt vähentäneet päikkäreiden nukkumista, liikkuva kaksikko vaatii enemmän vahtimista kuin stabiili ja hekin haluavat päästä mukaan menoon puistossa sekä muualla. Lisäksi meille on tulossa muutto Suomeen ja kaikki muuttoon liittyvät valmistelut niin muuttofirmojen kilpailuttamisesta kuin turhan tavaran myymisestä ovat minun vastuullani.  Ulkomaan muuttoa ei valitettavasti pyöräytetä käyntiin viikossa tai parissa, vaan kyseessä on kuukausien projekti. Todellisuus taitaa olla se, ettei au pairin apu ole lainkaan turhaa.

Ennen kun suuntaan ajatukseni täysin syksyyn ja muuttoon, voin kuitenkin vielä keskittyä kesään. Ensiksi saamme vieraaksemme yhden siskoistani sekä äitini <3. Kesäkuun alussa meille saapuu uusi au pair. Kaverini 16 -vuotias tytär, joka oli esittänyt eräänä viikonloppuaamuna toivomuksen päästä kesätöihin ulkomaille. Kaveri kyseli apua, että mistä voisi alkaa töitä etsimään ja heitti puolivitsillä minulle, että “teillekö se tulisi?” ja siitä se sitten lähti. Uusi au pair on meillä siihen asti, että esikoisen koulu heinäkuun lopulla päättyy. Syksyksi pitää siis löytää vielä uusi au pair. Mutta pitäisikö viimeisen au pairin olla suomenkielinen vaiko puhua sittenkin englantia, jotta myös kaksoset saisivat enemmän englanninkielistä kielikylpyä. Näitä olen viime päivinä miettinyt.