Sivut

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Suojaan auringolta

Shade-a-Babe yksittäiset UV-suojat Vaunukoppa Plussien päällä
Englannin tai ainakin Cambridgen kesä on ollut kohtalaisen ankea - on ollut viileää ja olemme saaneet osaksemme tavallista rankempia sateita. Kauniitakin päiviä on ollut, mutta yleisesti ottaen tuntuu, ettei kesä ole alkanut ennen kuin vasta pari viikkoa sitten. Heinäkuun puolivälissä meillekin viimein saapui kauniit aurinkoiset, jopa helteiset päivät. Muutamana päivänä  juuri ennen koulujen päättymistä mittari kipusi jopa yli 30 asteen. Viimeiset pari päivää ovatkin tuntuneet viileiltä, kun mittari on näyttänyt vain hieman yli 20 asteen lukemia.

Aurinkoiset päivät ovat niitä, kun joudun säälin valtaan. Kulttuurieroistako johtuu vai mistä, mutta tällä Englannissa lapsia ei ole tapana suojata vauvoja ja taaperoita auringolta. Ei vaatteilla, ei hatuilla eikä todellakaan aurinkolaseilla. Minun vauvani saavat osakseen huvittunutta naureskelua, kun heillä on päässä sekä hellehatut että aurinkolasit. Kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, lapset nukkuvat päiväunia (sateenvarjo)rattaissa ilman mitään suojaa paahtavalta auringolta. Koulun pihalla näin kantoliinassa skandinaavisen vaalean vauvan (tiedän, että juuret ovat Australiassa), joka istui kantoliinassa ylävartalo paljaana ja vailla hattua. Jopa oma aikuinen, aurinkorasvalla suojattu ihoni vaikeroi polttavassa auringon paisteessa. En tiedä mistä johtuu, mutta aurinko tuntuu täällä polttavammalta kuin Suomessa. Jo hieman yli 20 asteen lämpötiloissa, joissa Suomessa oma ihoni ei vielä reagoisi mitenkään, iho alkaa nopeasti punottaa ilman rasvausta. Johtuisiko siitä, että olemme etelämmässä. Englannin pohjoisin kärki on hieman Hankoa pohjoisempana ja Cambridge sijaitsee etelä-Englannissa.

Mahallaan Mountain Buggy Vaunukoppa Plussassa
Meillä lapset suojataan perinteisin (suomalaisin) tavoin eli vaatteilla, hatulla ja aurinkolaseilla. Isommille lapsille, joille jo suositusten mukaan voidaan laittaa aurinkorasvaa, laitamme tarvittaessa myös aurinkorasvaa. Heillä on myös UV-paidat. Taapero erityisesti rakastaa “sunshine” -paitaansa ja valikoi muutenkin päälleen mieluummin pitkähihaisia paitoja, kuin T-paitoja, joten hänen suojaamisensa on ollut helppoa :). Vauvojen kanssa pyrimme pysymään varjossa. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa näistä perinteisistä aurinkosuojaustavoista, vaan esitellä erilaisia UV-suojia, joihin olen törmännyt vasta täällä Englannissa.

Shade-a-Babe tuplamalli
Jo vuonna 2010 esikoisen ollessa vauva etsin rattaisiin UV-suojaa, sillä olin nähnyt kaverin Phil&Teds’in UV-suojan ja ajattelin, että vastaavia on pakko olla muillekin rattaille. Tuolloin en kuitenkaan onnistunut mitään vastaavaa löytämään. Todennäköisesti en keksinyt oikeita hakusanoja. Vuonna 2014 Englannissa tutustuin kaverin kautta Shade-a-Baben universaaliin UV-suojaan ja sellainen onkin ollut meillä on ollut käytössä siitä lähtien. Rattaissa ollessa vauva ja taapero pysyy hyvin suojassa niin UV-säteilyltä kuin ötököiltä. Universaalin muotoilun takia suojaa on voinut käyttää niin Bugaboo Cameleonin, Baby Jogger City Mini GT:n kuin Mountain Buggyn vaunukoppien sekä ratasosien kanssa. Mountain Buggyn Vaunukoppa Plus -istuimen kanssa suoja ei oikein istunut, sillä suoja oli liian iso ja tuplaratasosan kanssa double -versio istuisi varmaan paremmin, mutta meillä oli jo yksi suojus ja toisen sain ostaa kaverilta, joten me tyydymme käyttämään kahta erillistä. Itse olen pitänyt suojasta todella paljon. Varsinkin kuin Bugaboo Cameleonissa (versio 1) sekä Vaunukoppa Plussassa kuomu on onnettoman lyhyt eikä itsessään suojaa juuri yhtään auringolta.

Kuvassa Diono Shade Maker
Joku tämän tyylinen kuomuun kiinnitettävä lisäkuomu olisi saattanut olla kätevä Cameleonin ja Vaunukoppa Plussan kanssa, mutta itse olen käytännön ihminen ja pidän siitä, että meidän UV-suoja toimii samalla myös ötökkäsuojana eikä erillistä ötökkäverkkoa tarvita.






UV-suoja auton oveen




Autojen aurinkosuojista tulee aina mieleen imukupilla kiinnitettävät verkot, joita koristaa milloin mikäkin Disney -hahmo. Englannissa ollessa olen nähnyt käytössä tällaisia auton oven yli virtettäviä suojia. Vaikuttaa kätevältä, mutta itseä vähän mietityttää miten hyvä näkyvyys kuskille jää tuo verkon läpi. Ilmeisesti näkyvyydessä ei kuitenkaan ole ongelmia, sillä lueskelin arvosteluita eikä kukaan maininnut sanallakaan näkyvyyttä.



maanantai 18. heinäkuuta 2016

Mitä sinun lähikirkossasi tapahtuu?

St Pauls (http://www.druidic.org)
En tiedä miten paljon kirkkoja muissa Englannin kaupungeissa on, mutta Cambridgen keskustassa ainakin kirkkoja riittää joka lähtöön. Äkkiseltään laskien meillä on noin kilometrin säteellä 10 kirkkoa (sekä lisäksi moskeija ja hindutemppeli), joista ainakin puolet järjestää viikoittain perhekerhon/leikkiryhmän tai pari. Meidän perhe ei tunnusta mitään uskontoa tai aatetta. Silti osa perheestä vierailee kirkossa tai kirkon tiloissa ainakin pari kertaa viikossa leikkiryhmien takia. Runsaan tarjonnan vuoksi, voisimme viettää jokaisen arkiaamupäivän perhekerhossa ja voisimme jopa valita parista vaihtoehdosta. Kirkoilla on suuri merkitys paikallisten lapsiperheiden hyvinvointiin, sillä niistä löytyy seuraa niin lapsille kuin aikuisille. Leikkipuistoissa ei seuraa kannata etsiä, sillä puistoissa on muuten kuin kesällä hyvin hiljaista. Leikkiryhmien lisäksi kirkot järjestävät keskusteluryhmiä niin nuorille, opiskelijoille kuin mamuille. Vertaistukitoiminta auttaa varmasti monia sopeutumaan uuteen ympäristöön. Kirkkojen tiloja voi myös vuokrata ja itsenäiset yrittäjät järjestävät kirkkojen tiloissa  jumppaa, joogaa, tanssitunteja, muskareita, laulutunteja, lasten lomakerhoja jne. Kirkot on täynnä elämää myös messujen ja jumalanpalvelusten välillä. Olenko ollut aivan ummikkona Suomessa asuessa, vai eikö Suomessa kirkoissa tosiaan järjestetä muuta kuin uskonnollista toimintaa?

Tiedän, että Cambridgestä kaksi täysin tunnustuksetonta leikkiryhmään, joissa voisi käydä vain silloin tällöin ja joissa ei olisi mitään kausimaksua. Nämä ryhmät ovat sen verran kaukana, etten ole jaksanut niihin lähteä, kun ihan kotinurkilta löytyy ihan kelpo ryhmiä. Osassa ryhmistä uskontoa ei tuoda esiin lainkaan, toisissa voidaan laulaa muutama uskonnollinen laulu tai kertoa jokin raamatun tarina. Ei mitään niin suurta ja painostavaa, etteikö tunnustukseton perheemme sen kanssa pärjäisi. Eihän meillä ole mitään uskontoa vastaan, se ei vaan ole “meidän juttu”. Leikkiryhmissä taaperolla on ollut leikkitovereita jo ennen kun hän aloitti tarhassa ja hän on päässyt säännöllisesti kosketuksiin englannin kielen kanssa. Tästä syystä hän ymmärsi englantia sujuvasti siinä vaiheessa, kun tarha kohta vuosi sitten alkoi. Tuossa vaiheessa hän ei vielä puhunut muutamaa sanaa enempää suomeakaan ja molemmat kielet ovatkin kehittyneet käsi kädessä tässä vuoden aikana. Suomi on vanhempi, mutta tietyt sanat ja sanonnat tulevat vain englanniksi.

Viikonloppuna olimme yhden kirkon kerhokauden päättäjäisissä ja kirkkoon oli tuotu mm. pomppulinna, liukumäki ja muuta aktiviteettia lapsille. Lisäksi tarjolla oli pientä purtavaa, joten lounaskin tuli hoidettua ihan itsestään. Aamupäivä kului oikein mukavasti kirkossa touhuten. Tunnustukseton perheemme on kiitollinen kirkon väen ja lukuisten vapaaehtoisten toiminnasta.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Identtiset pojat 8 kuukautta

Miten aika kuluukaan. Edellisen kerran olen kirjoittanut kaksosen kuulumisia 2 kuukautta sitten, teksti löytyy täältä.
Veli ja paras kaveri <3
 Pojat ovat nyt 8 kuukauden ikäisiä eli korjatussa iässä 6,5 kuukautta. Korjattua ikää käytetään yleensä yhteen vuoteen asti ja sitten katsotaan, että ennenaikaisesti syntyneet ovat yleensä saaneet täysiaikaiset ikätoverinsa kehityksessä kiinni. Tässä kahden kuukauden aikana pojat ovat kasvaneet ja kehittyneet. Turpo on juuri oppinut ryömimään ja nousee kontilleen. Urpo tyytyy vielä venyttelemään tavaroiden perään ja hivuttautuu oikeaan suuntaan pyörimällä napansa ympäri sekä kierimällä. Turpo on ronkelimpi syömään kiinteitä, mutta yleensä juo paremmin maitoa. Hänen suunsa pysyy supussa ja päälle vielä pöristellään, ettei sisään ujutetusta ruuasta varmastikaan vaan mitään päätyisi mahaan. Urpo taas aukaisee suunsa apposen auki ja ruuan lusikointi hänen suuhunsa on ihanan helppoa. Sen sijaan maito ei hänelle yleensä maistu. Turpo on erittäin aktiivinen liikkuja. Hänen päänsä ja raajansa liikehtivät lähes lakkaamatta. Lisäksi hän on ihastunut omaan ääneensä ja hän jutustelee paljon sekä päästelee korvia vihlovia korkeita kiljahduksia. Urpo on rauhallisempi seurailija, joka jutustelee kun on asiaa. Turpo tuntuu tarvitsevan vähemmän unta ja pojat nukkuvatkin lähes aina eri aikaan tai vain hetken yhtaikaa.

Kaksosten kehitys
Urpo ja Turpo ovat identtiset kaksoset. Identtiset kaksoset syntyvät, kun yksi hedelmöittynyt munasolu jakautuu kahtia. Tuloksena on kaksi geneettisesti samanlaista yksilöä. Meiltä kysytään usein, onko meillä suvussa kaksosia. Olisipa vastaus kyllä tai ei, niin identtisyys ei (tiettävästi) ole periytyvää, vaan yhden munasolun jakautumisessa kahdeksi kyse “luonnonoikusta”, jonka syytä ei vielä tunneta.

Jo raskausaikana tuli pohdittua, kuinka erottaa toisistaan kaksi identtistä vauvaa. Syntyessään pojilla oli 100 grammaa painoeroa. NICUssa heidät erotti tunnisterannekkeiden lisäksi siitä, että heitä pidettiin aina samassa järjestyksessä. Myöhemmin painoero on ollut välillä toisen hyväksi ja sitten taas toisen, tällä hetkellä pienempänä syntynyt Turpo on huikeat 14 grammaa painavampi :D. Painoeroa on siis vähän, ettei poikia voi tunnistaa painon perusteella. Heissä on jotain pientä eroavaisuutta, kun he ovat rinnakkain ja tiedät kumpi on kumpi, mutta kun toinen kääntää päätä, vaihtaa ilmettä, niin taas he näyttävät aivan samalta. Aivan kuin katsoisi vedenväreilyä tuulen puhaltaessa kevyesti veden pintaan. Näet, että vesi väreilee erilailla, mutta eroavaisuuksia on mahdotonta kuvailla. Monet äidit sanovat, että heidän silmissään heidän identtiset kaksosensa ovat ihan eri näköiset. Minä en vieläkään ole oppinut erottamaan poikia toisistaan täysin varmasti, vaikka nyt 8 kuukauden iässä heille on alkanut kehittyä pientä eroavaisuutta kasvoihin. Ero on kuitenkin yhä aavistuksen omainen. Valokuvista on mahdotonta sanoa täysin varmasti kumpi on kumpi, sillä kotona emme toki pidä heitä samassa järjestyksessä.

Miten sitten erottaa toisistaan identtiset kaksoset, jotka ovat kuin kaksi marjaa?

DIY tunnisteremmi joustavasta rannekorusta
Puemme vain harvoin pojat identtisesti, joten vaatteiden perusteella heidät voi tunnistaa, kunhan tietää mitä on heille päälle valittu. Vain harvat vaatteet on kuitenkin korvamerkitty vain tietylle pojalle, joten jos Turpolla on tänään Haisuli -body, se voi seuraavalla kerralla olla Urpon päällä. Pojat saivat sattumalta lahjaksi ensin vihreät ja siniset villatöppöset ja sen jälkeen virheän ja sinisen neuletakin. Nuo töppöset ja villatakit oli korvamerkitty ja näitä värejä suositaan osittain tietylle pojalle. Mutta koska suurin osa vaatteista on isompien poikien vanhoja tai kirpparilta, ei tämäkään sääntö ole kiveen kirjoitettu. Molemmilla voi olla päällä sinistä, sillä jostain syystä sininen on poikien vaatteiden perusväri ja vihreitä vaatteita meillä ei juurikaan ole. On olemassa kuitenkin kolme lähes varmaan henkilötunnistetta, joista pojat voidaan toisistaan erottaa - harakanpuremat, tuttinauhat sekä Urpon nilkassa joustava remmi. Valittavasti nämäkään tunnisteet eivät ole ikuisia. Poikien harakanpuremat olivat alun alkaen minimaalisen kokoisia ja ovat jo nyt haalistumassa pois. Nilkkaremmi otetaan pois nilkasta pesujen ajaksi ja se on helppo unohtaa pujottaa takaisin.  Lisäksi harakanpurmeat ja nilkkaremmi jäävät vaatteiden alle piiloon, joten niistä ei juuri ole apua arjessa. Käytännössä paras tunniste, josta koko perhe tunnistaa pojat ovat tuttinauhat, jotka ovat tähän asti roikkuneet poikien rinnuksilla 24/7. Nyt kun pojat liikkuvat jonkin verran, olen jättänyt tuttinarut pois. Tuttinauhojen huono puoli se se, että irtoavat ja katastrofaalista kyllä HAJOAVAT. Urpon tuttinarun sain vielä kursittua patenttiratkaisulla kokoon, mutta olisi todellakin aika tilata uusia naruja.

Kuinkahan normaalia on, että identtiset kaksoset sekoittuvat kenenkään huomaamatta lopullisesti? Tämä todellakin tuntuu mahdolliselta, sillä niin usein on itsekin joutunut tarkistamaan harakanpuremista kumpi vauva on kyseessä. Onneksi meidän poikien luonteet tuntuvat kehittyvän erilaisiksi ja jo nyt, jos tuttinarut on kiinnitetty vahingossa vääriin vauvoihin, ulkoiset eleet antavat vinkkiä siitä, että tunnisteet on väärillä tyypeillä. Toivon totisesti, että luonne-erot vahvistuvat ja jatkossa voimme tunnistaa heidät ilman tuttinarua vastaavia ulkoisia merkkejä.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Unohdus ja erehdys

Tässä eräänä iltana olin pesemässä Urpoa niskakakkavahingon jäljiltä, kun mieheni tuli kysymään, että “Oliko tänään se..”. Enempää hänen ei tarvinnut sanoa, kun jo tiesin mistä oli kyse. “Joo, kyllä se oli tänään. Itseasiassa se on just NYT”. Vielä edellisenä iltana olimme muistaneet taaperon uuden tarhan uusien vanhempainillan, mutta nyt olimme sen totaalisesti unohtaa. Onneksi tarha sijaitsee lähellä. Ei kun kengät jalkaan, laukku olalle ja juoksuksi.

Saavuin paikalle kevyesti hengästyneenä. Olin ehkä viimeinen paikalle tulija, mutta vanhempainilta ei ollut vielä alkanut, sillä toisin kuin Suomessa, jossa ilmoitettu alkamisaika tarkoittaa ohjelman alkamisaikaa ja kutsuttujen oletetaan saapuvan sopivasti etuajassa, täällä alkamisaika on enemminkin oletettu kutsuttujen saapumisaika. Portilla minulta kysyttiin kenen lapsen takia oli tullut ja ilmoitin reippaasti nimen Esikoinen. E-S-I-K-O-I-N-E-N. Tavutin nimen vielä varmuuden vuoksi, sillä esikoisen nimi tuottaa vaikeuksia englantilaisille. Tarhantäti etsi nimeä hetken ja katsoi minua sitten vähän kummissaan. Tajusin, että olin ilmoittanut väärän nimen :D. Hups! Selittelin, että meillä on 4 lasta. Sain lapseni nimilapun rintaani ja minut ohjattiin tarjoilupöytään, jossa oli tarjolla oli virvokkeita (myös viiniä) sekä pientä purtavaa. Vanhemmat keskustelivat vielä keskenään ja liityin tuttujen seuraan.

Näitä sattuu varmasti jatkossakin :D.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Mill Road Midsummer

Asumme Mill Roadin läheisyydessä. Mill Road on noin kaksi kilometriä pitkä katu, jonka jakaa rautatie. Se on ansainvälisen kaupungin kansainvälisintä osaa, jonka varrelta löytyy ei-ketjuihin kuuluvia ravintoloita sekä kahviloita kaikkialta maailmasta sekä pieniä etnokauppoja, kirkkoja, moskeija sekä hindutemppeli sulassa sovussa. Alueen sanotaankin olevan Cambridgen Soho. 

Mill Roadilla on aktiivinen asukasyhteisö ja alue on tunnettu yhteisöllisyydestään. Sillä ja sen äärellä järjestetään säännöllisesti erilaisia tapahtumia. Nämä eivät ole suuria massatapahtumia vaan pieniä kaupunginosa tapahtumia, joissa on yleensä aina tarjolla hyvää ruokaa, hyvää musiikkia sekä lapsille tekemistä. Parasta näissä tapahtumissa on se, että ne ovat lähellä, lapsiystävillisiä ja lähes kaikki on ilmaista.

 

Viime viikonloppuna vietettiin Mill Road Midsummer -tapahtumaa. Täällä Cambridgessä kesä on ollut pääosin viileä ja sateinen. Lauantai ei ollut poikkeus, vaan tapahtuma alkoi kaatosateessa. Onneksi sade oli kuitenkin vain hetkellinen ja pääsimme nauttimaan hyvästä musiikista, hyvästä ruuasta, pomppulinnasta, kasvomaalauksesta sekä iltasaduista. RöstiStrassen ruokaa en uskaltautunut maistamaan, sillä minulla on jäänyt ikuinen trauma röstiperunoihin ensimmäisen raskauden ajalta :D. Holy Schnitzelistä olisin himoinnut halloumschnizeliä, mutta halloum oli jo ehtinyt loppua eikä kanaversio kiinnostanut. Niinpä päädyin ostamaan toisesta kojusta halloum-falafel -wrapin, joka oli oikein hyvää. Espanjalaisia churroja on ollut tarjolla useammassa tapahtumassa ja niiden herkullisuus houkutteli tälläkin kertaa, mutta koska näimme ensimmäistä kertaa tarjolla hollantilaisia pannukakkuja, oli niitä pakko maistaa. Hyviä nämäkin.



Kotimatkalla oikaisimme taas Mill Roadin hautausmaan läpi. Olen aikaiemminkin maininnut kirjoituksissani tämän kaupunkilaisten virkistysalueena toimivan vanhan hautausmaan (Kävelyllä Cambridgessä). 

Olo oli satumainen, kun tiikereiksi kasvomaalauksin muutautuneet poikani hiiviskelivät pensaissa jättimäisten unikkojen* kukkiessa auringon täplittämällä lehmuskujalla. Kukat oli asetettu kujalle jonkin sodan päättymisen vuosipäivän kunniaksi.

*   unikolla kunnioitetaan sodassa kuolleiden sotilashenkilöiden muistoa

ps. emme ole päässeet yhteisymmärrykseen blogger -ohjelman kanssa siitä miten kuvia pitäisi asetella, joten pahoittelen kuvien asettelua koko blogissani nyt ja tulevaisuudessa :D. Pitäisikö opetella html -koodausta, että saisin kuvat sinne mihin haluan?