Sivut

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Mill Road Midsummer

Asumme Mill Roadin läheisyydessä. Mill Road on noin kaksi kilometriä pitkä katu, jonka jakaa rautatie. Se on ansainvälisen kaupungin kansainvälisintä osaa, jonka varrelta löytyy ei-ketjuihin kuuluvia ravintoloita sekä kahviloita kaikkialta maailmasta sekä pieniä etnokauppoja, kirkkoja, moskeija sekä hindutemppeli sulassa sovussa. Alueen sanotaankin olevan Cambridgen Soho. 

Mill Roadilla on aktiivinen asukasyhteisö ja alue on tunnettu yhteisöllisyydestään. Sillä ja sen äärellä järjestetään säännöllisesti erilaisia tapahtumia. Nämä eivät ole suuria massatapahtumia vaan pieniä kaupunginosa tapahtumia, joissa on yleensä aina tarjolla hyvää ruokaa, hyvää musiikkia sekä lapsille tekemistä. Parasta näissä tapahtumissa on se, että ne ovat lähellä, lapsiystävillisiä ja lähes kaikki on ilmaista.

 

Viime viikonloppuna vietettiin Mill Road Midsummer -tapahtumaa. Täällä Cambridgessä kesä on ollut pääosin viileä ja sateinen. Lauantai ei ollut poikkeus, vaan tapahtuma alkoi kaatosateessa. Onneksi sade oli kuitenkin vain hetkellinen ja pääsimme nauttimaan hyvästä musiikista, hyvästä ruuasta, pomppulinnasta, kasvomaalauksesta sekä iltasaduista. RöstiStrassen ruokaa en uskaltautunut maistamaan, sillä minulla on jäänyt ikuinen trauma röstiperunoihin ensimmäisen raskauden ajalta :D. Holy Schnitzelistä olisin himoinnut halloumschnizeliä, mutta halloum oli jo ehtinyt loppua eikä kanaversio kiinnostanut. Niinpä päädyin ostamaan toisesta kojusta halloum-falafel -wrapin, joka oli oikein hyvää. Espanjalaisia churroja on ollut tarjolla useammassa tapahtumassa ja niiden herkullisuus houkutteli tälläkin kertaa, mutta koska näimme ensimmäistä kertaa tarjolla hollantilaisia pannukakkuja, oli niitä pakko maistaa. Hyviä nämäkin.



Kotimatkalla oikaisimme taas Mill Roadin hautausmaan läpi. Olen aikaiemminkin maininnut kirjoituksissani tämän kaupunkilaisten virkistysalueena toimivan vanhan hautausmaan (Kävelyllä Cambridgessä). 

Olo oli satumainen, kun tiikereiksi kasvomaalauksin muutautuneet poikani hiiviskelivät pensaissa jättimäisten unikkojen* kukkiessa auringon täplittämällä lehmuskujalla. Kukat oli asetettu kujalle jonkin sodan päättymisen vuosipäivän kunniaksi.

*   unikolla kunnioitetaan sodassa kuolleiden sotilashenkilöiden muistoa

ps. emme ole päässeet yhteisymmärrykseen blogger -ohjelman kanssa siitä miten kuvia pitäisi asetella, joten pahoittelen kuvien asettelua koko blogissani nyt ja tulevaisuudessa :D. Pitäisikö opetella html -koodausta, että saisin kuvat sinne mihin haluan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti