Identtiset pojat 8 kuukautta

Miten aika kuluukaan. Edellisen kerran olen kirjoittanut kaksosen kuulumisia 2 kuukautta sitten, teksti löytyy täältä.

Veli ja paras kaveri <3

 Pojat ovat nyt 8 kuukauden ikäisiä eli korjatussa iässä 6,5 kuukautta. Korjattua ikää käytetään yleensä yhteen vuoteen asti ja sitten katsotaan, että ennenaikaisesti syntyneet ovat yleensä saaneet täysiaikaiset ikätoverinsa kehityksessä kiinni. Tässä kahden kuukauden aikana pojat ovat kasvaneet ja kehittyneet. Turpo on juuri oppinut ryömimään ja nousee kontilleen. Urpo tyytyy vielä venyttelemään tavaroiden perään ja hivuttautuu oikeaan suuntaan pyörimällä napansa ympäri sekä kierimällä. Turpo on ronkelimpi syömään kiinteitä, mutta yleensä juo paremmin maitoa. Hänen suunsa pysyy supussa ja päälle vielä pöristellään, ettei sisään ujutetusta ruuasta varmastikaan vaan mitään päätyisi mahaan. Urpo taas aukaisee suunsa apposen auki ja ruuan lusikointi hänen suuhunsa on ihanan helppoa. Sen sijaan maito ei hänelle yleensä maistu. Turpo on erittäin aktiivinen liikkuja. Hänen päänsä ja raajansa liikehtivät lähes lakkaamatta. Lisäksi hän on ihastunut omaan ääneensä ja hän jutustelee paljon sekä päästelee korvia vihlovia korkeita kiljahduksia. Urpo on rauhallisempi seurailija, joka jutustelee kun on asiaa. Turpo tuntuu tarvitsevan vähemmän unta ja pojat nukkuvatkin lähes aina eri aikaan tai vain hetken yhtaikaa.

Kaksosten kehitys

Urpo ja Turpo ovat identtiset kaksoset. Identtiset kaksoset syntyvät, kun yksi hedelmöittynyt munasolu jakautuu kahtia. Tuloksena on kaksi geneettisesti samanlaista yksilöä. Meiltä kysytään usein, onko meillä suvussa kaksosia. Olisipa vastaus kyllä tai ei, niin identtisyys ei (tiettävästi) ole periytyvää, vaan yhden munasolun jakautumisessa kahdeksi kyse “luonnonoikusta”, jonka syytä ei vielä tunneta.

Jo raskausaikana tuli pohdittua, kuinka erottaa toisistaan kaksi identtistä vauvaa. Syntyessään pojilla oli 100 grammaa painoeroa. NICUssa heidät erotti tunnisterannekkeiden lisäksi siitä, että heitä pidettiin aina samassa järjestyksessä. Myöhemmin painoero on ollut välillä toisen hyväksi ja sitten taas toisen, tällä hetkellä pienempänä syntynyt Turpo on huikeat 14 grammaa painavampi :D. Painoeroa on siis vähän, ettei poikia voi tunnistaa painon perusteella. Heissä on jotain pientä eroavaisuutta, kun he ovat rinnakkain ja tiedät kumpi on kumpi, mutta kun toinen kääntää päätä, vaihtaa ilmettä, niin taas he näyttävät aivan samalta. Aivan kuin katsoisi vedenväreilyä tuulen puhaltaessa kevyesti veden pintaan. Näet, että vesi väreilee erilailla, mutta eroavaisuuksia on mahdotonta kuvailla. Monet äidit sanovat, että heidän silmissään heidän identtiset kaksosensa ovat ihan eri näköiset. Minä en vieläkään ole oppinut erottamaan poikia toisistaan täysin varmasti, vaikka nyt 8 kuukauden iässä heille on alkanut kehittyä pientä eroavaisuutta kasvoihin. Ero on kuitenkin yhä aavistuksen omainen. Valokuvista on mahdotonta sanoa täysin varmasti kumpi on kumpi, sillä kotona emme toki pidä heitä samassa järjestyksessä.

Miten sitten erottaa toisistaan identtiset kaksoset, jotka ovat kuin kaksi marjaa?

DIY tunnisteremmi joustavasta rannekorusta

Puemme vain harvoin pojat identtisesti, joten vaatteiden perusteella heidät voi tunnistaa, kunhan tietää mitä on heille päälle valittu. Vain harvat vaatteet on kuitenkin korvamerkitty vain tietylle pojalle, joten jos Turpolla on tänään Haisuli -body, se voi seuraavalla kerralla olla Urpon päällä. Pojat saivat sattumalta lahjaksi ensin vihreät ja siniset villatöppöset ja sen jälkeen virheän ja sinisen neuletakin. Nuo töppöset ja villatakit oli korvamerkitty ja näitä värejä suositaan osittain tietylle pojalle. Mutta koska suurin osa vaatteista on isompien poikien vanhoja tai kirpparilta, ei tämäkään sääntö ole kiveen kirjoitettu. Molemmilla voi olla päällä sinistä, sillä jostain syystä sininen on poikien vaatteiden perusväri ja vihreitä vaatteita meillä ei juurikaan ole. On olemassa kuitenkin kolme lähes varmaan henkilötunnistetta, joista pojat voidaan toisistaan erottaa - harakanpuremat, tuttinauhat sekä Urpon nilkassa joustava remmi. Valittavasti nämäkään tunnisteet eivät ole ikuisia. Poikien harakanpuremat olivat alun alkaen minimaalisen kokoisia ja ovat jo nyt haalistumassa pois. Nilkkaremmi otetaan pois nilkasta pesujen ajaksi ja se on helppo unohtaa pujottaa takaisin.  Lisäksi harakanpurmeat ja nilkkaremmi jäävät vaatteiden alle piiloon, joten niistä ei juuri ole apua arjessa. Käytännössä paras tunniste, josta koko perhe tunnistaa pojat ovat tuttinauhat, jotka ovat tähän asti roikkuneet poikien rinnuksilla 24/7. Nyt kun pojat liikkuvat jonkin verran, olen jättänyt tuttinarut pois. Tuttinauhojen huono puoli se se, että irtoavat ja katastrofaalista kyllä HAJOAVAT. Urpon tuttinarun sain vielä kursittua patenttiratkaisulla kokoon, mutta olisi todellakin aika tilata uusia naruja.

Kuinkahan normaalia on, että identtiset kaksoset sekoittuvat kenenkään huomaamatta lopullisesti? Tämä todellakin tuntuu mahdolliselta, sillä niin usein on itsekin joutunut tarkistamaan harakanpuremista kumpi vauva on kyseessä. Onneksi meidän poikien luonteet tuntuvat kehittyvän erilaisiksi ja jo nyt, jos tuttinarut on kiinnitetty vahingossa vääriin vauvoihin, ulkoiset eleet antavat vinkkiä siitä, että tunnisteet on väärillä tyypeillä. Toivon totisesti, että luonne-erot vahvistuvat ja jatkossa voimme tunnistaa heidät ilman tuttinarua vastaavia ulkoisia merkkejä.