Aika kuluu ja kaksoset ovat olleet ihastuttamassa elämäämme jo kuuden kuukauden ajan. Korjattua ikää heillä on 1,5kk vähemmän, joten emme vielä odota heiltä ihan samoja juttuja kuin esikoiselta ja taaperolta tässä iässä. He ovat kuitenkin oppineet asioita samassa tahdissa kuin isoveljensä, kun katsomme korjattua ikää. Myös pituuden ja painon perusteella he ovat tulossa isoveljiinsä. Ulkonäöltään kaikki veljekset ovat olleet vauvana samasta muotista veistettyjä.
Kaksoset ovat alusta asti nukkuneet hyvin, heräilevät syömään (aluksi 3 tunnin välein ja nyttemmin kerran pari yössä) ja jatkaneet uniaan. Kipuitkut voi laskea kahden käden sormilla ja tämä siis yhteensä. Taaperon vaikean vauva-ajan takia pelkäsin eniten sitä, mitä jos he olisivat kipeitä ja nukkuisivat huonosti. Miten selviäisimme uudelleen vuoden tai kahden unettomuudesta. Kahdesta vauvasta, jotka itkevät ja huutavat kivusta suurimman osan vuorokautta. Onneksemme olemme kuitenkin saaneet perusterveet, iloiset ja tyytyväiset höpöttäjät.
Kaksoset ovat alusta asti nukkuneet samassa sängyssä, lukuunottamatta muutamia öitä sairaalassa. He nukkuvat rinnakkain pinnasängyssä, joka on sivulaivana meidän sängyssä. He nukkuvat sängyssä poikittain eli päät laitaa vasten ja varpaat meidän sänkyä kohden. Nykyään he ovat jo niin pitkiä, että jalat tulevat meidän sängyn puolelle, mutta toistaiseksi se ei häiritse kenenkään unta. He eivät häiriinny toistensa liikkeistä tai äänistä, eivät helposti edes siitä, jos isoveljet joskus yöllä syystä tai toisesta vaeltavat meidän huoneeseen. He nukkuvat yleensä hyvin lähellä toisiaan. Jo sairaalassa he hakeutuivat päät toisiaan vasten. He saattavat pidellä unissaan toisiaan kädestä. Mikään ei ole niin kaunis kuin nukkuva vauva. Paitsi ehkä kaksi nukkuvaa vauvaa.
Pyrin pitämään kaksoset samassa aikataulussa niin nukkumisen kuin syömisenkin suhteen, sillä tasatahtisuus on minusta toimiva ratkaisu. Varsinkin öisin se takaa minulle itselleni enemmän unta. Tiedän, että toisissa perheissä on ollaan tasatahtisuudesta ihan eri mieltä, mutta jokainen löytää itselleen toimivat ratkaisut. Kaksosten syöttäminen yhtä aikaa tuntui aluksi ihan mahdottomalta idealta, mutta nopeasti sitä oppii erilaisia tapoja kuinka syöttää kaksi vauvaa yhtäaikaa. Olipa kyse sitten rintaruokinnasta, pulloruokinnasta tai molemmista. Kaksoset itse tykkäisivät vuorotella päiväunien suhteen. Tähän asti olen kuitenkin onnistunut nukuttamaan heitä yhtä aikaa ulkona, jotta he pysyisivät samassa rytmissä niin unien kuin syömisen suhteen. Olen laittanut heidät ulos nukkumaan, silläkin uhalla, ettei Englannissa näin saisi tehdä. Periaatteessa, joku voisi tehdä ilmoituksen lasten heitteille jätöstä, vaikka vaunut on sisäpihalla, jonne pääsee vain lukitun portin läpi ja pysyn itse näkö- sekä kuuloetäisyydellä. Nyt kun Englantiinkin saatiin kauniit kesäkelit eikä ulos enää tarvitse pukea paljon vaatetta hyvät unet ovat kadonneet ja he valvovat taas vuorotellen. Aikaisemmin ahdas vaunukoppa ja vaatteet muodostivat mukavan pesän, jossa oli hyvä nukkua. Se siitä unien tahdittamisesta sitten :D.
Kahden vauvan kanssa tulee pakosti myös opittua riittämättömyyden tunnetta.Olemme oppineet kuinka nostetaan ja kannetaan kaksi vauvaa yhtä aikaa. Kuinka kiikuttaa kahta sitteriä yhdellä jalalla. Välillä ei kädet (tai jalat) yksinkertaisesti riitä. Kun kaksi vauvaa itkee samaan aikaan, jonkun on yleensä odotettava. Kahden vauvan tyynnytteleminen sylissä samanaikaisesti ei ole helppoa. Vaikka kaksoset saakin keploteltua syliin, niin hyssyttelyyn ja rauhoitteluun tuo asento ei ole omiaan. Lisäksi jos toinen tiputtaa tutin tai oksentaa teidän kaikkien päälle, kuten tänään kävi, on sanomattakin selvää, ettei mitään helppoja ratkaisuja ole. Tänään kotona oli onneksi muita, jotka pystyin yläkerrasta huutelemaan avuksi, jotta ei tarvinnut oksennusta levitellä sen enempää. Meillä näitä hetkiä on kuitenkin harvoin, sillä pojat tuntuvat nukkumisen lisäksi vuorottelevan huonoissa hetkissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti