Sivut

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Luvassa koleaa, mutta kaunista

tuntematon puu
Meillä on Facebookissa aivan mahtava monikkoäitien vertaistukiryhmä. Vaikka meillä kaikilla on myös omat ystävämme, kaverimme ja perheemme, niin jo odotuksen aikana ryhmästä muodostui kultaakin kalliimpi tukiverkosto, sillä (valitettavasti) monikkoraskautta ei voi ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Itsekään en olisi ikinä sitä uskonut, mutta niin se vain on Siksi se, että oli olemassa ihmisiä, jotka kävivät läpi sitä samaa kuin itse, oli iso juttu. Toki joukosta löytyy myös niitä, joille monikkoraskaus on ollut helpompi kuin yksöisraskaus. Monikkoraskauskin voi sujua ongelmitta.

Kaikki raskaana olevat tietävät, kuinka raskausmaha tuntuu olevan kaikkien omaisuutta. Siihen on lupa koskea ilman lupaa. Sitä saa kommentoida niin hyvässä kuin pahassa. Monikkoja odottava saa tähän lisätä vielä ihmisten tahdittomat ja ajattelemattomat, usein loukkaavat, huomautukset lähtien siitä, että  “kyllä sä olet valtava”, “onneksi meille ei ole tulossa kaksosia” ja “ootte te hulluja”. Tässä ryhmässä jokainen on osansa saanut. Toiset enemmän, toiset vähemmän.


Joutsen tuli tarkistamaan kiesit
Hevoskastanja
Miksi nyt kerron tästä ryhmästä. Siksi, että tässä ryhmässä meillä on osaajia laidasta laitaan. Yksi multitalentti tuplamamma on toiselta ammatiltaan personal trainer ja hän laati meille kaikille kunto-ohjelman. Ohjelma käsittää ruokaohjeet sekä jokaiselle päivälle omat liikunta"määräykset". Jokainen noudattaa ohjelmaa miten itse haluaa. Toiset grammalleen, toiset soveltaen omien arjen realiteettien mukaan ja toisille se on vain inspiraationlähde johonkin muihin muutoksiin ”kun muutkin, niin kyllähän minäkin pystyn” -hengessä. Itsekään en ole laiduttamassa, joteT ruokavaliota en seuraile kirjaimellisesti. Tarkoituksena on järkeistää herkuttelua sekä päästä parempaan kuntoon. Mikäs sen helpompi, kuin tehdä mitä joku käskee :D.

Tämän päiväinen tehtäväksi anto oli käydä tunnin mittaisella kävely/juoksulenkillä. Ei kun minipojat rattaisiin (isommat olivat au pairin mukana esikoisen harrastuksessa) ja lenkkarit kohti rantaa. Valitin juuri eilen tästä Englannin säästä. Vaihtelevaa ja kylmää oli nytkin. Lähtiessä aurinko paistoi, mutta jo hetken kuluttua tuli räntää. Ja sitten taas paistoi. Juoksin, kävelin ja patsastelin. Patsasteluun oli mielestäni ihan hyvät syyt, sillä vaikka keli ei tarjoa kauneintaan, niin maisemat tarjoavat silti.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti