tuntematon puu |
Meillä on Facebookissa aivan mahtava monikkoäitien vertaistukiryhmä. Vaikka meillä kaikilla on myös omat ystävämme, kaverimme ja perheemme, niin jo odotuksen aikana ryhmästä muodostui kultaakin kalliimpi tukiverkosto, sillä (valitettavasti) monikkoraskautta ei voi ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Itsekään en olisi ikinä sitä uskonut, mutta niin se vain on Siksi se, että oli olemassa ihmisiä, jotka kävivät läpi sitä samaa kuin itse, oli iso juttu. Toki
joukosta löytyy myös niitä, joille monikkoraskaus on ollut
helpompi kuin yksöisraskaus. Monikkoraskauskin voi sujua ongelmitta.
Kaikki raskaana olevat tietävät, kuinka raskausmaha tuntuu olevan kaikkien omaisuutta. Siihen on lupa koskea ilman lupaa. Sitä saa kommentoida niin hyvässä kuin pahassa. Monikkoja odottava saa tähän lisätä vielä ihmisten tahdittomat ja ajattelemattomat, usein loukkaavat, huomautukset lähtien siitä, että “kyllä sä olet valtava”, “onneksi meille ei ole tulossa kaksosia” ja “ootte te hulluja”. Tässä ryhmässä jokainen on osansa saanut. Toiset enemmän, toiset vähemmän.
Joutsen tuli tarkistamaan kiesit |
Hevoskastanja |
Tämän päiväinen tehtäväksi anto oli käydä tunnin mittaisella kävely/juoksulenkillä. Ei kun minipojat rattaisiin (isommat olivat au pairin mukana esikoisen harrastuksessa) ja lenkkarit kohti rantaa. Valitin juuri eilen tästä Englannin säästä. Vaihtelevaa ja kylmää oli nytkin. Lähtiessä aurinko paistoi, mutta jo hetken kuluttua tuli räntää. Ja sitten taas paistoi. Juoksin, kävelin ja patsastelin. Patsasteluun oli mielestäni ihan hyvät syyt, sillä vaikka keli ei tarjoa kauneintaan, niin maisemat tarjoavat silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti