Minusta ei koskaan pitänyt tulla suurperheen äitiä. Toiset sanovat, että tiesivät jo varhain haluavansa lapsia, mielellään nuorena. Toisilla on ollut selvät suunnitelmat siitä miten lapsiluvun tulee olla täysi ennen kun täyttää 30 -vuotta ja lapsien ikäerokin saisi olla mielellään sellainen 2 -vuotta. Toisilla on alusta asti toiveena suurperhe. IItse en nuorena suunnitellut hankkivani lapsia, edes yhtä. Jos Suomessa olisi tapana kirjoittaa vuosikirjaan kommentteja, saattaisi minun kohdallani lukea “suurella todennäköisyydellä omasta halustaan lapseton”. Mieli voi muuttua ja elämässä ei aina kaikki mene suunnitelmien mukaan, joten tässä sitä sitten ollaan :D. Jokainen lapsi on silti rakas enkä heitä vaihtaisi pois (paitsi aina välillä, kun riitely, huuto ja mekkala sekä tahtoikä X on pahimmillaan).
Urpo ja Turpo ovat tällä viikolla rikkoneet uni ennätyksiään. Ensin he nukkuivat 7 tuntia putkeen (8 h syömättä) ja sitten 11h (sama aika syömättä). Valitettavasti nämä unet ovat alkaneet jo niin ajoissa, ettei niistä itselle ole ole osunut ihan noin montaa tuntia unta. Kunpa vaan olisi saanut itsensä edes ajoissa nukkumaan, niin olisi saanut nukkua jo monta tuntia putkeen. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa oikein kirjaimellisesti.
Mies lähti perjantaina aamulla 5 päiväksi työreissuun. Turpo jatkoi tuon huiman 11 tuntisen unipätkän jälkeen uniaa vielä 2,5h. Urpo jäi kello 6 syötön jälkeen hereille ja otti pienet torkut siinä kohtaa, kun Turpo heräsi. Kun lähdin kauppareissulle noin klo 9.30 molemmat nukahtivat rattaisiin ja nukkuivat koko vajaan parin tunnin reissun ajan. Kotona molemmat söivät ja nukahti Turpo samantien uudelleen. Hän nukkui 4 tuntia hievahtamattakaan. Välillä oli pakko kurkkia, että oliko hän edes elossa. Urpo valvoi koko tämän ajan. Tämä uneliaisuus mietitytti, mutta syy selvisi sitten kun Turpo heräsi. Hän oli tulikuuma. Tottahan toki perheeseen iskee kuumetauti juuri kun mies on reissussa sehän on ihan Murphyn lakien mukaista.
Olen onnekas, sillä meillä on au pair. Monessa perheessä pitäisi selvitä ihan yksin myös neljän lapsen kanssa. Pitää nostaa hattua kaikille, jotka selviävät yksin tällaisesta lapsikatraasta ja kaikista arkiaskareistaan. En tiedä miten he selviävät. Meillä olisi jäänyt ulkoilut ulkoilematta tai ruuat laittamatta. Au pairin viikko-ohjelmassa perjantai on työpäivä ja hän olikin käyttänyt isot pojat puistossa, kun itse kävin kaupassa vauvojen kanssa. Normaalisti au pair ei osallistu päivällis- ja iltapuuhiimme ja viikonloput ovat hänen omaa aikaansa. Miehen reissun ajan olemme kuitenkin sopineet erillisaikatauluista. Olin pyytänyt, että hän tulisi taas avuksi päivällisaikaan, joka meillä on suomalaisittain myöhään eli klo 18 aikaan. Hän jäikin meidän seuraksi lasten nukkumaan menoon asti, onneksi.
Ilman au pairia olisin päivällis- ja nukkumaan menoaikaan lähettänyt pari tulenkatkuista viestiä miehelle, sillä kumpikaan ilta ei ole oikein mennyt putkeen. Perjantai-iltana menin vaihtamaan pienille yöppäreitä ja tarkoitukseni oli antaa Turpolle särkylääkettä yötä vasten. Yläkerrassa huomasin, että olimme unohtaneet ostaa uuden pullon nestemmäistä panadolia. Onneksi meille on Suomesta tuotu suppoja (suppo on täällä reseptilääke, mutta muita särkylääkkeitä saa ihan ruokakaupasta). Ei kun etsimään sopivan kokoista suppoa. Olin jo ehtinyt riisua Turpon, joten annoin hänen nauttia ilmakylvystä sillä välin. Yhtäkkiä kuuluu ropinaa. Turpo pissasi kaaressa lattialle. Kokolattiamatolle, tietysti. Riensin kuivaamaan lattian ja sitten jatkoin supon etsintää - pienet supot kun eivät olleetkaan lääkekaapissa. Kuului uusi ropina. Miten voi ihminen olla niin tyhmä, että luottaa siihen, ettei ekan kaaren jälkeen tule toista. Ei kun uusi kuivaus, harso pissa-alueen merkiksi ja viimein löytynyt suppo lääkitsemään kohdettaan. Urpo ja Turpo näyttivät nukahtavan helposti ja ehdin jo sanoa au pairille, että voin lukea isoille iltasadun ja hän voi lähteä omiin menoihinsa, kun Turpo alkoi itkeä. Au pair ehti lähteä omille menoilleen ennen kun pieni potilas nukahti. Minulla oli vielä edessä kokolattiamaton kuivapesu ja pari muuta askaretta. Kaikki lapset nukkuivat yönsä hyvin, vaikkakin uniennätyksiä ei rikottu. Tästä voin kiittää ihan itseäni. Testasin jatkuisivatko unet aamuun asti, jos herättäisin kaksoset syömään siinä vaiheessa, kun menen itse nukkumaan. Eivät jatkuneet. Sen sijaan he heräsivät syömään 3 tunnin välein. Mitä tästä opimme. Unet on pyhät. Nukkuvaa vauvaa ei pidä herättää.
Lauantaina au pair käytti isommat puistossa sillä aikaa, kun Urpon kanssa valmistimme lounasta. Turpo veteli sikeitä. Au pair palasi taas päivällisen aikaan avuksi ja olimme jo sopineet, että hän auttaisi isojen nukkumaan menossa. Päivällisen jälkeen minulla olikin sitten kaksi itkevää vauvaa. Taas au pairin apu oli kullan kallis. Isommat saivat huomiota, iltapalaa, hammaspesun ja iltasadun. Minä sain keskittyä kipuileviin kaksosiin. Onneksi särkylääke auttoi ja lopulta minulla olikin kaksi hymypoikaa seuranani.
Jotenkin ne muut äidit vaan tämänkin kaltaiset tilanteet hadlaavat ihan yksikseen tai enintään partnerin kanssa kaksisteen. Mistä niitä suurperheen äidin geenejä saisi ostaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti