Hyvästit au pairille ja (taas) uutta etsimässä

Niin vierähti kuusi viikkoa. Sen aikaa meillä asui Au pair nro 3, kutsuttakoon häntä tästä lähtien nimellä Ap3. Hän saapui meille paikkaamaan au pair nro 2:n jättämää aukkoa. Ap2:han viipyi meillä vain viikon. (Ap2:n tarinan voit lukea täältä). Hyväksi onneksemme kaverini oli juuri haeskellut suomalaista au pairia Facebookissa julkisella statuksella ja olin itsekin tämän statuksen jakanut omalla seinälläni. Kävikin niin, että kaverin au pairiksi valikoitui minun Suomi -kavereiden lapsenvahtina toiminut tyttö. Vähän liian myöhään saanut hän oli saanut hakemuksen myös oman suomalaisen kaverinsa kummitytöltä. Kun hän kuuli miten meille oli käynyt, hän tarjoutui heti kysymään, josko tämä kummityttö olisi vielä vapaa ja kiinnostunut tulemaan meille. Onneksi oli, vaikkakin hänen oli palattava takaisin koulun penkille eikä hän voisi olla meillä pidempään kuin kesän.

Ap3 on hänkin nuori, mutta erittäin kokenut matkustaja ja englanti on hänen toinen kielensä eli kieliongelmia ei ainakaan ollut oletettavissa. Ap3 oli (on toki yhä) ihana tyttö. Rauhallinen kuin mikä ja vaikka pojat, varsinkin tuo tahtoikäinen taapero, haastoivat häntä välillä oikein urakalla. Pojat ovat aikamoisia vastarannankiiskejä ihan normaalistikin, mutta uskon, että pojat tuon Ap2:n jälkeen testasivat miten uuden tytön kantti kestää. Voin sanoa suoraan, ettei varmasti ollut nuorelle tytölle helppo kokemus. Näin lyhyessä ajassa lapset eivät ehtineet luoda vielä yhtä luontevaa suhdetta Ap3:n kanssa, kuin mitä varsinkin taaperolla oli Ap1:n kanssa. Taaperomme tykkään halailla ja näyttää kiintymyksensä upeilla aurinkoisilla hymyillä ja juoksemalla halaamaan spontaanisti milloin missäkin tilanteessa. Ap1 sai useinkin haleja, mutta Ap3 ei vielä päässyt niistä nauttimaan. Uskon, että pidemmän päälle Ap3 olisi ansainnut taaperon kiintymyksen. Älykkään ja valveutuneen Ap3:n kanssa elämä sujui oikein mutkattomasti. Hänen kanssaan oli todella mukava keskustella ja saada näkökulmaa nuorten maailmaan.  

Nyt etsin uutta au pairia syyskuusta joulukuulle. Syy sille miksi aika on näin lyhyt on se, että meidän perheen aika Englannissa on päättymässä ja joulukuun aikana meidän perhe muuttaa takaisin Suomeen. Olen haastatellut tällä kertaa myös muita kuin suomalaisia, sillä tuntuu, että voisi olla hyvä aika altistaa koko poikakööri englannille oikein urakalla ennen kun suomenkielestä tulee myös ulkomaailman valtakieli. Olenkin haastatellut neljä tyttöä, joiden välillä aiomme päästöksen tehdä. Päätös ei todellakaan ole helppo, sillä jokainen haastateltu on ollut mukava ja heidän kanssaan on ollut helppo keskustella. Jokaisella on kokemusta lasten hoidosta, vaikka ei välttämättä kaksosten ikäisistä olekaan. Jokainen olisi omalla tavallaan sopiva. Kroatialainen asuisi jo valmiiksi Cambridgessä, mutta haluaa vaihtaa kroatian kielisen perheensä perheeseen, jossa joutuisi käyttämään enemmän englantia. Hän on hyvin uskonnollinen ja meidän perheemme taas, kuten jo aikaisemmin olen täällä todennut täysin tunnustukseton. Ranskalainen tyttö on hurmaava ja opiskellut lasten psykologiaa. Hänen englantinsa on kuitenkin melko heikkoa ja ymmärrettävää kyllä, aksetti on kova. Italialainen on kaikista vanhin ja kokenein. Itseasiassa hän on jopa muutaman vuoden minua vanhempi. Hänen motiivinsa lähteä au pairiksi vanhemmalla iällä, on halua muuttaa Englantiin ja tämä olisi hänelle eräänlainen helppo ensi askel siihen suuntaan. Ongelmalliseksi asian tekee se, että hän haluaisi alkaa etsiä töitä marras/joulukuussa. Mitä jos hän saakin unelmatyönsä “liian ajoissa”. Suomalainen tyttö olisi helppo vaihtoehto, sillä suomalaisen kulttuurin kasvatti suomalaisessa perheessä ei aiheuta suuria kulttuurishokkeja. Suomalainen puhuu kuitenkin suomea. Voisiko häntä ohjeistaa puhumaan lapsille lähinnä englantia? Suomalaisen englanti on todennäköisesti parempaa kuin ranskalaisen. Pitää varmaan pyytää kielinäyte :D. Mitä te tekisitte, jos näillä hyvin vajavaisilla tiedoilla tekisitte päätöstä?