5 yksityiskohtaa englantilaisesta arjesta

                                       

Ulkosuomalaisten bloggareiden keskuudessa on viime päivinä kiertänyt 5 yksityiskohtaa arjesta -haaste. Vaikka itse en enää ulkosuomalainen olekaan, niin ajattelin silti esitellä viisi yksityiskohtaa, joita itse kummastelin englantilaisessa arjessa. Alussa enemmän, lopussa vähemmän. Koska ihmeteltävää on enemmän kuin viisi, niin kokosin sitten asiat viiden aihealueen alle.

1. Kylpyhuone:

Sähkösuihku

Leffoista tuttu näky, joku huuhtoo vessan pöntön ja suihkusta kuuluu kiroilua, sillä vesi muuttuu kylmäksi tai tulikuumaksi. Meillä ei ensimmäisessä asunnossa ollut tätä ongelmaa, sillä meillä oli sähkösuihku. Luojalle kiitos olikin, sillä lämminvesivaraaja oli rikki lukuisia kertoja sen 1,5 vuoden aikana mitä siinä asunnossa asuimme. Suihkussa oli lämmintä vettä, vaikka kädet pitkin pistä jääkylmällä vedellä.  Kaikissa asunnoissa sähkösuihkuja ei kuitenkaan ole. Seuraavassa asunnossa asunnossa meillä ei ollut sähkösuihkua ja suihkussa saikin välillä hyristä kylmästä, jos joku avasi hanan jossain muualla talossa. Vedenkäyttö muualla vaikutti myös vedenpaineeseen. Koska omakohtainen kokemukseni rajoittuu vain kahteen "omaan" asuntoon ja muutamaan Airb’n’b:n asuntoon, en osaa sanoa kuinka yleinen sähkösuihku on tai miten yleisesti vedenkäyttö muualla asunnossa vaikuttaa suihkuun.

Katkaisija narun päässä

Meidän asuntojen viidestä vessasta neljässä oli katkaisijan tilalla naru. Narusta vetämällä syttyi valo ja myös vessan ilmanvaihto hurahti päälle. Paineistettua ilmanvaihto ei ilmeisesti Englannissa tunneta, joten kosteus poistettiin vessoista ja pesutiloista sähköisen ilmastoinnin avulla. Sähköinen ilmanvaihto hurisi valojen ollessa päällä eli mikäli halusi, että kosteus todella ehtii poistua, niin valot piti jättää päälle pidemmäksi aikaa kuin vain suihkuvisiitin ajaksi.

2. Keittiö: hellan ja sähkörasioiden katkaisijat

Englannissa jokainen pistorasia toimii erillisellä sähkökatkaisijalla. Vaikka alkuun oli vaikea muistaa “käynnistää” pistorasiat, niin itse olen sitä mieltä, että Suomi voisi adoptoida  Englannista liesien sähkökatkaisijat. Taaperoperheessä iso ongelma on hellan nappuloiden räplääminen, mutta kun hellaa/liettä ei voi käyttää ilman, että virtakatkaisija on päällä, niin vaaratilanteilta vältytään. Myös dementtikot voisivat  sähkökatkaisijasta hyötyä.

3. Olohuone:

Pyöreät ovenrivat

Ensimmäisessä asunnossa meillä oli pyöreät ovenrivat.  Kuka kumma on näin älyttömän idean keksinyt?! Varsinkin vauvan kanssa kädet on usein täynnä. Normaalin ovenrivan voi tarvittaessa avata kyynerpäällä tai vaikka jalalla (kokemusta on), mutta miten ihmeessä pyöreä ovenripa pitäisi avata, jos sinulla ei ole lainkaan käsiä?!? Leffamomentti tämäkin.

Tyyny oven edustalla

Ensimmäisessä asunnossa meillä ei ollut tätä ongelmaa, koska asuimme kerrostalossa, mutta toisessa asunnossa ulko-ovet olivat vanerin paksuisia ja tiivisteet täysin olemattomat. Avaimen reiästä näki ulos :O. Niinpä meillekin kotiintui tälläinen käytännöllinen sisustuselementti - lattiatyyny/oven edusta tyyny, joka estää yllättävän tehokkaasti kylmän ilman virtaamisen sisälle. Varsinkin lasten ja vauvojen kanssa tulee vietettyä paljon aikaa lattian tasossa ja tuon tyynyn vaikutuksen huomasi oikein konkreettisesti.

  

4. Makuuhuone: kosteus ja sen poistajat

Kosteus on ongelma kaikkialla, ei vain makuuhuoneessa. Kondensaatiovesi ikkunoissa on normaali asian tila. Home on normaalia ja hyväksyttävää. Suomalaisena tällaista ajatusmaailmaa on vaikea sulattaa, joten ainakin meidän perheessä yritettiin ehkäistä näitä ongelmia. Meillä oli käytössä ilmankuivain sekä ikkunaimuri, jolla aamuisin imuroitiin kosteus pois ikkunoista.

5. Ulkomaailma:

Roskisten tyhjennyspäivä

Cambridgessä olin mun mielestä kapeat kadut,  vaikka verrattuna moniin muihin paikkoihin,  eivät ne oikeastaan niin kapeita olleetkaan. Roskien tyhjennyspäivänä roskikset piti raahata tien varteen, josta roskisautot ne tyhjensi ja jätti sitten miten sattuu jalkakäytävälle. Rattaiden kanssa, jopa yhden lapsen rattaiden kanssa, roskispäivät tuotti välillä pään vaivaa ja hampaiden kiristelyä. Kuva on meidän talon edestä, jossa jalkakäytävä on tuplaleveä.

Purukumin kierrätyslaatikko

Pitääkö sen enempää kertoa. Tosin en näitä nähnyt kuin kaksi Cambridgessä

Lue myös muiden maiden arkisista yksityiskohdista:

5 yksityiskohtaa amerikkalaisesta arjesta

5 yksityiskohtaa sveitsiläisestä arjesta

5 yksityiskohtaa khartumilaisesta arjesta

Englannin Turku – Cambridge

Muutimme tänne Turusta. Turku on sydämen koti, vaikka en olekaan Turussa syntynyt.

Ensimmäisen Englannissa viettämänsä viikon aikana joku sanoi miehelleni, että Cambridge on Englannin Turku. Tämä tuntuu pitävän kovastikin paikkansa. Tässä kaupungissa on jotain tuttua ja turvallista. Molemmat ovat pieniä yliopistokaupunkeja, joita halkoo joki sekä rautatie. Näiden seurauksena ruuhkat ovat taattuja. Paljon opiskelijoita. Paljon historiaa. Paljon polkupyöriä ja pyörällä pääsee lyhyellä matkalla nopeammin paikasta toiseen kuin autolla.  Molemmissa on ihanat kasvitieteelliset puutarhat. 

Cambridge on monikulttuurinen kaupunki, jonka kaduilla kuulee yhtä paljon muita kieliä kuin englantia. Kouluissa on totuttu monikielisiin lapsiin. Lasten taustoja osataan arvostaa ja ainakin meidän koulussa tuntuu siltä, että luokassa suurinosa on kaksikielisiä ja ainakin toinen vanhemmista on jostain muualta kuin Englannista kotoisin. Koulu arvostaa onikulttuurisuutta ja osaa hyödyntää eri kulttuureja opinnoissa. Käytössä on ollut lukukauden kielinä mm. espanja, ranska, saksa ja puola. Vanhempia on pyydetty apuun esittelemään oman maan kulttuuria. On hienoa, ettei tässä kaupungissa tarvitse hävetä vierasta aksenttia eikä sitä, että olet tullut jostain muualta.

Täällä on paljon myös suomalaisia, ja jostain syystä todella paljon turkulaisia. Tai Turusta tänne tulleita, niin kuin mekin. Ainakin perheelliset suomalaiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, sillä onhan meidän kaikkien intresseissä säilyttää suomen kielen osaaminen lapsillamme tai tukea suomen kielen kehitystä. Jos joskus sattumalta tapaa jonkun perheettömän suomalaisen, nämä usein sanovat, etteivät ole koskaan törmänneet muihin suomalaisiin. Eipä sitä tule yksin höpötettyä suomea, joten tuntematon vastaantulija ei tiedä sinun olevan suomalainen. Lasten kanssa puhutaan jatkuvasti ja kun kuulet jonkun toisen puhuvan suomea on ihan luonnollista käydä moikkaamassa - meitä yhdistää kieli, ulkomaalaisuus sekä lapset.

Tämä on kaupunki, jossa tapahtuu paljon. On kulttuuria, tiedettä sekä konsertteja. Monet tapahtumat ovat ilmaisia ja suunnattu myös lapsille. Museoissa lapset on oikeasti sallittuja. Heitä varten on lähes aina keksitty jotain omaa tekemistä. Tässä kaupungissa lehmät vaeltavat kesäisin vapaina joen rannoilla. Ja kondoliajelulla voi joutua ruuhkaan (punting eli punttaus). Vastoin ennakko-odotuksia, täällä on paljon monipuolisia ja hienoja leikkipaikkoja lapsille. Usein niissä kyllä saa leikkiä yksin, oman perheen kesken, tai paikalla on vain muita kuin englantilaisia. Englantilaiset lapset tuntuvat olevan kuin lehmät – heidät päästetään pihalle vasta keväällä ;).

Cambridge on kaupunki, jonne tulen varmasti kaipaamaan takaisin sitten kun täältä pois muutamme.

To England

Meidän täys-suomalainen perhe muutti Englantiin vuoden 2014 alussa. Mies tuli ensin ja jäin lähes kuukaudeksi yksinhuoltajaksi hoitamaan muuton ja 2 lasta, joista toinen oli alle puolivuotias refluksista kärsivä nöpönenä. Siinä muuttorumban loppumetreillä piti vielä juosta kuopuksen refluksitutkimuksissa ja kunnon lääkitys saatiin vasta viikkoa ennen lentokoneeseen astumista. Se kuukausi jäi vain hämärästi mieleen –mutta asunto oli pakattu kasaan ajallaan ja muuttokuorma lähti kohti Englantia, jossa mies jo odottelikin meitä tyhjässä asunnossa. Patja lattialla, muutama ruokailuväline, tietokone, mikro. Mitä sitä muuta ”poikamies” tarvitsee ;).

Alku uudessa maassa on varmasti aina jännittävä, kun kaikki oli uutta ja outoa. Mies oli sentään jo ehtinyt löytää ruokakaupat ja tiesi mistä lähteä etsimään pyykkitelinettä jne. Mutta mitä tehdä kun alkaa tehdä mieli ruisleipää tai kunnollista raejuustoa (paikallinen on suoraan sanottuna pahaa: vetistä ja tehty rahkaan). Mistä saa perunajauhoja. Entä mistä löytysi lapselle kurahousut. Tätä varten on onneksi Some. Ihanat suomalaiset naiset/äidit Englannissa. Mikä vaan mieltä painaa, niin aina saa ASIALLISEN vastauksen. Ei toisten teilaamista eikä riitoja. Lisäksi Cambridgessä on paljon suomalaisia, joten virtuaalisen yhteisön lisäksi löysimme heti myös paljon uusia ystäviä. Perheellisenä suomalaisia löytyy helposti, kun voit kuulla toisten puhuvan suomea. Meillä on täällä suomenkielinen muskari sekä oma Suomi –koulu. Eläköön yhteisöllisyys!

Esikoinen, jonka englannin kielen osaaminen rajoittui lähinnä sanoihin bunny ja car, aloitti lähes heti muuton jälkeen nurseryssä 15 tuntia viikossa, jonka täällä saavat ilmaiseksi kaikki 3 –vuotta täyttäneet esikouluna. Tuo 15 tuntia oli todella tarpeellinen pehmeä lasku, joka antoi esikoiselle mahdollisuuden oppia englantia ja luoda uusia kaverisuhteita, sillä syyskuussa 2014 meidän silloin 4 –vuotias oli jo pakollisen kouluvelvollisuuden piirissä. Syyskuussa kieli jo alkoi sujua ja hän on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ihan samaa tahtia kuin luokkatoverinsakin. 

Alkuun olin siis kotona kahden lapsen kanssa, lukuun ottamatta noita 15 tuntia, jotka esikoinen oli tarhassa. Monessa muussa suomalaisperheessä on saman ikäisiä lapsia kuin meillä ja näiden perheiden kanssa me sitten treffailtiin. Lisäksi kävimme muskarissa ja Suomi –koulussa. Esikoiselle teki hyvää saada välillä leikkiä samaa kieltä puhuvien kanssa ja päästä ilmaisemaan itseään oikein kunnolla. Tarhassa piti kuitenkin pärjätä vielä elekielellä ja paljon jäi sanomatta. Esikoinen ilahtui aina kuullessaan suomea  ”Äiti, toi puhuu suomea!”. Taaperon refluksi alkoi helpottaa oikein klassisesti yhden vuoden tienoilla ja parantuneista unista sai itsekin voimaan alkaa tehdä muutakin kuin toivoa, että tulisi jo päikkäriaika. Syyskuusta alkaen esikoinen oli koulussa 8.45 -15.15 ja arkipäivät kuluivat taaperon kanssa arkisissa askareissa, erilaisissa leikkikerhoissa käydessä, puistossa jne. 

Vuoden lopulla alkoi tuntua siltä, että olisi aika jo nähdä jotain muutakin kuin kotiäidin elämää. Laitoimme taaperolle tarhapaikkahakemuksen vetämään. Aloitusajankohdaksi syksy 2015, jotta voisin alkaa hakea töitä. Toisin kuitenkin kävi.