Luvassa koleaa, mutta kaunista

tuntematon puu

Meillä on Facebookissa aivan mahtava monikkoäitien vertaistukiryhmä. Vaikka meillä kaikilla on myös omat ystävämme, kaverimme ja perheemme, niin jo odotuksen aikana ryhmästä muodostui kultaakin kalliimpi tukiverkosto, sillä (valitettavasti) monikkoraskautta ei voi ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Itsekään en olisi ikinä sitä uskonut, mutta niin se vain on Siksi se, että oli olemassa ihmisiä, jotka kävivät läpi sitä samaa kuin itse, oli iso juttu. Toki joukosta löytyy myös niitä, joille monikkoraskaus on ollut helpompi kuin yksöisraskaus. Monikkoraskauskin voi sujua ongelmitta.

Kaikki raskaana olevat tietävät, kuinka raskausmaha tuntuu olevan kaikkien omaisuutta. Siihen on lupa koskea ilman lupaa. Sitä saa kommentoida niin hyvässä kuin pahassa. Monikkoja odottava saa tähän lisätä vielä ihmisten tahdittomat ja ajattelemattomat, usein loukkaavat, huomautukset lähtien siitä, että  “kyllä sä olet valtava”, “onneksi meille ei ole tulossa kaksosia” ja “ootte te hulluja”. Tässä ryhmässä jokainen on osansa saanut. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

Joutsen tuli tarkistamaan kiesit

Hevoskastanja

Miksi nyt kerron tästä ryhmästä. Siksi, että tässä ryhmässä meillä on osaajia laidasta laitaan. Yksi multitalentti tuplamamma on toiselta ammatiltaan personal trainer ja hän laati meille kaikille kunto-ohjelman. Ohjelma käsittää ruokaohjeet sekä jokaiselle päivälle omat liikunta"määräykset". Jokainen noudattaa ohjelmaa miten itse haluaa. Toiset grammalleen, toiset soveltaen omien arjen realiteettien mukaan ja toisille se on vain inspiraationlähde johonkin muihin muutoksiin ”kun muutkin, niin kyllähän minäkin pystyn” -hengessä. Itsekään en ole laiduttamassa, joteT ruokavaliota en seuraile kirjaimellisesti. Tarkoituksena on järkeistää herkuttelua sekä päästä parempaan kuntoon. Mikäs sen helpompi, kuin tehdä mitä joku käskee :D.

Tämän päiväinen tehtäväksi anto oli käydä tunnin mittaisella kävely/juoksulenkillä. Ei kun minipojat rattaisiin (isommat olivat au pairin mukana esikoisen harrastuksessa) ja lenkkarit kohti rantaa. Valitin juuri eilen tästä Englannin säästä. Vaihtelevaa ja kylmää oli nytkin. Lähtiessä aurinko paistoi, mutta jo hetken kuluttua tuli räntää. Ja sitten taas paistoi. Juoksin, kävelin ja patsastelin. Patsasteluun oli mielestäni ihan hyvät syyt, sillä vaikka keli ei tarjoa kauneintaan, niin maisemat tarjoavat silti.

Lunta, räntää, rakeita - vilukissaa viluttaa

Harmaata ja ankeaa

Koska olen Suomesta, siitä kylmästä maasta, jossa ihmiset ovat sopeutuneet kylmään ilmastoon, saan osakseni ihmettelyä, kun valitan kylmää. Varsinkin ensimmäinen talvi täällä oli rankka. Kun lähdimme Suomesta tammikuun 2014 lopussa, siellä oli juuri alkanut kunnon talvi. Pakkasta oli ollut jo muutamia viikkoja parikymmentä astetta ja silti tuntui kuin olisin ollut enemmän jäässä täällä Englannissa kuin Suomessa. Kai se on ilmaston kosteus ja tuulisuus, jotka sen tekevät. No, eipä tänne ilmaston takia tultu ja vilukissa ei vaan pääse karvoistaan.

Olisi ihana kirjoittaa, että Englannissa kevät on ollut kaunis ja lämmin. Että täällä jo tarkenee kukkamekossa ja sandaaleissa. Mutta ei. Vaikka (varsinkin) paikallisia näkee t -paidoissa, shorteissa ja varpureissa, niin osa pitää toppatakin päällä vielä sitten kun Vilukissakin uskaltutuu jättämään takin kotiin. Vaikka kevättä on ilmassa ja välillä tarkenee jo farkkutakilla, niin sitten seuraavana päivänä on pakko heittää päälle sadetakki ja kumpparit (kaatosade ei ole mitenkään yleistä tässä osassa maata. Yleensä ennemminkin tihkuttaa), sitä seuraavana on jäätävän kylmä ja Vilukissan paras kaveri on kevään alennusmyynneistä, tulevaa Suomen talvea varten, ostettu kevyt untsikka. Olemme tässä viime päivinä saaneet osaksemme sadetta, lunta, räntää ja rakeita. Olenkin useaan otteeseen ehtinyt ajatella sitä, kuinka paljon Englannin kevät muistuttaa Suomen kevättä vaiko jopa (alku)kesää.

Kyllä niitä rakeita saatiinkin :D

Koko talven odotimme lunta, mutta lukuunottamatta muutamaa lyhyttä räntäkuuroa, sitä ei näkynyt. Tänään näimme (kevään) ensimmäiset lumihiutaleet. Vaikka päivän rae ja lumikuurot olivat lyhyitä eivätkä rakeet tai lumi pysyneet maassa hetkeäkään, on tällä yllättävällä kylmällä kaudella myös hyvä puoli. Lapset pääsivät näkemään lunta. Meidän taapero oli vajaa 1,5 -vuotias, kun näki lunta eikä hän siitä muista mitään. Esikoinen oli innoissaan, kun oli saanut pyydystettyä lumihiutaleen kielelleen <3.

Sen lisäksi, että ulkona on kylmä, on meillä myös sisällä kylmä. Maanantaina oli vielä kylmempi kuin nyt, sillä sattuman oikusta meidän boileri lakkasi toimimasta sunnuntai maanantai välisenä yönä. Hanoista tuli vain kylmää vettä ja patterit olivat kylminä. Onneksi putkimies kävi tekemässä taikojaan alkuillasta ja saimme taas lämpimän veden käyttöömme. Se ei kuitenkaan kokonaan ratkaise tätä kylmyysongelmaa. Talon lämmitystä on vaikea säätää sopivaksi. Kun talon kaksi ylintä kerrosta ovat lämpimiä, alimmaisessa kerroksessa on kylmä. Mikäli alimmassa kerroksessa on lämmin, ylimmissä kerroksissa pakahtuu. Toki lämpö nousee ylös ja auringon valo lämmittää enemmän ylempiä kerroksia, mutta luulisi, että pattereita säätämällä voisi vaikuttaa siihen missä on lämmintä ja missä ei, mutta ei ilmeisesti.

Viluisin terveisin ja lämmintä kesää toivoen,

Rva K. Vilukissa

ps. Tule jo kesä!