Suurperhe harjoittelee matkailua - Peak District

Tämä matkakertomus olisi pitänyt postata jo pari viikkoa sitten, mutta en ehtinyt aikaisemmin käydä läpi kuvia tätä juttua varten. Tässä juttua elo - syyskuun vaihteessa tekemästämme kesälomareissusta.

Meidän perheen kesän toinen ja viimeinen yhteinen reissu kohdistui Peak Districtille. Ajomatkaa on noin kolmisen tuntia Cambridgestä ja oikeastaan tässä suurin syy siihen, että tälle alueelle suuntasimme. Jurassic Coastille ajomatka kesti kuutisen tuntia ja meidän perhe ei totisesti ole autossa tottunut istumaan, joten tuo oli jo ihan äärirajoilla. Varsinkin vauvoille, joille edes jaloittelu tauot eivät tuo muuta virkistystä kuin maisemien vaihtelun, kun yksi istuin muuttuu istumiseksi sylissä tai syöttöistuimessa.

 
Peak Districtille ei nimestä huolimatta ole ominaista terävät huiput vaan maisema on silmin kantamattomiin vihreää kumpuilevaan ylänköä, jota jakaa (White Peakin puolella ainakin) kivistä kasatut aidat. Vihreillä laitumilla vaeltelee lampaita sekä kaiken rotuista lehmikarjaa. Jonkun verran näkyi myös hevosia ja viljelmiä. Tiet ovat kapeita ja mutkaisia. Välillä ajetaan metsän synnyttämässä tunnelissa. Alueella on lukusia historiallisia rakennuksia, joissa on kuvattu mm. Harry Potteria, Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa ja Robin Hoodia.

Majoituimme taas AirBnB:stä vuokrattuun asuntoon. Pienestä kylästä nimeltä Tideswell löytyi ihastuttava cottage, jossa meillä oli käytössä 2 makuuhuonetta, kaikella ruoanlaittoon tarvittavalla varustettu keittiö, pesukone, kuivausrumpu, syöttötuoli sekä matkasänky. Toinen kaksosista sai “tyytyä” istumaan matkasyöttötuolissa ja he jakoivat tavalliseen tapaan sängyn. Lisäksi omistaja oli jättänyt käyttöömme sisä- ja ulkoleluja.

Matkapäivän jälkeisen päivän käytimme jaloitteluun Tideswellissä. Kävelimme laidunmaita pitkin ihailemassa maisemia, lehmiä ja lampaita. Isommat pojat toki juoksivat minkä ehtivät ja vain ihmeen kaupalla säästyivät liukumiinoilta :D. Pelloilla kaksoset kulkivat kantorinkoissa, josta saatiin vähän lisähaastettava kivimuurien yli kiipeämiseen. Kylällä mahduimme käyttämään rattaita. Kävimme myös kurkkaamassa paikan kuuluisinta nähtävyyttä, katedraalia, leikkipuistossa sekä syömässä paikallisessa pubissa.

The Heights of Abraham - maisemahissi

The Heights of Abraham -kaivoksessa

Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle taas autolla. Muutaman tunnin ajomatkan päässä nousimme maisemahissiin/köysirataan (cable car) , jonka kyydissä nousimme The Heights of Abrahamin upeisiin maisemiin. Paikalla on alun alkaen ollut kaivoksia, joiden ehdyttyä niistä keksittiin tehdä turistinähtävyyksiä. Paikka on ollut matkailukohde jo 1780 -luvulta :O. Kaivoskierroksen opas kertoi, että ensimmäiset turistit laskettiin kaivoksiin sangoilla ja heidät lähetettiin luolastoon yhden kynttilän kera. Se mitä turisteille ei kerrottu oli, että kynttilä kesti vain 15 minuuttia. Kaivoksen turistiopas odotteli alkupäässä 20 minuuttia ennen kun lähti perään. Siinä ajassa turistiparka oli ehtinyt jo hätääntyä pilkkopimeässä oikein hyvän kerran. Opas tarjosi maksua vastaan uuden kynttilä ja lisämaksua vastaan tulitikut. Nykypäivänä turistikierros oli oikein mukavasti valaistu. Kaksoset kulkivat mukana kantorepussa ja kantorinkassa, joka oli kyllä “hieman” hankala luolassa, jossa rinkkaa piti kantaa etupuolella. Rinkassa saimme kuitenkinmukaan vauvojen ruuat, vaipat sekä piknikevästä isommille. Alueella on mielettömät näköalat ja me emme olekaan koskaan vierailleet näin korkealla sijaitsevassa leikkipuistossa.

Päivinä kolme ja neljä vierailimme alueen National Trustin kohteissa, sillä meillä on National Trustin vuosijäsenyys ja siten "ilmainen" pääsy mm. Stone Hengeen ja satoihin muihin kohteisiin.

Kedleston Hall

Hip carrier

Kedleston Hall ja Hardwick Hall ovat molemmat elokuvista tuttuja kartanoita. Hardwick Hall, joka näistä kohteista on vanhempi on toiminut mm. Malfoyn perheen kartanona elokuvassa Harry Potter ja Kuoleman varjelukset. Nuorempi rakennus Kedleston Hall oli valoisana ja ei niin täyteen tungettuna enemmän meidän perheen makuun. Molemmissa olisi riittänyt katseltavaa tunneiksi, mutta meidän perhe kiirehti huoneesta toiseen, sillä taapero ei vielä jaksa tällaisista kiinnostua, vaikka Englantilaisissa museoissa myös lapset on huomioitu mm. "Pongaa tämä ja tämä" -tehtävillä, aiheeseen sopivilla palapeleillä ja puvuilla, joita saa sovittaa. Esikoinen jaksaisi jo enemmän, joten tasapainottelimme kaikkien toiveiden rajoilla. Kedleston Hallissa esikoiseen teki erityisesti vaikutuksen kuninkaan pukeutumishuone sekä kuninkaan sängyn restaurointi ja siitä kuvattu video. Itse kuningas tosin ei koskaan edes nukkunut kyseisessä sängyssä. Olimme varustautuneet reissuun sekä rattailla että kantorinkalla ja -repulla. Kedleston Hallissa saimme kuitenkin jättää rattaat “narikkaan” ja lainata lonkkaistuimia (hip carrier). Eräänlaisia vöitä, joissa vauvan/lapsen painon saa laskettua luontevasti lonkan päälle sijoitettuun istuin palaan. Oikein kätevä vekotin. Hardwick Hallissa liikuimme rinkan ja repun kanssa.

Kaksosten kanssa liikkuminen on mielenkiintoista, sillä saamme osaksemme paljon kommentteja ja ihmiset tulevat juttelemaan mitä milloinkin. Syntyy jos jonkinlaista keskustelua ja kuulemme monia tarinoita. Luulen, että nimenomaan kaksosten takia saimme näissä(kin) kohteissa irti kuin suomalaisena suppusuisena perheenä olisimme muuten saaneet :D.

Kakkainen loppu

Hardwick Hall - uusi linna

Hardwick Hall - vanha linna

Harwick Hallin kierroksen päätteeksi päätimme pitää lapsille riekkumishetken sekä välipalatuokion piknikhuovalla kartanon metsäisessä leikkipuistossa. Heitin viltin ainoalle näkyvissä olevalle ruohopläntille ja aloin vaihtaa vaippaa toisille kaksosista. Olin ihan varma, että kaveri oli haiskahtanut, mutta vaipassa ei ollut mitään. Jollain ilveellä kikkare oli jättänyt vaipan täysin puhtaaksi ja pääsi tipahtamaan hoitoalustaa vain hipaisten piknikhuovalle. Tottahan toki juuri tässä kohtaa huomaan, että vauvojen kosteuspyyhkeet vetelevät viimeisiään. Ennen reissua olin tunnustellut pakettia ja paketissa tuntui olevan vielä ainakin yhden reissun verran pyyhkeitä, mutta ei, ei, eiiiii. Totta kai juuri nyt, kun pyyhkeitä olisi kulunut tavallista enemmän piknihuovan ja minun farkunlahkeen pelastamiseen, ne loppuivat. Mr Murphy… se häijyläinen!!! Sain pelastettua piknihuovan ja farkunlahkeeni sen verran, että sieti olla. Onneksi toinen minikaveri ei ollut tehnyt isompia tuotoksia, vaan pärjäsi pelkällä vaipan vaihdolla. Isommat rakensivat majoja ja kävivät välillä hakemassa leipää ja muuta evästä.  Ihmeellisesti kakan haju kuitenkin leijui vieläkin meidän nenissä. Nostin piknikhuovan reunaa ja huomasin, että olin onnistunut heittämään piknikhuovan suoraan koiran kakkaan. VOI P**ka! Lasten leikkialueella, toki metsässä, mutta silti. GRRRR! Jollain ihmeellisellä tavalla olin onnistunut myös sotkemaan kantorepun kakkaan, kun olin laskeutunut vaihtamaan vaippaan. Myös kengän pohjasta löytyi tuota ihastuttavaa hajunlevittäjää. Jostain kumman syystä meidän (aikuisten) evästysinto hävisi siinä samassa. Pakkasimme kantorepun harson sisään, piknikhuopa oli jo vuosia vanha ja olikin ollut tarkoitus heittää pois tämä kesän jälleen eli roskiin vaan. Onneksi asunnolla odotti pesukone. Illan päätteeksi pyykättiin ja rummutettiin pyykkiä sekä yksi kantoreppu. Hirmu kätevää, kun ei tarvinnut sitten kotona pestä niin paljon pyykkiä :D. Olimme sen verran ajoissa kotona, että (myöhäisen) päivällisen jälkeen mies ja pojat kävivät vielä kävelyllä pelloilla. Esikoinen oli tätä koko päivän toivonut. Kiviaitojen yli kiipeily oli niin kivaa. Minä jäin minimiesten kanssa pakkailemaan ja siivoilemaan seuraavan aamun aikaista avaimen luovutusta silmällä pitäen.

Kotia kohti

Aamulla satoi, mutta olimme suunnitelleet paluumatkalla käyvämme Sherwoodin metsässä. Halusimme elää toivossa ja ajoimme Sherwoodin metsälle vain todetaksemme, ettei meistä kukaan halunnut lähteä tarpomaan sateeseen. Pieni sade ei ketään haittaa, mutta joskus vaan sataa liikaa ja kun ei ole pakko, niin ei onneksi ole pakko. Niinpä kotireissun seuraavaan etappia kohden. Uskokaan tai älkää, mutta meidän seuraava kohde oli IKEA. Ihka ekaa kertaa koko Englannissa asumisen aikana meidän perhe vieraili Ikeassa. Meillä ei ole kyseistä sinistä laatikkoa missään lähellä, joten toisin kuin Turussa asuessa, Ikeassa ei vaan piipahdeta. Tulipa kotoisa olo, kun syötiin Ikea ruokaa ja shoppailtiin vähän kaikkea tarpeellista sekä tietysti ruokapuolelta mukaan skandiherkkuja. Reissu olisi ollut täydellinen, jos isommat pojat olisivat pääseet leikkimään Smålandiin, mutta sinne oli yli tunnin jonotus, joten valitettavasti tämä jäi nyt seuraavaan kertaa (olisikohan Suomessa).

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu. Voin kehua ja suositella AirBnB:tä. Suosittelen myös vierailemaan Peak Districtillä, sillä vaellusmaastojen lisäksi siellä on valtavan paljon muuta nähtävää. Kartanot tiluksineen ovat upeita. Lähellä olisi ollut myös muutamia huvipuistoja, mutta meillä ei ollut nyt aikaa eikä tarvetta tuon laatuisille huveille. Matkailu neljän lapsen kanssa on mahdollista, kun tavoitteet ovat vaatimattomia ja joustavia. Mitä tältä reissulta opimme. Varaa aina autoon ylimääräinen paketti kosteuspyyhkeitä sekä talous- tai vessapaperia :D. Muista varavaatteet myös aikuisille. Kaksosten kanssa liikkuvien kannattaa panostaa niin kantoreppuihin kuin kantorinkkoihin. Rattailla liikkuminen rajoittaa aivan liikaa. Ja jos autossa on tilaa, ottakaan mukaan aina molemmat. Meillä matkassa oli kaksi rinkkaa ja yksi reppu, mutta aina välillä kaipasimme kahta reppua. Etenkin kartanoissa/museoissa kiertäminen olisi ollut vähemmän kömpelöä repun kanssa. Toisaalta taas koko päivän patikkaretkellä rinkka on ihan ehdoton. Ensi kerralla, mikäli auton tila vaan sallii,  meillä on mukana kaikki mahdolliset liikkumisvälineet.

Myöhästynein reissuterveisin Nim. “Miten niin en osaa matkustaa kevyesti” :D

Suurperhe harjoittelee matkailua - Jurassic Coast

Jos sinulla on lapsia, muistatko vielä ajan, kun lähdit viikoksi reissuun ja kaikki kamasi mahtuivat reppuun? Miten voikin olla, että ennen viikon reissu onnistui reppu per pää ja kun mukaan tuli yksi kolmisen kiloa painava ja 50 senttiä pitkä yksilö tavaroiden raijaamiseen ihan todella tarvittiin autoa.  Meidän perheeseen tuli ensimmäinen auto vasta esikoisen synnyttyä :D. Entäpä sen kun ennen lapsia reissuun lähdettiin, kun hyvältä tuntui tai edullisimmalla pääsi? Vastasyntynyt ei paljon aikatauluja vielä sanele, mutta isomman kanssa kätevintä on matkustaa päikkäriaikaan, ettei vaan mene aikataulut sekaisin.

Satu kirjoitteli Salamatkustaja -blogistaoli ollut reissussa kahden lapsen kanssa yksin. Rankka reissu kirvoitti miettimään Lapsiperhematkailun päivitetyistä sääntöjä. Hän kirjoitti mm. “2. Puolison tullessa mukaan voimme lähteä koko perheen kanssa jollekin helpolle ja lyhyelle matkalle, vaikka seurueen nuorin olisikin vielä alle kolmevuotias. Ruotsinristeilyn tapainen, Suomen-reissu tai all inclusive -holiday. Ei mitään, mikä vaatii seikkailua, uuden kaupungin opettelua tai uuteen urheilulajiin totuttautumista.”

Aika pitkälle kyllä allekirjoitan tuon. Ei mitään extremeä tälle porukalle, kiitos. Kahden lapsen kanssa, kun toinen oli vielä alle 2 -vuotias, en olisi edes haaveillut lähteväni yksin reissuun. Ehkä, jos tuo taapero olisi edes nukkunut kunnolla öisin, olisi itsellä voinut olla jaksamista tuollaiseen tekoon. Tänä vuonna harkitsin juuri 3 vuotta täyttäneen mukaan ottamista Suomen pyrähdykselleni, josta kirjoittelin viimeksi. Hetken asiaa pohdittuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että neljän yön pikapyrähdys, jossa alunperin piti olla myös neljä eri kaupunkia ja neljä eri majapaikkaa (lopulta majapaikkoja oli vain 3), olisi aivan liian raskas 3 -vuotiaan kanssa ja hän jäi kotiin isän hoiviin.

Meidän perhe ei ole aikaisemminkaan harrastanut mitää extreme -matkailua, mutta nyt kun perheen koko on kasvanut kahdella ja on meidän viimeinen kesä tällä saarella, oli itsestään selvää, että miehen kesäloma käytettäisiin kotimaan matkailuun. Kävimme jo pääsiäisenä testaamassa miten 6 + 1 henkilöä (au pair oli mukana) siirretään paikasta A paikkaan B. Matkasta, jolla ei ollut juuri muita tavoitteita voit lukea täältä. Jo pelkästään se, että meidän perhe istui saman auton kyydissä oli elämys. Meillä ei ole vieläkään sellaista autoa, johon koko tämä porukka mahtuisi, sillä asumme kaupungin keskustassa eikä meillä ole säännöllistä tarvetta tila-autolle. Lisäksi tila-auton parkkeeraaminen ahtaille kaduille olisi todella hankalaa. Lähikorttelista löytyy useinmiten paikka perushenkilöautolle, mutta tila-auton mentävää koloa saisi etsiä jo kauempaa.

Näkymä Beer -rannalle

Vuokrasimme siis auton ja lähdimme retkelle Englannin etelärannikolle Jurassic Coastille, joka on saanut nimensä siitä, että tuolta alueelta löytyy yhä tänäkin päivänä reilusti fossiileja. Rannikon kalkkikivipengermässä voi nähdä merkkejä niin trias-, jura- kuin liitukaudelta. Ihanteellisen retkikohteen paikasta tekee se, että fossiilien kerääminen on sallitua. Niinpä meidän perhe lähti etsimään dinosauruksia. Esikoisen toiveissa siinsi ihka oikea dinosauruksen pääkallo, valitettavasti ihan niin huikeita löytöjä emme tehneet, olimmehan reissussa ihan väärään aikaan vuodesta. Parhaat löydöt tehdään kuulemma loka - marraskuussa, kun sataa ja tulee paljon eli pengermiltä huuhtoutuu alas uutta maata. Nyt oli ollut viisi viikkoa kuivaa, eikä edellisen päivän ja yön sateet olleet tarpeeksi rankkoja tuomaan alas uutta maata. Rannat oli aikalailla kolutut.

Rantakiviä tutkimassa

Kuuden hengen matkailu alkaa olla aika haasteellista, sillä jo majoituspaikkojen löytyminen näin suurelle porukalle on vaikeaa sekä kallista. Onneksi on AirBnB. Varasimme kerrostaloasunnon Lyme Regis -nimisestä pienestä kylästä. Asunnossa, joka sijaitsi korkealla kukkulalla. Pihalta oli huikeat näkymät merelle. Asunnossa oli kaksi parisänkyä, keittiöstä löytyi kaikki tarvittava ja tilaa riitti mineillekin ryömiä ja kontata menemään. Pitkän ajomatkan jälkeen he oikeasti hihkuivat innosta tutkiessaan uusia paikkoja :D. Teimme etukäteen ruokatilauksen (vrt. foodie.fi), joka toimitettiin “kotiin”, jotta meidän ei tarvinnut koko porukan kanssa lähteä etsimään lähintä kauppaa. Viiden päivän, joista kaksi matkustuspäiviä, tavoitteet oli asetettu kevyesti. Halusimme päästä rannalle ja uimaan; osallistua fossiilikävelyyn, jotta löytäisimme varmasti fossiileja sekä paluumatkalla vierailla Stonehengeä katsomassa. 

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä oli aurinkoinen ja lämmin keli, joten isoimmat pääsivät pulahtamaan mereen. Seuraavana päivänä satoi puoleen päivään asti, joten annoimme jalkojemme levätä edellisen päivän kävelystä ja lähdimme vasta sateen loputtua katselemaan maisemia. Lauantaina osallistuimme fossiilikävelyyn. Rannalle ei luonnollisesti edes tarvitse kuvitella pääsevänsä rattailla, joten kaksoset kannoimme kantorepuissa (kirjoittelen noista repuista varmaan vähän myöhemmin lisää). Lyme Regisissä kävelyt tiet olivat muutenkin niin jyrkkiä ja kapeita, että meidän Mountain Buggy Duetit veivät koko leveyden. Olipa jopa muutama sellainen pätkä, ettei rattaat mahtuneet kävelytielle lainkaan. Voin sanoa, että fossiilin etsintä ja mahdollisen löydöksen noukinta + 8 kiloa selässä alkaa aika pian käydä työstä. Lisäksi tietysti vauvojen ruokkiminen lennossa on oma taitonsa. Esikoinen ja taapero kävelivät kuten aina. Taaperolle tuo lähes kuusi tuntiseksi venähtänyt reissu alkoi käydä voimille ja ihan lopussa jouduin häntä vähän kantamaan, toisen vauvan lisäksi. Miehellä oli kuitenkin kannossa myös myös vauvojen maidot, ruuat, vaipat sekä meidän vesipullot ja lasten eväät, joten reilua oli, että minä kannoin hetken taaperoa. Todella reippaasti tuo taapero jaksaa kävellä ja pieni evästauko tai palkinnoksi reippasta fossiilijahdista saatu haudottava dinosauruksen muna antoi puhtia taas uuteen kävelyyn. Ihailtavan reipas pikkumies.

Stonehenge

Päivissä oli sopivasti menoa lapsia ajatellen ja kuitenkin illat saatiin rauhoitettua rutiineille. Yöt meidän koko porukka nukkui oikein loistavasti. Kaikin puolin onnistunut reissu, vaikkei mitään hurjaa tehtykään.

Rannalla

"rantabulevardi"

Off topic: vettä :D

Täällä Englannissa kouluvuosi jakautuu kolmeen lukukauteen: syksyyn syyskuusta joulukuuhun, kevääseen tammikuusta maaliskuuhun ja kesään huhtikuusta heinäkuuhun. Kesäloma alkaa heinäkuun lopussa ja päättyy syyskuun alkupäiviin. Jokaisen lukukauden puolivälissä on viikonmittainen loma (half term) ja jokaisen lukukauden välissä on kahden viikonpituinen loma (term break). Lisäksi kouluilla on käytössään 5 päivää henkilökunnan kouluttamista varten. Lomia tuntuu olevan joka välissä. Llomapäiviä vuodessa on kuitenkin kutakuinkin saman verran kuin Suomessa. Kun alle 16 -vuotiaita ei lain puitteissa saisi jättää yksin kotiin (kyllä, tästä voi saada sakkoja ja jopa vankeutta) on vanhempien joko pidettävä (usein palkatonta) lomaa tai maksettava lasten päiväleireistä. Yksi syy siihen miksi tässä maassa on niin paljon pitkänlinjan kotiäitejä (lisäsyitä ovat tuhottoman kallis lastenhoito, lapset eivät saa liikkua yksin koulumatkoja ja koulu päättyy yläasteellakin n. klo 15.45). Kerrottakoon vielä, että lomailu loma-aikojen ulkopuolella on sekin lain mukaan kielletty. Ilman pätevää syytä lomailusta voi rapsahtaa sakot tai jopa vankeutta. Päätöksen tekee ilmeisesti aina Head Master (rehtori) ja koulujen välillä on suuria eroja siinä miten lomia myönnetään tai ollaan myöntämättä. Sanomattakin selvää, että lomailu loma-aikojen puitteissa on huikeasti kalliimpaa kuin loma-aikojen ulkopuolella, joten monet vanhemmat ottavat sakkojen riskin. Sakot tulevat kuitenkin halvemmiksi, kuin ison perheen lennot kaukomaille.

Meillä loma-ajat eivät varsinaisesti aiheuta ongelmia, koska olen joka tapauksessa kotona. Miehen lomapäivät eivät anna myöden lähteä reissuun joka kerta, mutta tällä kertaa päätimme tehdä pienen koematkan.

Mökki ja menopeli

Kävimme tuossa parin tunnin ajomatkan päässä rannikolla testaamassa miten lomailu suurperheeltä sujuu. Matkaan lähti myös au pairimme eli meitä oli kaiken kaikkiaan 7 henkilöä, joista kahdella turvakaukalot ja kahdella turvaistuimet. Meillä ei ole sellaista autoa, johon koko perheemme mahtuisi, joten tämä oli myös hyvä tilaisuus päästä testaamaan meidän perheelle sopivaa autoa. Vuokraamosta meille piti tulla Ford S-Max, mutta toisin kävi. Kun mies oli noutamassa autoa, kävi ilmi, että joku oli ostanut kyseisen auton ja myös edellisen asiakkaan varaaman auton. Oppia ikä kaikki - täällä Englannissa autovuokraamon autoja on mahdollista ostaa itselle. Onneksi vuokraamossa oli paikalla myös toinen iso perhe auto, Ford Galaxy. Täytyy sanoa, että auton vaihtuminen oli meille onni, sillä Galaxy on S-Maxia isompi emmekä silti saaneet vauvojen vaunukoppia mahtumaan mukaan. Vaunukopat vaihtuivat lennosta ratasosiin.

Trailerikuja

Vietimme nelisen päivää Englannin itärannikolla sijaitsevassa lomakylässä, jossa “lomamökit” eli trailerit on vuokrattavissa tai ostettavissa omiksi. Oman “mökkimme” saimme käyttöön paikallisen monikkoryhmän kautta. Meidän trailerissa oli 4 huonetta ja keittiö, kaksi vessaa. Juokseva vesi ja sähkö, totta kai. Alueella oli hurjasti tekemistä lapsille, osa maksua vastaan ja osa ilmaiseksi. Oli uimahalli, pallopelikenttä, leikkipuistoja, peliluola, soft play (paikallinen hoplop), seinäkiipeilyä, minigolfia jne. Sää oli vaihtelevaa - aurinkoa, sadetta, myrskyä, ukkosta. Sateen ropistessa peltikattoa vasten ja myrskyn ulvoessa nurkissa olo oli oikein kodikas. Ihan kuin olisi ollut oikeasti mökillä. Onneksi ukkoset ja myrskyt osuivat yölle ja päivisin pääsimme tutkimaan tuulista rantaa, leikkimään leikkipuistossa, laskemaan liukumäkiä sekä vierailimme läheisessä kaupungissa.

Vauvat ja isommat pojat nukkuivat normaaliin tapaansa hyvin. Täytyy myöntää, että au pairista oli iso apu, jotta saimme päivän rutiinit rullaamaan myös vieraassa ympäristössä. Hän ei todellakaan ole apunamme 24/7, mutta toki“mökillä” hän vietti aikaa kanssamme tiiviimmin ja oli apuna laittamassa lapsia nukkumaan jne. mitä hän ei normaalisti tee.