Työssäkäyminen on vaarallista. Usein kuulee puhuttavan siitä millainen tautikierre alkaa, kun lapsi aloittaa hoidossa, mutta ihan sama pätee myös tällaiseen aikuiseen, joka on ollut monta vuotta toisessa maassa toisten pöpöjen armoilla. Nyt (tavallaan) uudessa maassa paluu töihin on kuin tarhaan menisi - uudet pöpöt jyllää ympärillä ja näyttää löytävän uhrinsa minusta.
Ehdin olla peräti 11 päivää töissä, kun ensimmäisen kerran jäin sairaslomalle. Edeltävänä viikonloppuna minulla oli ollut kurkku vähän kipeänä ja maanantaina aamulla töissä olin lähes äänetön, mutta ei sen enempää flunssan oireita. Päivän mittaan korvaa alkoi särkeä ja iltapäivään mennessä oli jo pakko kysellä työkaverilta särkylääkettä “lainaan”. Työterveydestä löytyi ensimmäinen vapaa aika vasta työpäivän päätyttyä ja tuomio oli se mitä saattoi epäilläkin eli korvatulehdus. Minulla, aikuisella ihmisellä, joka en ole koskaan kärsinyt korvatulehduksista! Jäin sairaslomalle parantelemaan korvaani, mutta lepo siitä oli kaukana, kun 3 pienintä oli vielä kotona. Kun soitin esimiehelle ilmoittaakseni poissaolostani, taustalla raikuin “ÄITIIII”. Hän nauroi (pahoitteli kyllä ensin), että hän kyllä ymmärtää miksi sanoin, että töissä pääsisin helpommalla. Mutta eivät minua kipeänä töihin kyllä huolineet :D. Korvatulehduksen seuraksi sain vielä järkyttävän nuhan sekä huimauksen, joka ei lakannut edes makuuasennossa. Palasin töihin puolikuurona ja nessu vuoren kanssa, sillä nenä vuosi kuin Niagara.
Nyt alle 2 kuukautta töiden alkamista olen taas sairaslomalla. Nyt kuumeen takia. Tällä kertaa lapset ovat jo aloittaneet hoidossa ja ovat kaikki terveinä. Työssä käymisen etuna on se, että kun sattuu sairastumaan arkena (koskee tällaista konttorirottaa) ja kaikki lapset on terveinä eli voivat mennä hoitoon, niin saa sairastaa rauhassa. Eilen nukuin käytännössä katsoen koko sen ajan kun lapset olivat hoidossa. Heräsin klo 6 auttamaan lasten aamuaskareissa ja kun lapset lähtivät hoitoon painuin nukkumaan. Evääni en jaksanut liikautta. En edes lehteä lukea tai Neflixistä katsoa ohjelmaa. Nukuin ja nukuin. Mikä ihana tunne, että kipeänä saa oikeasti levätä eikä tarvitse särkylääkkeen ja Sisun voimalla puskea läpi päivän olipa tauti mikä hyvänsä. Vaihtaa vaippoja, syöttää, pitää kitiseviä ja kiukuttelevia sylissä, puuttua riitoihin, käydä pihalla, jos/kun lapset muuten hyppii seinille. Sitä normaalia arkea pienten lasten kanssa.
Tänään olen jo jaksanut puuhastella pikku juttuja - tyhjentää tiskarin, pestä pyykkiä, lukea lehdet, avata tietokoneen :D. Lisäksi oikein repäisin ja kuvailin kaksosten pieniä vaatteita myyntiin. Kaksoset kun ovat jo tässä muuton aikana/jälkeen ehtineet kasvaa yhdestä vaatekoosta ulos. Illalla pidettiin isojen poikien kanssa leffailta. Meillä ei (vielä) ole telkkaria eikä läppärissä cd-asemaa, joten katseltiin leffaa matka-dvd-soittimesta. Olipahan tiivis tunnelma :).
Eilinen lepo teki TODELLA hyvää ja jospa sitä viikonloppuna jaksaisi jo vähän enemmän. Maanantaina sitten taas iskussa töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti