Viimeiset päivät - odottavan aika on pitkä

Saatiinpa pelastettua hajonneen läppärin sisuksiin jääneet tiedot. Nyt voin jatkaa odotuskertomusta.

Odottavan aika on pitkä. Varsinkin sairaalassa. Itse jouduin viettämään sairaalassa kaiken kaikkiaan 20 päivää.

26.10.2015 maanantai (rv 31+0)

Lääkäri ultrasi istukan paikan. Placenta previa eli etinen istukka peitti osittain kohdunkaulan, joten minulle varattiin sektioaika rv 35+2. Täällä valtakunnallisten ohjeiden mukaan mono-di -kaksoset tulee käynnistää viimeistään rv 36+0, mutta lääkäri ei uskaltanut ihan sinne asti edes odotella, koska aikaisemmat synnytykset eivät olleet menneet laskettuun aikaan asti.

29.10.2015 torstai rv 31+3

Mun oli tarkoitus viettää rauhallinen aamu esikoisen kanssa, kun hänellä oli syysloma ja taaperolla tarhapäivä. Huomasin kuitenkin vuotoa. Maanantaina annettu ohje oli, että pienestäkin vuodosta pitää lähteä näytille. Soitin kyllä ensin ja kyselin tarvitseeko lähteä, kun lisää vuotoa ei tullut. Käsky kävi ja ei auttanut muu kuin pakata esikoiselle viihdykettä, evästä mukaan ja lähteä bussilla sairaalalle. Jouduin jäämään sairaalaan seurantaan vuorokaudeksi, koska istukka oli niin vaarallisessa paikassa. Mies tuli noutamaan esikoisen sairaalasta.

Sairaalaluksusta: oma huone

Koska ei ollut varmaan miten pitkäksi aikaa joutuisin jäämään sairaalaan ja koska kotona minulla olisi tiukka nostokielto, jonka toteuttaminen taaperon kanssa oli aika haastavaa, anoppi järjesti itselleen lomaa ja tulisi hoitamaan esikoisen kouluun vientiä/hakua sekä taaperoa kotipäiviksi. Jouduin torstaina sairaalan Sara Ward -osastolle. Samana yönä minulla oli taas vuoto ja minut siirrettiin synnärille lähemmäs leikkuria. Sain steroidit vauvojen keuhkoja kypsyttämään. Koska vuoto päättyi, minut siirrettiin takaisin samalle osastolle mistä olin lähtenytkin.  Pääsin kotiin sunnuntaina illalla, jolloin anoppi saapui aamuyöstä. Maanantain vietin hissukseen kotona. Olin jostain syystä todella väsynyt. Yöllä heräsin taas vuotoon. Onneksi anoppi oli meillä, niin mies pääsi minut heittämään sairaalaan eikä tarvinnut ottaa taksia. Synnärillä vietetyn päivän jälkeen palasin Sara Wardiin ja sain ihan oman huoneen. Ihana helpostus, sillä avoimella osastolla meno oli aika levotonta. Aina joku oli painamassa hälytystä. Jostain kumman syystä hälytykset soivat koko osastolla. Kapasiteettipulan takia käynnistyksiä oli myös vuodelepo-osastoilla. Seuraavat viisi päivää sain viettää yksityishuoneessa, jossa unia häiritsivät vain joka yö pari kertaa tapahtuneet verenpaineen mittaukset.

Nuken vaatteita. Vasemmalla 44cm,
oikea 56cm

 Vuodelevossa ei paljon muuta tekemistä ollut kuin surffailla netissä ja lukea kirjoja. Päivähuonetta osastolla ei ollut eikä muita kuin maksutelevisioita Päivän kohokohtia olivat tietysti ruokailut. Kaksi kertaa päivässä sai oikein menusta valita mitä sitä tänään tahtoisi syödä. Toinen kohokohta oli vauvojen monitorointi. Yleensä heitä jouduttiin metsästämään oikein urakalla, ennen kun sykkeet löytyivät. Välillä sentään mies, lapset tai ystävät kävivät moikkaamassa.  Ostin paikallisesta monikkojen Facebook -ryhmästä ensimmäiset oikeasti pienet vaatteet, kun alkoi näyttää siltä, että koon 50 vaatteet ovat todennäköisesti isoja. Todellinen realiteettishokki. Nehän oli kuin nuken vaatteita.

rv 33+0, vessaselfie

Menu: mitä saisi olla?

Anoppi pystyi olemaan vajaan viikon. Hän lähti kotiin lauantaina aamupäivällä ja siskoni saapuisi sunnuntaina yöllä. Seuraava vuoto iski lauantaina yöllä. Minut siirrettiin taas synnärille. Tällä kertaa minua kävi jo moikkaamassa anestesialääkäri. Pelotti hurjasti, että joutuisin leikkuriin yksin, sillä mies oli lasten kanssa yksin kotona eikä pääsisi tulemaan. Onneksi vuoto taas loppui ja vauvat olivat käyrillä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sunnuntaina illalla pääsin taas palaamaan Sara Wardiin. En saanut yksityishuonetta, mutta tällä kertaa osastolla oli hiljasta ja olin ainoa potilas koko huoneessa kokonaisen vuorokauden. Lopulta sain kaksi mukavaa huonetoveria.

Maanantai 9.11.2015 rv 33+0. Siskoni saapui ja pystyin viimein henkäisemään helpoituksesta. Siskoni on doula ja hänen oli tarkoitus tulla mukaan sektioon. Tiesin, ettei minun ainakaan tarvitse mennä leikkuriin yksin. 

*muoks koko matka: To Twinland, Odotusta Englannissa, Synnytyskertomus,
Jälkipuinti

To Twinland

Vuoden 2014 loppu ja alku meni minulla sairastaessa. Yli puolen vuoden flunssakierre katkesi viimein huhtikuun alussa, kun sain antibioottikuurin. Toukokuun lopussa huomasin olevani raskaana. Minulla on aina ollut epäsäännöllinen kierto, polykystisten munasarjojen ja progesteronin vajaatoiminnan takia, lisäksi olen aina ollut alipainoinen. Saan syödä mitä vaan ja välillä on kausia, kun en ole liikkunut juuri yhtään. Paino sama, kesät talvet jo vuodesta X. En siis ollut edes kiinnittänyt huomiota puuttuviin menkkoihin. Sitten mies sai vatsataudin ja voin itsekin huonosti, mutta en muuta. Pahoinvointi jatkui. Heräsi epäilys ja raskaustesti vahvisti epäilyn. Miten voikin olla, että yksi lapsi saa alkunsa helposti (en edes tiennyt omaavani polykystiset munasarjat, ennen kun nt-ultrassa lääkäri niin totesi.) , toinen vaatii työtä ja vähän lääketieteellistä avustusta ja sitten voi tulla raskaaksi ihan vahingossa. Tiesittekö, että antibiootit voivat heikentää ehkäisyn tehoa. No, minä en kyllä tiennyt. Onkohan sellaista edes kerrottu, kun olen aloitellut ehkäisyä. Nyt tiedän. HUPS!

Tätä olisi pitänyt raahata mukana aina ja kaikkialla. Ei kiitos.

Kun Suomessa tulee raskaaksi, otetaan ensimmäisenä yhteyttä äitiysneuvolaan, mutta mitä pitää tehdä kun tulee raskaaksi Englannissa. Kavereilta ei voinut kysyä, koska ei haluttu tietenkään asiasta heti kenellekään tiedottaa. Onneksi on kaiken tietävä Google. Ohjeiden mukaisesti  otin yhteyttä omaan GP:hen (jokaisen tulee hoitoa saadakseen rekisteröityä itse valitsemansa, alueella toimivan, yleislääkärin vastaanotolle) ja sain sieltä ajan midwifen vastaanotolle. Koska viimeiset kuukautiset eivät olleet tiedossa, olin luonnollisesti huolissani, että niskaturvotusultran aikaväli on jo ohitettu. Midwife laittoi lähetteen ultraan. Suomessa olin tottunut siihen, että äitiysneuvolasta voidaan tehdä varaus ultraan suoraan yhteisen järjestelmän kautta. Mutta Englannissa lähetteet lähtevät monesti kirjallisina Royal Mailin kuljetettaviksi ja kutsu tulee sinulle kotiin, ota tai jätä –periaatteella. Suomalaista äitiysneuvolakorttia tuli kovasti ikävä, kun midwife antoi minulle A4 –kokoisen mapin, johon tulostettiin Notes –kulloisenkin vastaanoton muistiinpanot. 

Mitä, jos siellä on kaksi?

Kesäkuun alussa olimme viimein miehen kanssa matkalla kohti ultraa. Meillä ei ole Cambridgessä sukua, mutta meillä oi hyvä tuuri ja nuorin siskoistani oli silloin täällä. Hän pystyi pitämään huolta taaperosta. Seuraavana päivänä hän sitten lensikin koti-Suomeen eli ultran ajoitus oli todella hyvä.

Raskauspahoinvointi oli iskenyt oikein toden teolla. Pahoinvointi oli voimakkaampaa  ja myös valot ja äänet saivat minut ekaa kertaa voimaan pahoin. Kerran olin oksentaa katuporan jyrinän takia. Matkalla niskaturvotus- ultraan sain viimein heitettyä ilmoille ajatuksen, joka oli pyörinyt päässäni: mitä, jos siellä on kaksi? Mies oli salaa pyöritellyt samaa ajatusta. Ultrassa selvisi, että ylläriraskaus olikin sitten oikein JYMY-YLLÄRI!  Ultraajan ei tarvinnut etsiskellä kohdettaan, vaan ruudulla näky oli niin selkeä, ettei ultraajan tarvinnut meille kertoa mistä oli kyse – kaksoset. Kyllä naamat venähti. Harmi, ettei kukaan ottanut kuvaa meistä silloin :D. Onneksi mies oli mukana.

Sikiön kokojen perusteella raskausviikoiksi saatiin 10. Suomessa jo näillä viikoilla voidaan käsittääkseni suorittaa nt-ultra, mutta täällä sain vain lähdetteen uuteen ultraan, jossa selvitettiin tarkemmin myös istukoiden ja vesipussien määrä. Ultraaja kuitenkin sanoi jo alustavasti, että istukoita näytti olevan vain yksi, mikä tarkoittaa identtisiä kaksosia. Istukan määrällä sekä vesikalvojen erillisyydellä on merkitystä, kun arvioidaan raskauden riskiä ja riskin mukaista seurantaa. Kaksosraskauksia on kolmea tyyppiä: sikiöt jakavat sekä istukan, että vesipussin (mono-mono: harvinaisin ja kaikkein riskialttein raskaus), sikiöt jakavat istukan, mutta heillä on omat vesipussit (mono-di) ja vähäisimmällä riskillä: sikiöillä on omat istukat sekä omat vesipussit (di-di).

Myöhemmin viikon 14 ultrassa vahvistettiin, että kyseessä oli samamunaiset eli identtiset kaksoset, jotkat jakoivat istukan, mutta heillä oli molemmilla omat vesipussi/sikiöpussi. 

Tästä alkoi tiemme Kaksoslaan. Kolmas raskaus, mutta uudessa maassa kaikki uutta ja outoa. Lisäksi monikkoraskaus on aina riskiraskaus ja seuranta on sen mukaista. Fyysisesti raskaus oli jotain aivan erilaista kuin yksösraskaus.

*muoks matka jatkuu:Odotusta Englannissa, Odottavan aika on pitkä, Synnytyskertomus,

Jälkipuinti