Viimeiset päivät - odottavan aika on pitkä

Saatiinpa pelastettua hajonneen läppärin sisuksiin jääneet tiedot. Nyt voin jatkaa odotuskertomusta.

Odottavan aika on pitkä. Varsinkin sairaalassa. Itse jouduin viettämään sairaalassa kaiken kaikkiaan 20 päivää.

26.10.2015 maanantai (rv 31+0)

Lääkäri ultrasi istukan paikan. Placenta previa eli etinen istukka peitti osittain kohdunkaulan, joten minulle varattiin sektioaika rv 35+2. Täällä valtakunnallisten ohjeiden mukaan mono-di -kaksoset tulee käynnistää viimeistään rv 36+0, mutta lääkäri ei uskaltanut ihan sinne asti edes odotella, koska aikaisemmat synnytykset eivät olleet menneet laskettuun aikaan asti.

29.10.2015 torstai rv 31+3

Mun oli tarkoitus viettää rauhallinen aamu esikoisen kanssa, kun hänellä oli syysloma ja taaperolla tarhapäivä. Huomasin kuitenkin vuotoa. Maanantaina annettu ohje oli, että pienestäkin vuodosta pitää lähteä näytille. Soitin kyllä ensin ja kyselin tarvitseeko lähteä, kun lisää vuotoa ei tullut. Käsky kävi ja ei auttanut muu kuin pakata esikoiselle viihdykettä, evästä mukaan ja lähteä bussilla sairaalalle. Jouduin jäämään sairaalaan seurantaan vuorokaudeksi, koska istukka oli niin vaarallisessa paikassa. Mies tuli noutamaan esikoisen sairaalasta.

Sairaalaluksusta: oma huone

Koska ei ollut varmaan miten pitkäksi aikaa joutuisin jäämään sairaalaan ja koska kotona minulla olisi tiukka nostokielto, jonka toteuttaminen taaperon kanssa oli aika haastavaa, anoppi järjesti itselleen lomaa ja tulisi hoitamaan esikoisen kouluun vientiä/hakua sekä taaperoa kotipäiviksi. Jouduin torstaina sairaalan Sara Ward -osastolle. Samana yönä minulla oli taas vuoto ja minut siirrettiin synnärille lähemmäs leikkuria. Sain steroidit vauvojen keuhkoja kypsyttämään. Koska vuoto päättyi, minut siirrettiin takaisin samalle osastolle mistä olin lähtenytkin.  Pääsin kotiin sunnuntaina illalla, jolloin anoppi saapui aamuyöstä. Maanantain vietin hissukseen kotona. Olin jostain syystä todella väsynyt. Yöllä heräsin taas vuotoon. Onneksi anoppi oli meillä, niin mies pääsi minut heittämään sairaalaan eikä tarvinnut ottaa taksia. Synnärillä vietetyn päivän jälkeen palasin Sara Wardiin ja sain ihan oman huoneen. Ihana helpostus, sillä avoimella osastolla meno oli aika levotonta. Aina joku oli painamassa hälytystä. Jostain kumman syystä hälytykset soivat koko osastolla. Kapasiteettipulan takia käynnistyksiä oli myös vuodelepo-osastoilla. Seuraavat viisi päivää sain viettää yksityishuoneessa, jossa unia häiritsivät vain joka yö pari kertaa tapahtuneet verenpaineen mittaukset.

Nuken vaatteita. Vasemmalla 44cm,
oikea 56cm

 Vuodelevossa ei paljon muuta tekemistä ollut kuin surffailla netissä ja lukea kirjoja. Päivähuonetta osastolla ei ollut eikä muita kuin maksutelevisioita Päivän kohokohtia olivat tietysti ruokailut. Kaksi kertaa päivässä sai oikein menusta valita mitä sitä tänään tahtoisi syödä. Toinen kohokohta oli vauvojen monitorointi. Yleensä heitä jouduttiin metsästämään oikein urakalla, ennen kun sykkeet löytyivät. Välillä sentään mies, lapset tai ystävät kävivät moikkaamassa.  Ostin paikallisesta monikkojen Facebook -ryhmästä ensimmäiset oikeasti pienet vaatteet, kun alkoi näyttää siltä, että koon 50 vaatteet ovat todennäköisesti isoja. Todellinen realiteettishokki. Nehän oli kuin nuken vaatteita.

rv 33+0, vessaselfie

Menu: mitä saisi olla?

Anoppi pystyi olemaan vajaan viikon. Hän lähti kotiin lauantaina aamupäivällä ja siskoni saapuisi sunnuntaina yöllä. Seuraava vuoto iski lauantaina yöllä. Minut siirrettiin taas synnärille. Tällä kertaa minua kävi jo moikkaamassa anestesialääkäri. Pelotti hurjasti, että joutuisin leikkuriin yksin, sillä mies oli lasten kanssa yksin kotona eikä pääsisi tulemaan. Onneksi vuoto taas loppui ja vauvat olivat käyrillä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sunnuntaina illalla pääsin taas palaamaan Sara Wardiin. En saanut yksityishuonetta, mutta tällä kertaa osastolla oli hiljasta ja olin ainoa potilas koko huoneessa kokonaisen vuorokauden. Lopulta sain kaksi mukavaa huonetoveria.

Maanantai 9.11.2015 rv 33+0. Siskoni saapui ja pystyin viimein henkäisemään helpoituksesta. Siskoni on doula ja hänen oli tarkoitus tulla mukaan sektioon. Tiesin, ettei minun ainakaan tarvitse mennä leikkuriin yksin. 

*muoks koko matka: To Twinland, Odotusta Englannissa, Synnytyskertomus,
Jälkipuinti