Väsymystä ilmassa

Olen viime aikoina pohtinut paljon huonon yön käsitettä, sen subjektiivisuutta ja aikaan sidonnaisuutta. Toisen huono voi olla toisen hyvä ja samankin henkilön kokemus huonosta yöstä voi vaihdella elämän tilanteen mukaan. Samat pohdinnat koskevat väsymystä.

Meillä oli huono yö. Kaksoset syövät normaalisti 3 tunnin välein, 2-3 kertaa yössä. Pyrin syöttämään heidät aina yhtä aikaa, jotta oma valveillaoloaikani jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Yleensä saan toisen syömään, vaikka tämä olisikin vielä unessa. Viime yönä en voinut tätä edes yrittää, sillä aina silloin tällöin käy niin, että pikku herra X ja tuttipullon tutti A eivät sovi yhteen. Siitäkin huolimatta, että päivällä ongelmia ei ole ollut. Viime yönä kävi juuri niin, ettei ensin herännyt kyennyt millään syömään ilman huutoa ja kitinää. Tuntuu, ettei nieleminen onnistunut lainkaan ja ilmaa virtasi mahaan (antikoliikkipullosta huolimatta) oikein urakalla. Niinpä jouduin ensin syöttämään yhden vauvan ja sitten vasta toisen. Tähän meni jo yli tunti. Sitten ensimmäinen pikku herra alkoi potea mahaansa ja niinpä seuraavaa tuntia siivitti itku, kunnes hän viimein rauhoittui nukkumaan kainalooni. Sitten pitikin taas herätä syö(ttä)mään. Aamu meillä alkaa arkisin viimeistään klo 7, kun esikoisen pitää herätä kouluun, joka alkaa 8.45. Tasan. Portit on auki 10 minuuttia eikä koululaista voi suomalaiseen tapaan vaan “tyrkätä” oikeaan aikaan matkaan, vaan lapset tulee saattaa kouluun sekä hakea siltä siihen asti, kunnes he täyttävät 11 vuotta. Aamu tuli liian nopeasti. Tämä oli siis tämän hetkinen kokemukseni huonosta yöstä. Kaksosten kanssa pari kolme tuntia valvomista ajalla 24-07.

Meidän taaperolla oli refluksi. Tai sanon aina, että refluksi, kun en jaksa alkaa selittää, että oikeasti koskaan ei täysin selvinnyt mikä vaiva oikeasti oli, mutta refluksina oireita hoidettiin ja refluksilääkkeet veivät kivuista suurimman terän, vaikka oireet pysyivät silti. Suomessa refluksitutkimuksiin tarvittava lähete annettiin niin myöhään, ettei enää lisätutkimuksiin ollut aikaa ja Englannissa kaikki oli uutta, joten emme tienneet miten edetä. GP:llä refluksiin suhtauduttiin varauksella ja lääkityksiä alettiinkin purkaa, sillä seurauksella, että kivut taas pahenivat. Taaperon ensimmäisen vuoden aikana unet koostuivat pienistä pätkistä ja usein nukuin taapero-vauvan kanssa sohvan nurkkaan tekemässäni “pesässä”, jossa pystyimme turvallisesti nukkumaan sylikkäin puoli-istuvassa asennossa. Parin kolmen tunnin valvomiset ajalla 24-07 olisi ollut loistava yö.

Tiedätkö sen väsymyksen, kun yrität puhua, mutta suusta tuleekin vain humalaista sammallusta. Entä kun väsymys on niin syvää, ettei käsissä tunnu olevan lainkaan voimia ja jalatkaan eivät tunnu kannattelevan. On tosi hyvä, jos et tiedä. Väsymys on verrattavissa alkoholin alaisena toimimiseen. En yhtään ihmettele, että Suomen tieliikennelaki (TLL 63§) kieltää väsyneenä ajamisen: “Ajoneuvoa ei saa kuljettaa se, jolta sairauden, vian, vamman tai väsymyksen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä puuttuvat siihen tarvittavat edellytykset.” Väsyneitä kuskeja on kuitenkin maantiet pullollaan.

Taaperon “refluksi” hävisi pikkuhljaa noin vuoden iässä ja hän alkoi nukkumaan vähän paremmin, vaikka öihin kertyikin vielä useampia herätyksiä. Parempien unien merkitys omaan oloon ja ulkoasuun konkretisoitui, kun olimme (taas kerran jomman kumman lapsen kanssa) lääkärissä ja lääkäri totesi minulle, että “You’re looking good”. On aika hämmentävää kuulla lääkäriltä tuollainen kommentti, mutta ihan varmasti paremmin nukutut yöt näkyivät myös ulospäin. Noin kahden vuoden iässä taapero viimein oppi nukkumaan täysiä öitä ja tuossa joululoman aikana unet alkoivat venyä jopa yli klo 7. Ihan mukava ajoitus, sillä näin meille vanhemmille jäi pari kuukautta aikaa kerätä uutta energiaa ennen vauvojen syntymää ja saamme aamuisin nukkua edes vähän pidempään.

Vasta vauvojen ensimmäisten kuukausien aikana olen ihan kunnolla tajunnut miten lamaannuttavaa tuo refluksivuoden aikana kroppaan pesiytynyt väsymys oli. Se oli luissa ja ytimissä. Tunnen sen vieläkin, jos vain ajattelen noita aikoja. Siihen väsymykseen ei auttanut mikään määrä kahvia (En juo kahvia, mutta tee ajaa saman asian). Ei. Tuo väsymys oli läsnä aina ja kaikkialla. Energiaa ei ollut oikein mihinkään. Siitä hetkestä kun heräsin aloin vain odottaa ekoja päikkäreitä, että itsekin pääsisin lepäämään. Joskus jopa onnistuin nukahtamaan. Vauvojen kanssa on toisin. Aamulla kyllä väsyttää eikä millään haluaisi vielä herätä, mutta kunhan päivä käynnistyy, niin väsymys väistyy. Väsymys kuuluu vauva-arkeen, mutta uskoakseni sen ei kuulu olla lamauttavaa ja kaiken alleen hukuttavaa väsymystä, vaan juuriki tällaista "lisää kahvia" -laatua.

Tämä oiva video väsymyksen fyysisistä vaikutuksista tuli vastaani yöllä, kun unettomien tuntien aikana seikkailin somessa. Pelottavan tehokasta tämä personoitu mainonta, kun ajatuksetkin pystytään lukemaan ;)