Veljesrakkautta

On ollut ihana seurata kuinka isommat veljet ovat ottaneet pienemmät vastaan. Kaksoset viettivät elämänsä ensimmäiset 20 päivää sairaalassa ja tänä aikana isoveljet kävivät katsomassa vauvoja vain kerran. SCBU:ssa (Special Care Baby Unit) sängyssään nukkuvia rääpäleitä mielenkiintoisempi juttu olivat kaikki ympärillä olevat laitteet sekä vanhempien huoneen leikkinurkkaus ja kirjat. Vanhimmalta pojalta kysyimme useasti haluaisiko hän lähteä sairaalaan mukaan, mutta ei häntä kiinnostanut. Kun vauvat pääsivät kotiin, molemmat isommat pojat ovat ottaneet tulokkaat vastaan rakastavasti ja huolehtivasti. Molemmat tykkäävät silitellä ja pusutella hellästi päälaelle sekä antaa tuttia, jos he itkevät. Joskus he haluavat syöttää pullosta tai ottaa syliin. Isot pojat myös auttavat mielellään tuomalla vauvoille maidot tai viihdyttämällä heitä sittereissä tai leikkimatolla. Edes pienempi ei ole koskaan ollut mustasukkainen tai yrittänyt satuttaa vauvoja. Välillä leikit menevät riehumiseksi ja pelleilyksi ja vauhdin hurmassa unohtuu varoa miten ja missä hypitään tai miten lähellä vauvoja kädet tai jalat heiluu. 

Isommilla pojilla on reilut kolme vuotta ikäeroa, mutta lapsien riidan määrä taitaa olla perheessä vakio eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa paljonko lapsilla on ikäeroa. Ei edes se, että taapero on alkanut puhua enemmän suomea ja englantia vasta viimeisen muutaman kuukauden aikana, estä riitelyä. Riita saadaan aikaiseksi aiheesta kuin aiheesta. Olen melko vakuuttunut siitä, ettei ihan joka kodissa riidellä siitä kumpi saa pestä vessojen lavuaarit tai kumpi SAA syödä viimeisen höyrytetyn parsa/kukkakaalin. Mainittakoon, että vessoja on kolme eli ei kumpikaan jää ilman.

Perinteisten leluriitojen lisäksi meillä riidellään esimerkiksi siitä kumpi saa olla vauvan vieressä. Siis sen YHDEN ja SAMAN vauvan vieressä. Luulisi, että kun vauvoja on kaksi, niin molemmille riittää oma, mutta ei. Kun toisen saa houkuteltua toisen vauvan luo, niin johan on toisen siirryttävä sinne myös. Riitaa aiheutuu myös siitä kumpi saa auttaa vauvojen kylvetyksessä. Ja taas kerran väännetään kättä siitä, että vauvoja on kyllä molemmille kylvetettäväksi, mutta toisen on odotettava vuoroaan, koska vauvat kylvetetään vuoron perään. Isompi tämän tietysti ymmärtää, mutta ei se estä kiukustumasta. Pienemmällä uhma ikä ja Minä itte – vaihe ei auta tilannetta yhtään. Osaavat pojat myös leikkiä rauhassa keskenään ja esikoinen auttaa tarvittaessa myös taaperon kanssa.

Äidin (ja isän) sydän sulaa, kun katsoo kuinka rakastavasti isoveljet pienempiään hoivaavat. Taapero on myös omaksunut mielestäni oikein brittiläisen tavan ihastella asioista ”Oooo, silmät auki”, ”Ooooo, ei hätää” jne. Tuo ooooo lausutaan nousevalla intonaatiolla.

On onni olla neljän lapsen äiti