Sivut

lauantai 20. helmikuuta 2016

Jälkipuinti

Englannissa synnyttäneiden osastolla ei ole tarkoitus viettää aikaa. Ensisynnyttäjän on mahdollista päästä kotiin suoraan synnäriltä, mikäli synnytys on sujunut ilman ongelmia. Jopa sektion jälkeen voi päästä kotiin jo 24 tunnin kuluttua mikäli sekä äiti että vauva voivat hyvin. Keskimäärin sairaalassa vietetään kuitenkin 2 - 4 päivää. Jostain syystä jouduin vielä viettämään 7 päivää sairaalassa. Kukaan ei koskaan kertonut syytä sille miksi minua pidettiin sairaalassa, vaikka minulla ei ollut mitään lääketieteellistä syytä olla osastolla ja tiedossa oli, että kaksoset tulisivat viettämään SCBU:ssa useampia viikkoja. Oma teoriani on, että minut vain unohdettiin vapauttaa. 

Muutaman ensimmäisen yön jälkeen sain oman yksityisen huoneen. Toisaalta oli hyvä olla sairaalassa lähellä kaksosia. Pääsin katsomaan heitä aina kun halusin, mutta pääsin myös lepäämään huoneeseeni, kun siltä tuntui. Kotona olisi kuitenkin kotiaskareet ja isommat pojat vaatineet oman huomionsa. Toisaalta sairaalassa olo alkoi jo riittää. Isoja poikia oli ikävä ja omaan sänkyyn, ja rauhaan, olisi ollut kiva päästä. Lisäksi sairaalan ruokalista alkoi uudelleen eli ruuatkin oli jo nähty ;).

Koska ravasin synnyttäneiden osaston ja keskolan välillä missasin aina lääkevaunun kierrokset. Jäin jatkuvasti ilman särkylääkkeitä, joita minun oli kuitenkin kehotettu syömään säännöllisesti tulehdusriskin takia. Jouduin aina itse käydä kärttämässä lääkkeitä lääkekierrosten ulkopuolella. Toisena iltana leikkauksen jälkeen, kun kävin taas kerran pyytämässä lääkkeitä, tiskillä oli hoitaja, joka tunnisti hoitaneensa minua jossain vaiheessa aikaisemmin. Vain tämän "tunnistamisen" ansiosta hän kiinnitti minuun vähän enemmän huomiota ja huomasi, ettei päivittäinen lääkemääräykseni sisältänyt hyytymisen estolääkettä, jota sektion jälkeen pitäisi antaa, mikäli kuuluu riskiryhmään. Kuuluin ikäni takia riskiryhmään, joten minulle olisi pitänyt pitää saada hyytymisen estolääkettä heti ekana iltana. Koska olimme Englannissa se, että hoitaja huomasi erehdyksen ei vielä auttanut korjaamaan virhettä, vaan hänen piti tehdä reseptin määräämispyyntö lääkärille ja lääkäri käsittelisi pyynnön joskus seuraavana päivänä. Hyytymisen estolääke voitiin aloittaa vasta kolmantena iltana leikkauksesta. Keskolassa tapasin naisen, joka oli tiennyt tarvitsevansa kyseisen lääkkeen, mutta hän oli joutunut pyytämään useaan otteeseen, että oli saanut sen. Lisäksi oli toinen kaksosten äiti, joka oli saanut hyytymän.

Jos minulta kysytään, niin en todellakaan voi suositella monikkoraskautta Englannissa. Vaikka Englannissa on olemassa tarkat ohjesäännöt siitä miten monikkoraskautta tulisi hoitaa, odotusajan raskaudenseuranta oli sekavaa, puutteellista ja jopa hengenvaarallista (istukan paikan huomiotta jättäminen). Myös synnytyksen jälkeisessä toiminnassa oli parantamisen varaa. Sektion jälkeen rutiininomaisesti annettavien lääkkeiden antaminen laiminlyötiin. Lisäksi en saanut missään vaiheessa mitään neuvoja sektiohaavan hoitamiseen. Useaan otteeseen yritin kysellä koska tikit poistettaisiin. Pari kertaa haavan paranemista näiden kyselyideni takia tarkasteltiin, mutta vasta kotiinpääsytarkastuksessa, minulle kerrottiin, tikit olivat itsesulavia. Vain viimeinen sulkutikki oli kuulemma kiinteä. Lopulta jälkitarkastuksessa selvisi, että tämäkin tikki oli oikeasti sulava, mutta sulamiseen menisi ehkä 10 viikkoa.

Fysioterapeutti sentään kävi jättämässä ohjeen sektion jälkeisestä liikunnasta ja kertoi, että GP voi antaa lähetteen fysioterapeutin luokse mikäli erkauma ei palaudu 6 - 8 viikkoa sektiosta. Monikkoraskauden takia olisi todennäköisempään, että erkauma ei palaudu itsestään. Ohjeiden mukaan esimerkiksi silittämisen voisi aloittaa noin 3 viikon jälkeen, istualtaan. Kyllä kyllä. Ihan ensimmäisiä tavoitteitani sektion jälkeen olisi päästä silittämään. Imuroida voisi yhden huoneen päivässä noin 6 viikkoa sektiosta. Huomattavaa kuitenkin on, että rappusia saa imuroida vasta 12 viikkoa sektion jälkeen. Mikä ihana tekosyy olla siivoamatta :D.

Jälkitarkastus poikkesi “hieman” siitä mihin Suomessa olin tottunut.  6 - 8 viikkoa synnytyksestä suoritettava jälkitarkastus olisi käsittänyt vain verenpaineen mittauksen, mutta itse halusin myös, että erkauma tarkistettaisiin. Tiesin jo ettei erkauma ollut palautunut. Englantilaiseen tapaan mitään tarkkaa mittaa ei erkauman suuruudelle annettu, mutta "onhan se valtava" ja sain lähetteen fysioterapeutille.

Oma kokemukseni ei valitettavasti ole poikkeus, vaan monikkoraskauksien hoitaminen on lähes koko Englannissa heikoissa kantimissa. Sattumalta juuri raskauteni ja synnytykseni aikaan toteutetun kyselyn tulos ei ollut mairitteleva.

"The guidelines say all women expecting multiple babies should have a named midwife, obstetrician and sonographer (who performs ultrasounds) with specialist knowledge of multiple pregnancies.

But the survey of patients' experiences indicated only 10-18% of UK units had implemented the NICE guidelines in full.

About one in three women surveyed said they did not see a named specialist obstetrician, while only 20% saw a specialist midwife and 28% saw a specialist sonographer.

Specialist teams are important during the antenatal period because this is often when things can go wrong in women expecting twins, triplets or more.

Minulla oli kyllä nimetty lääkäri, mutta en häntä nähnyt kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen sattumalta, sillä hän oli juuri tuo istukan ultrannut lääkäri. Sekä leikkauksessa.

*muoks koko matka: To Twinland, Odotusta Englannissa, Odottavan aika on pitkä, Synnytyskertomus,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti