Operaatio erkauma umpeen ja eroon pömpöstä

Kuten jo aikaisemmin kerroin kävin erkauman takia fysioterapeutin luona ja sain pilates -ohjelman, jonka avulla erkauman tulisi pienentyä. Fysioterapeutti ei halunnut ottaa mitään kantaa siihen miten iso erkauma oli, totesi sen vain olevan “huge”. Omin sormin tunnusteltuna erkauma oli vähintäänkin 4 sormea ja kylkiluiden alta lihakset puuttuivat kokonaan.

Normaalit vatsalihasten väliset mitat:

• 1,0 cm leveä 4,5 cm navan yläpuolella
• 2,7 cm leveä navan kohdalla
• 0,9 cm leveä 4,5 cm navan alapuolella 
  (lähde Vau.fi)
  

12 vkoa ja 20 vkoa sektiosta

Alkuun tein tehnyt ohjelmaa melkolailla tunnollisesti joka ilta, mutta sitten tuli muutama peräkkäinen iltameno, joka rikkoi rutiinin ja sen jälkeen olen ollut laiskempi. Joka tapauksessa oma tuntuma on, että erkauma on kutistunut 1,5 sormeen eli olisi normaali. Kylkiluiden alta puuttuu enää pieni kolmio. Vatsassa on vielä löysää eivätkä vatsalihakset ole todellakaan vielä kunnossa, mutta ainakin omasta mielestä kiinteytymistä on nähtävissä. Lihaskorsetti alkaa tuntua. Vatsa ei enää pullota ihan niin pahasti kuin aikaisemmin. Ehkä tämä maha vielä “selätetään”. En ole vielä tehnyt mitään muuta liikuntaa, hyötyliikuntaa ja 31 päivän kyykkyhaastetta lukuunottamatta, joten kaikki tulokset ovat varmasti vain pilatestreenin tuotosta. Minulla on kontrollikäynti fysioterapeutin luona parin viikon päästä ja siihen asti aion vielä vältellä suoria vatsalihaksia, etten vaan tee hallaa jo palautuneille lihaksille (hah haa :D. Suorastaa on pitänyt pinnistellä, etten olisi niitä tehnyt).

Laitan saamani ohjelman tähän sellaisena kuin sen olen saanut. Ohjeiden mukaan tämä ohjelma tulisi tehdä 3 kertaa päivässä, mutta olen koittanut tehdä ohjelman kerran päivässä eli toistanut ohjelman 3 kertaa peräperään. Ohjelma on todella helppo ja aikaa kuluu noin 20 minuuttia, kun sen vetäsee 3 kertaa peräperään. Toki noita liikkeitä voi tehdä myös, kun vauvat nukkuu päikkäreitä tai on leikkimatolla lattialla, mutta jostain syystä nämä ajat täyttyvät kaikesta muusta touhusta kuin pilateksesta.

Mikäli pilates ei ole valmiiksi tuttu laji, kannattaa aluksi tutustua pilateksen perusperiaatteisiin. Itse olen huomannut, että pilatesliikkeet tuntuvat helpolta ja kevyiltä ilman oikeanlaista hengitystä ja lihasten tukea. En ole pilatesammattilainen tai edes konkari, mutta tässä koottuna muutamia ohjeita:

1. Hengitys

• Hengitä nenän kautta sisään ja ulos suun kautta huulet raollaan hitaasti ja hallitusti. Uloshengityksen tulee kuulua. Rintakehän tulee laajeta sisäänhengityksen aikana. Esimerkiksi liikkeessä nro 1 sisään hengityksellä lantio rullataan ylös ja ulos hengityksellä ala. Hengitä aina keuhkot tyhjiksi ja vatsa painuu selkärankaan asti, kuten jumppaohjaajilla on tapana sanoa.

2. Vatsa tiukaksi

• Syvien vatsalihasten aktivoimiseksi vatsa jännitettään otettaessa perusasento harjoituksen alussa, ja vatsalihakset pidetään tiukkoina koko harjoituksen ajan.

3. Lantionpohja tiukaksi

• lantionpohjan lihakset nipistetään tiukoiksi kaikissa harjoituksissa samalla kun vatsalihakset jännitetään. (lainaus KuntoPlus)
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

"Äiti, onko siellä vielä vauva?"

Tiedättekö sen, kun kulkee peilin ohi, mutta ei oikeastaan koskaan todella katso mitä peilissä näkyy? Tai jos katsookin, niin ei kokonaisuutena vaan vain jotain tiettyä osaa itsestään? Vai olenko minä ainoa, joka onnistuu pesemään kädet niin, ettei jälkikäteen edes muista vilkaisiko peiliin vai ei? Vielä vähän yli vuosi sitten meillä ei edes ollut kokovartalopeiliä, mutta nyt on ja aina välillä tulee katsottua kunnolla peiliin. Silloin vajoan hetkelliseen masennukseen. Olen ollut aika sinut sen kanssa, että raskaudet, imetykset ja sadat valvotut tunnit ovat jättäneet jälkensä sinne tänne kehossani.

Olen aina ollut pitkähonkkeli ripakinttu. Yksi asia minussa on kuitenkin aina ollut omasta mielestä ns. hyvin. Maha. Jopa kahden raskauden jälkeen litteä ja kiinteä. Tiedän, että minut on hemmoteltu pilalle siinä mitä tulee raskaudesta toipumiseen. Raskauskilot on hävinneet synnärille ja viimeistään imetykseen. Parissa viikossa olen ollut takaisin omissa farkuissani ja vatsa on palautunut lähes itsestään siihen mitä se oli ennen raskauksia.  Nyt asiat ovat kuitenkin olleet toisin. Vaikka aluksi palasinkin nopeasti joihinkin löysempiin housuihini, niin rasitin itseäni liian pian sektion jälkeen ja mahani turposi uudelleen. Kesti lähes kolme kuukautta, että pääsin eroon raskausajan housuista. Vaikka nyt jo mahdun lempifarkkuihini, niin maha pömpöttää yhä. Tämä menetys tuntuu välillä lähes ylitsepääsemättömältä.

Kaksosia odottaessani maha oli suuri, mutta ei ehtinyt kasvaa suunnattoman suureksi. Raskausviikolla 31 sf oli 36cm, joka yksösraskaudessa olisi raskausviikolla 40 yläkäyrillä.  Sanotaan, että kaksosraskaudessa sf -mitta saavuttaa yksösraskauden huippumitat jo puolivälissä raskautta. Ihan tähän en sentään päässyt. Vyötärön ympärykseen minulla tuli kuitenkin lähes 40 senttiä lisämittaa ja tämä oli liikaa vatsalihasparoilleni. Kuuluin monessakin mielessä erkauman riskiryhmään.

“Suorien vatsalihasten erkaantumisen riskiä lisäävät mm.

• tiheät raskaudet [x, alle 2 -vuotta raskauksien välillä]
• isokokoinen lapsi tai monisikiöraskaus [x]
• iso painonnousu
• useat raskaudet [x, kolmas]
• äiti on yli 34-vuotias [x]
• Keisarileikkaus [x]
• äiti ei harrasta liikuntaa ennen raskautta eikä raskauden aikana [x, raskauden aikainen liikunta jäi vähäiseksi, koska liikkuminen oli muutenkin vaikeaa]
• äiti ei harrasta liikuntaa raskauksien välissä
• liian raskaita vatsalihasharjoituksia raskauden aikana  (lähde: lue lisää erkaumasta)

Maha on isompi kuin rv13

Mahani pömpöttää raskauden löysyttämän vatsanahan takia, mutta myös koska erkauma ei ole palautunut. Erkauman pitäisi palautua luonnollisesti noin 8 viikossa synnytyksestä. Näin ei kuitenkaan minulla käynyt. Näyttää kuin olisin yhä raskaana. Ymmärrän, että jonkun toisen kohdalla tämä pömppö ei näyttäisi raskausmahalta, mutta kun minun rimpulakropassani näyttää. Jopa esikoiseni totesi, että “Onko siellä vielä vauva?” Ja koska minulla ei koskaan ole ollut mahaa, tämä maha ei tunnu oikealta. Olenko huono ihminen, huono äiti, kun murehdin tällaista turhamaista asiaa. Eikö minun pitäisi vain tyytyä olemaan onnellinen siitä, että minulla on neljä tervettä lasta.

Jälkitarkastuksessa sain läheteen fysioterapetille, sillä erkaumaa oli vielä useamman sormen verran ja oudosti myös lihakset aivan ylhäällä kylkiluiden alla olivat kadonneet. On outo fiilis, kun maha meni kuopalle ihan vatsaan asti. Lääkäri käytti sanaan “collapsed” selittämättä sen tarkemmin mistä hän sillä tarkoitti. Ei kuulostanut kovin hyvältä kuitenkaan. Sain fyssarilta pilates -liikesarjan, jonka avulla erkauma olisi tarkoitus taltuttaa. Toivossa on hyvä elää. Ehkä joku kaunis päivä voin vielä katsoa mahaani ja todeta sen ellei nyt entisensä, niin ainakin ok.

ps. ohjeiden mukaan suorien vatsalihasten treenaamista tulisi välttää, kunnes erkauma on palautunut. Jos erkauma ei palaudu, niin pitääkö ikuisesti nousta sängystä kyljen kautta?

Jälkipuinti

Englannissa synnyttäneiden osastolla ei ole tarkoitus viettää aikaa. Ensisynnyttäjän on mahdollista päästä kotiin suoraan synnäriltä, mikäli synnytys on sujunut ilman ongelmia. Jopa sektion jälkeen voi päästä kotiin jo 24 tunnin kuluttua mikäli sekä äiti että vauva voivat hyvin. Keskimäärin sairaalassa vietetään kuitenkin 2 - 4 päivää. Jostain syystä jouduin vielä viettämään 7 päivää sairaalassa. Kukaan ei koskaan kertonut syytä sille miksi minua pidettiin sairaalassa, vaikka minulla ei ollut mitään lääketieteellistä syytä olla osastolla ja tiedossa oli, että kaksoset tulisivat viettämään SCBU:ssa useampia viikkoja. Oma teoriani on, että minut vain unohdettiin vapauttaa. 

Muutaman ensimmäisen yön jälkeen sain oman yksityisen huoneen. Toisaalta oli hyvä olla sairaalassa lähellä kaksosia. Pääsin katsomaan heitä aina kun halusin, mutta pääsin myös lepäämään huoneeseeni, kun siltä tuntui. Kotona olisi kuitenkin kotiaskareet ja isommat pojat vaatineet oman huomionsa. Toisaalta sairaalassa olo alkoi jo riittää. Isoja poikia oli ikävä ja omaan sänkyyn, ja rauhaan, olisi ollut kiva päästä. Lisäksi sairaalan ruokalista alkoi uudelleen eli ruuatkin oli jo nähty ;).

Koska ravasin synnyttäneiden osaston ja keskolan välillä missasin aina lääkevaunun kierrokset. Jäin jatkuvasti ilman särkylääkkeitä, joita minun oli kuitenkin kehotettu syömään säännöllisesti tulehdusriskin takia. Jouduin aina itse käydä kärttämässä lääkkeitä lääkekierrosten ulkopuolella. Toisena iltana leikkauksen jälkeen, kun kävin taas kerran pyytämässä lääkkeitä, tiskillä oli hoitaja, joka tunnisti hoitaneensa minua jossain vaiheessa aikaisemmin. Vain tämän "tunnistamisen" ansiosta hän kiinnitti minuun vähän enemmän huomiota ja huomasi, ettei päivittäinen lääkemääräykseni sisältänyt hyytymisen estolääkettä, jota sektion jälkeen pitäisi antaa, mikäli kuuluu riskiryhmään. Kuuluin ikäni takia riskiryhmään, joten minulle olisi pitänyt pitää saada hyytymisen estolääkettä heti ekana iltana. Koska olimme Englannissa se, että hoitaja huomasi erehdyksen ei vielä auttanut korjaamaan virhettä, vaan hänen piti tehdä reseptin määräämispyyntö lääkärille ja lääkäri käsittelisi pyynnön joskus seuraavana päivänä. Hyytymisen estolääke voitiin aloittaa vasta kolmantena iltana leikkauksesta. Keskolassa tapasin naisen, joka oli tiennyt tarvitsevansa kyseisen lääkkeen, mutta hän oli joutunut pyytämään useaan otteeseen, että oli saanut sen. Lisäksi oli toinen kaksosten äiti, joka oli saanut hyytymän.

Jos minulta kysytään, niin en todellakaan voi suositella monikkoraskautta Englannissa. Vaikka Englannissa on olemassa tarkat ohjesäännöt siitä miten monikkoraskautta tulisi hoitaa, odotusajan raskaudenseuranta oli sekavaa, puutteellista ja jopa hengenvaarallista (istukan paikan huomiotta jättäminen). Myös synnytyksen jälkeisessä toiminnassa oli parantamisen varaa. Sektion jälkeen rutiininomaisesti annettavien lääkkeiden antaminen laiminlyötiin. Lisäksi en saanut missään vaiheessa mitään neuvoja sektiohaavan hoitamiseen. Useaan otteeseen yritin kysellä koska tikit poistettaisiin. Pari kertaa haavan paranemista näiden kyselyideni takia tarkasteltiin, mutta vasta kotiinpääsytarkastuksessa, minulle kerrottiin, tikit olivat itsesulavia. Vain viimeinen sulkutikki oli kuulemma kiinteä. Lopulta jälkitarkastuksessa selvisi, että tämäkin tikki oli oikeasti sulava, mutta sulamiseen menisi ehkä 10 viikkoa.

Fysioterapeutti sentään kävi jättämässä ohjeen sektion jälkeisestä liikunnasta ja kertoi, että GP voi antaa lähetteen fysioterapeutin luokse mikäli erkauma ei palaudu 6 - 8 viikkoa sektiosta. Monikkoraskauden takia olisi todennäköisempään, että erkauma ei palaudu itsestään. Ohjeiden mukaan esimerkiksi silittämisen voisi aloittaa noin 3 viikon jälkeen, istualtaan. Kyllä kyllä. Ihan ensimmäisiä tavoitteitani sektion jälkeen olisi päästä silittämään. Imuroida voisi yhden huoneen päivässä noin 6 viikkoa sektiosta. Huomattavaa kuitenkin on, että rappusia saa imuroida vasta 12 viikkoa sektion jälkeen. Mikä ihana tekosyy olla siivoamatta :D.

Jälkitarkastus poikkesi “hieman” siitä mihin Suomessa olin tottunut.  6 - 8 viikkoa synnytyksestä suoritettava jälkitarkastus olisi käsittänyt vain verenpaineen mittauksen, mutta itse halusin myös, että erkauma tarkistettaisiin. Tiesin jo ettei erkauma ollut palautunut. Englantilaiseen tapaan mitään tarkkaa mittaa ei erkauman suuruudelle annettu, mutta "onhan se valtava" ja sain lähetteen fysioterapeutille.

Oma kokemukseni ei valitettavasti ole poikkeus, vaan monikkoraskauksien hoitaminen on lähes koko Englannissa heikoissa kantimissa. Sattumalta juuri raskauteni ja synnytykseni aikaan toteutetun kyselyn tulos ei ollut mairitteleva.

"The guidelines say all women expecting multiple babies should have a named midwife, obstetrician and sonographer (who performs ultrasounds) with specialist knowledge of multiple pregnancies.

But the survey of patients' experiences indicated only 10-18% of UK units had implemented the NICE guidelines in full.

About one in three women surveyed said they did not see a named specialist obstetrician, while only 20% saw a specialist midwife and 28% saw a specialist sonographer.

Specialist teams are important during the antenatal period because this is often when things can go wrong in women expecting twins, triplets or more.

" http://www.bbc.co.uk/news/health-34934375

Minulla oli kyllä nimetty lääkäri, mutta en häntä nähnyt kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen sattumalta, sillä hän oli juuri tuo istukan ultrannut lääkäri. Sekä leikkauksessa.

*muoks koko matka: To Twinland, Odotusta Englannissa, Odottavan aika on pitkä, Synnytyskertomus,