"Äiti, onko siellä vielä vauva?"

Tiedättekö sen, kun kulkee peilin ohi, mutta ei oikeastaan koskaan todella katso mitä peilissä näkyy? Tai jos katsookin, niin ei kokonaisuutena vaan vain jotain tiettyä osaa itsestään? Vai olenko minä ainoa, joka onnistuu pesemään kädet niin, ettei jälkikäteen edes muista vilkaisiko peiliin vai ei? Vielä vähän yli vuosi sitten meillä ei edes ollut kokovartalopeiliä, mutta nyt on ja aina välillä tulee katsottua kunnolla peiliin. Silloin vajoan hetkelliseen masennukseen. Olen ollut aika sinut sen kanssa, että raskaudet, imetykset ja sadat valvotut tunnit ovat jättäneet jälkensä sinne tänne kehossani.

Olen aina ollut pitkähonkkeli ripakinttu. Yksi asia minussa on kuitenkin aina ollut omasta mielestä ns. hyvin. Maha. Jopa kahden raskauden jälkeen litteä ja kiinteä. Tiedän, että minut on hemmoteltu pilalle siinä mitä tulee raskaudesta toipumiseen. Raskauskilot on hävinneet synnärille ja viimeistään imetykseen. Parissa viikossa olen ollut takaisin omissa farkuissani ja vatsa on palautunut lähes itsestään siihen mitä se oli ennen raskauksia.  Nyt asiat ovat kuitenkin olleet toisin. Vaikka aluksi palasinkin nopeasti joihinkin löysempiin housuihini, niin rasitin itseäni liian pian sektion jälkeen ja mahani turposi uudelleen. Kesti lähes kolme kuukautta, että pääsin eroon raskausajan housuista. Vaikka nyt jo mahdun lempifarkkuihini, niin maha pömpöttää yhä. Tämä menetys tuntuu välillä lähes ylitsepääsemättömältä.

Kaksosia odottaessani maha oli suuri, mutta ei ehtinyt kasvaa suunnattoman suureksi. Raskausviikolla 31 sf oli 36cm, joka yksösraskaudessa olisi raskausviikolla 40 yläkäyrillä.  Sanotaan, että kaksosraskaudessa sf -mitta saavuttaa yksösraskauden huippumitat jo puolivälissä raskautta. Ihan tähän en sentään päässyt. Vyötärön ympärykseen minulla tuli kuitenkin lähes 40 senttiä lisämittaa ja tämä oli liikaa vatsalihasparoilleni. Kuuluin monessakin mielessä erkauman riskiryhmään.

“Suorien vatsalihasten erkaantumisen riskiä lisäävät mm.

• tiheät raskaudet [x, alle 2 -vuotta raskauksien välillä]
• isokokoinen lapsi tai monisikiöraskaus [x]
• iso painonnousu
• useat raskaudet [x, kolmas]
• äiti on yli 34-vuotias [x]
• Keisarileikkaus [x]
• äiti ei harrasta liikuntaa ennen raskautta eikä raskauden aikana [x, raskauden aikainen liikunta jäi vähäiseksi, koska liikkuminen oli muutenkin vaikeaa]
• äiti ei harrasta liikuntaa raskauksien välissä
• liian raskaita vatsalihasharjoituksia raskauden aikana  (lähde: lue lisää erkaumasta)

Maha on isompi kuin rv13

Mahani pömpöttää raskauden löysyttämän vatsanahan takia, mutta myös koska erkauma ei ole palautunut. Erkauman pitäisi palautua luonnollisesti noin 8 viikossa synnytyksestä. Näin ei kuitenkaan minulla käynyt. Näyttää kuin olisin yhä raskaana. Ymmärrän, että jonkun toisen kohdalla tämä pömppö ei näyttäisi raskausmahalta, mutta kun minun rimpulakropassani näyttää. Jopa esikoiseni totesi, että “Onko siellä vielä vauva?” Ja koska minulla ei koskaan ole ollut mahaa, tämä maha ei tunnu oikealta. Olenko huono ihminen, huono äiti, kun murehdin tällaista turhamaista asiaa. Eikö minun pitäisi vain tyytyä olemaan onnellinen siitä, että minulla on neljä tervettä lasta.

Jälkitarkastuksessa sain läheteen fysioterapetille, sillä erkaumaa oli vielä useamman sormen verran ja oudosti myös lihakset aivan ylhäällä kylkiluiden alla olivat kadonneet. On outo fiilis, kun maha meni kuopalle ihan vatsaan asti. Lääkäri käytti sanaan “collapsed” selittämättä sen tarkemmin mistä hän sillä tarkoitti. Ei kuulostanut kovin hyvältä kuitenkaan. Sain fyssarilta pilates -liikesarjan, jonka avulla erkauma olisi tarkoitus taltuttaa. Toivossa on hyvä elää. Ehkä joku kaunis päivä voin vielä katsoa mahaani ja todeta sen ellei nyt entisensä, niin ainakin ok.

ps. ohjeiden mukaan suorien vatsalihasten treenaamista tulisi välttää, kunnes erkauma on palautunut. Jos erkauma ei palaudu, niin pitääkö ikuisesti nousta sängystä kyljen kautta?