Näin pätkän Marja Hintikka Livestä, kun joku oli sen linkannut Facebookiin (minnekkäs muualle :D). Pätkässä pohditiin sitä miten pienen vauvan saapuminen muuttaa sitä miten vanhempi (äiti) näkee perheen edellisen vauvan ja ylipäätään perheen oltuaan sairaalassa 3 päivää. Koitan tähän linkittää tuon "Perheensä voi unohtaa kolmessa päivässä" -pätkän. Valitettavasti tämä pätkä on saatavailla vain Facebookin kautta. Koko ohjelman voi katsoa Yle Areenasta.
Mä muistan tuon fiiliksen tosi vahvasti jo oman esikoisen kohdalla. Siskon poika oli tuolloin muutaman kuukauden vajaa 2 -vuotias. Hän oli ollut meidän suvun ensimmäinen vauva. Kun siskon poika tuli ensimmäisen kerran katsomaan pientä serkkupoikaansa, niin suvun ekasta vauvasta tulikin hetkessä ISO poika. Ero oli niin hätkähdyttävä, että osasin odottaa jotain vastaavaa, kun meidän taaperovauva syntyi, mutta samanlaista muutosta ei tuntunut tapahtuvan. Varmaan johtui siitä, että meidän esikoinen ei enää ollut vauva eikä edes taapero uuden vauvan saapuessa.
Täytyy myöntää, että perheen arjesta on helppo vieraantua. Ennen kaksosten syntymää ehdin olla 14 päivää sairaalassa ja vielä syntymän jälkeenkin 6 päivää. Tuossa ajassa ehdin tottua hiljaisuuteen, rauhallisuuteen ja kodin rutiinit ehti hämärtyä. Toki sairaalassa on koko ajan jotain melua, mutta lasten kovat äänet, riidat ja kaaos sieltä puuttuu. Tuona aikana tuntui, että taapero kasvoi paljon. Taapero oli varsin vähän sanainen aina 2 -vuotiaaksi asti ja hänen puheensa kehittyi hurjasti, kun olin poissa. Olen ajatellut, että kehitys johtui siitä, ettei kotona ollut äitiä ymmärtämässä taaperokieltä, vaan oli pakko kehittää kommunikaatiota muidenkin ymmärtämään muotoon. Kun kaksoset sitten syntyivät, taapero tuntui yhtäkkiä jättimäiseltä, todella kookkaalta ja painavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti