Viimein on vatsatauti ja kuumeilu käynyt läpi koko perheen, jospa arki taas alkaisi. Oli muuten vähän rajumpi vatsatautiaalto, sillä kuulin, että eräänäkin päivänä koulusta oli jouduttu lähettämään kotiin 45 lasta. Kuinka moni oli jo kotona taudin kynsissä tai toipumassa, sitä ei tarina kerro.
Maanantai sujui lojuen lattialla, sillä olo ei muuhun antanut periksi. Kuumeinen Urpo torkkui kainalossa ja taudistaan toipuva, kitisevä Turpo päällämme kiipeillen ja välillä hänkin halusi syliin. Tiedän olevani erittäin onnekkaassa asemassa, sillä minun ei tarvinnut lähteä viemään esikoista kouluun ja sain lähettää terveen taaperon ulkoilemaan au pairin seurassa. Minä ja pikkuiset ehdimme jopa hieman nukkua ennen kun taapero palasi kotiin. Heräsin sen verran, että tulin tarjoamaan taaperolle ruokaa. Pahoinvointi oli kuitenkin sitä luokkaa, että luovutin aika nopeasti ruokailusta ja taaperon päikkäreistä huolehtimisen au pairille ja kömmin itse takaisin sänkyyn kuuntelemaan kaksosten tuhinaa. Päikkäreiden jälkeen jaksoin jo istua ja Urpo istui sylissä, Turpo jaksoi sentään 30 prosenttia ajasta touhuta omiaan. Taaperon herättyä luimme satuja, kunnes hän ja au pair lähtivät hakemaan esikoista koulusta sekä puistoon. Onni on oma au pair. Tiistaina elämä alkoi jo voittaa, eivätkä kaksosetkaan olleet enää ihan niin kitiseviä. Raukkaparoille ei vieläkään ruoka maistu.

Kaksoset nukkuivat päiväunia aikalailla tasan tarkkaan tuon saman ajan. Juuri kun astuin ovesta sisään itkuhälyttimestä kuului huutelua.
Se vanha tukka löytyy täältä
ps. uskaltaisitko lähteä hiusmalliksi Suomen malliin tai edes tällaiseen englantilaiseen tyyliin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti