Tuntuvasti kevyempi - polkka tuli

Viimein on vatsatauti ja kuumeilu käynyt läpi koko perheen, jospa arki taas alkaisi. Oli muuten vähän rajumpi vatsatautiaalto, sillä kuulin, että eräänäkin päivänä koulusta oli jouduttu lähettämään kotiin 45 lasta. Kuinka moni oli jo kotona taudin kynsissä tai toipumassa, sitä ei tarina kerro.

Maanantai sujui lojuen lattialla, sillä olo ei muuhun antanut periksi. Kuumeinen Urpo torkkui kainalossa ja taudistaan toipuva, kitisevä Turpo päällämme kiipeillen ja välillä hänkin halusi syliin. Tiedän olevani erittäin onnekkaassa asemassa, sillä minun ei tarvinnut lähteä viemään esikoista kouluun ja sain lähettää terveen taaperon ulkoilemaan au pairin seurassa. Minä ja pikkuiset ehdimme jopa hieman nukkua ennen kun taapero palasi kotiin. Heräsin sen verran, että tulin tarjoamaan taaperolle ruokaa. Pahoinvointi oli kuitenkin sitä luokkaa, että luovutin aika nopeasti ruokailusta ja taaperon päikkäreistä huolehtimisen au pairille ja kömmin itse takaisin sänkyyn kuuntelemaan kaksosten tuhinaa. Päikkäreiden jälkeen jaksoin jo istua ja Urpo istui sylissä, Turpo jaksoi sentään 30 prosenttia ajasta touhuta omiaan. Taaperon herättyä luimme satuja, kunnes hän ja au pair lähtivät hakemaan esikoista koulusta sekä puistoon. Onni on oma au pair. Tiistaina elämä alkoi jo voittaa, eivätkä kaksosetkaan olleet enää ihan niin kitiseviä. Raukkaparoille ei vieläkään ruoka maistu.

Yli viikon pituisen sairastuparupeaman jälkeen tämän päiväinen kampaajareissu tuli todellakin tarpeeseen. Kaksi tuntia omaa aikaa hiusmallina istuen. Teekuppi, kirja ja opiskelija saksineen. Opiskelijatöissä on aina se hyvä puoli, että heitä opastaa ja avustaa ammattilainen. Vaikka työssä kestää tavallista kauemmin, on työn jälki ehkä tavallista tarkempaa.  Jokunen senttiä lyhennettiin. Väriä tähän käsittelyyn ei kuulunut ja pelkäsinkin, että lopputulos tulee olemaan hiiren harmaa, kun kaikki vanhat raidat tippuvat lattialle, mutta ainakin omaan silmään tulos on ihan ok. Tällä on hyvä jatkaa siihen asti, että pääsen Suomessa taas ihka oman ihanan kampaajani käsittelyyn :).

Kaksoset nukkuivat päiväunia aikalailla tasan tarkkaan tuon saman ajan. Juuri kun astuin ovesta sisään itkuhälyttimestä kuului huutelua.

Se vanha tukka löytyy täältä  

ps. uskaltaisitko lähteä hiusmalliksi Suomen malliin tai edes tällaiseen englantilaiseen tyyliin?

Hiukset yhä hunningolla

Mun oli tarkoitus esitellä tässä mun uusi hieno polkkatukka. Sen sijaan, että olisin istunut kampaajan tuolissa siemailemassa teetä ja lukemassa kirjaa, istuin kotona rakentamassa junarataa ja lukemassa (lasten) kirjoja. Positiivista oli se, että saimme viettää laatuaikaa kaksin taaperon kanssa, kun au pair oli kaksosten kanssa kerhossa, kuten torstaisin taaperon tarhapäivinä on tarkoituskin.

Vielä on pitkät

Mr Murphyn puuttui tapansa mukaan asioihin. Esikoisen koulussa riehuu vatsatautiepidemia. Esikoinen sairasti omansa viikonloppuna, mutta sen jälkeen uusia uhreja ei kuulunut, ennen kuin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Keskiviikkona taaperolle nousi vielä kuume ja hän oli aivan naatti. Hän nukkui lähes koko päivän, mutta tänään torstaina hän on jo lähes oma itsensä - ruoka vaan ei vielä maistu. Tarhan sääntöjen mukaan oksennustaudissa pitää odottaa 48 tuntia ennen kun saa mennä tarhaan (toki kuumeeton päiväkin pitää olla), joten tänään on vielä kotipäivä. Tottahan toki juuri kun mulla olisi ollut meno, jonka edellytys on, että voin jättää lapset au pairille. Au pair selviää hyvin pari tuntia kaksosten kanssa, mutta en millään halua jättää häntä noin pitkäksi aikaa kolmen kanssa yksin. Vanhimmaisen ja vauvat olisin vielä voinutkin jättää, koska esikoinen on rauhallinen tapaus ja on jopa avuksi, mutta taapero on vilpertti terveenä ja jopa puolikuntoisena. Kaksi liikkkuvaista vauvaa on ihan tarpeeksi haastetta nuorelle tytölle. 

No, olen selvinnyt ilman kampaajaa yli kaksi vuotta eipä tässä viikon lisäodotus paljon paina. Vatsataudin seuraavaa uhria odotellessa. Keskiviikkona olisi uusi yritys.

ps. sain kaverilta, joka oli ollut samassa leikkiryhmässä Ap4:n kanssa viestiä, että tämä selviää oikein hienosti kaksosten kanssa. Huh, ihana kuulla.

Hiukset hunnigolla

Nuorempana minulla oli lyhyet hiukset, joiden väriä ja mallia oli kiva vaihtaa jokaisella kampaajakäynnillä. Olen niitä ihmisiä, jotka löydettyään Sen Oikean Kampaajan pidättäytyvät tässä niin kauan kuin mahdollista. Tarvitsen kampaajan, jolla on mielipiteitä ja rohkeutta kertoa oma näkemyksensä siitä mitä mun päälle pitäisi tehdä. En ole oman kuontaloni ekspertti, vaan odotan, että alansa ammattilainen käyttää ammattitaitoaan loihtiakseen jotain mikä sopii minulle. Vuosia minulla oli juuri mulle sopiva tukkatohtori, jonka luokse matkustin, vaikka en asunut edes samassa kaupungissa. Sitten välimatka kasvoi satoihin kilometreihin ja oli pakko alkaa etsiä uutta kampaajaa. Turussa minulla kesti vaivaiset seitsemän vuotta löytää luottokampaaja, mutta sitten löytyikin ihan loistava :). Tässä välissä ehdin kokeilla useampaa paikkaa. Vuosien etsinnän jälkeen päädyin luopumaan tummasta tukasta, jonka kanssa juurikasvu oli jatkuva ongelma. Häitä ennen kasvatin hiukset pidemmiksi ja kävin siskon luottokampaajalla värin poistossa. Vaalea tukka oli alkuun järkytys, mutta lopulta olenkin viihtynyt blondina jo 8 vuotta. Enkä ole luopumassa. Onhan tää huoltovapaa verrattuna värjätyyn päähän :D.

Hiukset ennen. Huomaa vauvahius :D

Englannissa en ole edes yrittänyt etsiä uutta kampaajaa. Vuoden 2014 keväällä kävin hiusmallina eräässä kampaamossa ja yllätyin, kun minulta kysyttiin mitä haluan. Hiusmalli tarkottaakin täällä ilmeisesti vain oppilastyötä. Olen Suomessa ollut joitakin kertoja hiusmallina ja silloin kyseessä oli kampaajien koulutustilaisuuksista, joissa oman alansa huiput kouluttivat muita kampaajia edustamiensa merkkien hiustrendeihin. Kyse ei todellakaan ole mistään asiakkaan tilaustyöstä. Kerrankin muutama muu tyttö vieräytti kyyneliä, kun heidän hartaasti kasvattamaansa tukkaan tehtiin radikaaleja uudistuksia (ei pitänyt tulla heille yllärinä, mutta näytti tulevan silti), minä olin pettynyt, kun oma tumma polkkani ja itse nyrhimäni otsatukka saivat osakseen vain pientä hienosäätöä, sillä Kleopatra -look sattui olemaan Goldwellin merkkivuoden juhlanäytökseen tarvittu menneiden vuosien malli :D. Tämä oli muuten hauska kokemus, vaatteineen, meikkeineen ja koreografioineen kaikkineen.

Viimeisen kerran olen käynyt kampaajalla yli kaksi vuotta sitten, kun Suomen reissulla mun luottokampaaja oli töissä meidän kesälomareissun aikaan. Tänä keväänä sentään vähän siistittiin mun tukkaan, kun sisko leikkasi kuivat latvat ja laittoi vähän raitoja. Tukka asiat on siis ollut jo vuosia retuperällä. Viime viikolla näin taas kampaamon ikkunassa kyltin, että etsivät malleja. Tällä kertaa kun kysyin millaista hiusta he etsivät, oli vastaus short bob. Luin juuri eräästä blogista, että Bob on uus Pop. Googlettelin vähän asiaa ja näyttää siltä, että polkka on kuitenkin jo menneen talven lumia tai hiipuvan kesän aurinkosäteitä, kevään ja kesän 2016 muotia. Samoin kuin erottuvat vauvahiukset, joita vielä kevään ja kesän 2016 näytöksissä esittelivät kuulemma ainakin Balenciaga, Boss, Prada ja Oscar de la Renta sekä Dolce & Gabbana. Vauvahiusta tässä päässä riittää. Torstaina sitten uusi pää, jännää :). Retuperältä hiusmuodin hiipuvalle aallon harjalle. Se on ihan hyvä noususuhdanne mulle.

Ps. pahoittelut kännykkäkuvan huonosta laadusta.