Hiukset yhä hunningolla

Mun oli tarkoitus esitellä tässä mun uusi hieno polkkatukka. Sen sijaan, että olisin istunut kampaajan tuolissa siemailemassa teetä ja lukemassa kirjaa, istuin kotona rakentamassa junarataa ja lukemassa (lasten) kirjoja. Positiivista oli se, että saimme viettää laatuaikaa kaksin taaperon kanssa, kun au pair oli kaksosten kanssa kerhossa, kuten torstaisin taaperon tarhapäivinä on tarkoituskin.

Vielä on pitkät

Mr Murphyn puuttui tapansa mukaan asioihin. Esikoisen koulussa riehuu vatsatautiepidemia. Esikoinen sairasti omansa viikonloppuna, mutta sen jälkeen uusia uhreja ei kuulunut, ennen kuin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Keskiviikkona taaperolle nousi vielä kuume ja hän oli aivan naatti. Hän nukkui lähes koko päivän, mutta tänään torstaina hän on jo lähes oma itsensä - ruoka vaan ei vielä maistu. Tarhan sääntöjen mukaan oksennustaudissa pitää odottaa 48 tuntia ennen kun saa mennä tarhaan (toki kuumeeton päiväkin pitää olla), joten tänään on vielä kotipäivä. Tottahan toki juuri kun mulla olisi ollut meno, jonka edellytys on, että voin jättää lapset au pairille. Au pair selviää hyvin pari tuntia kaksosten kanssa, mutta en millään halua jättää häntä noin pitkäksi aikaa kolmen kanssa yksin. Vanhimmaisen ja vauvat olisin vielä voinutkin jättää, koska esikoinen on rauhallinen tapaus ja on jopa avuksi, mutta taapero on vilpertti terveenä ja jopa puolikuntoisena. Kaksi liikkkuvaista vauvaa on ihan tarpeeksi haastetta nuorelle tytölle. 

No, olen selvinnyt ilman kampaajaa yli kaksi vuotta eipä tässä viikon lisäodotus paljon paina. Vatsataudin seuraavaa uhria odotellessa. Keskiviikkona olisi uusi yritys.

ps. sain kaverilta, joka oli ollut samassa leikkiryhmässä Ap4:n kanssa viestiä, että tämä selviää oikein hienosti kaksosten kanssa. Huh, ihana kuulla.