Suurperhe harjoittelee matkailua - Peak District

Tämä matkakertomus olisi pitänyt postata jo pari viikkoa sitten, mutta en ehtinyt aikaisemmin käydä läpi kuvia tätä juttua varten. Tässä juttua elo - syyskuun vaihteessa tekemästämme kesälomareissusta.

Meidän perheen kesän toinen ja viimeinen yhteinen reissu kohdistui Peak Districtille. Ajomatkaa on noin kolmisen tuntia Cambridgestä ja oikeastaan tässä suurin syy siihen, että tälle alueelle suuntasimme. Jurassic Coastille ajomatka kesti kuutisen tuntia ja meidän perhe ei totisesti ole autossa tottunut istumaan, joten tuo oli jo ihan äärirajoilla. Varsinkin vauvoille, joille edes jaloittelu tauot eivät tuo muuta virkistystä kuin maisemien vaihtelun, kun yksi istuin muuttuu istumiseksi sylissä tai syöttöistuimessa.

 
Peak Districtille ei nimestä huolimatta ole ominaista terävät huiput vaan maisema on silmin kantamattomiin vihreää kumpuilevaan ylänköä, jota jakaa (White Peakin puolella ainakin) kivistä kasatut aidat. Vihreillä laitumilla vaeltelee lampaita sekä kaiken rotuista lehmikarjaa. Jonkun verran näkyi myös hevosia ja viljelmiä. Tiet ovat kapeita ja mutkaisia. Välillä ajetaan metsän synnyttämässä tunnelissa. Alueella on lukusia historiallisia rakennuksia, joissa on kuvattu mm. Harry Potteria, Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa ja Robin Hoodia.

Majoituimme taas AirBnB:stä vuokrattuun asuntoon. Pienestä kylästä nimeltä Tideswell löytyi ihastuttava cottage, jossa meillä oli käytössä 2 makuuhuonetta, kaikella ruoanlaittoon tarvittavalla varustettu keittiö, pesukone, kuivausrumpu, syöttötuoli sekä matkasänky. Toinen kaksosista sai “tyytyä” istumaan matkasyöttötuolissa ja he jakoivat tavalliseen tapaan sängyn. Lisäksi omistaja oli jättänyt käyttöömme sisä- ja ulkoleluja.

Matkapäivän jälkeisen päivän käytimme jaloitteluun Tideswellissä. Kävelimme laidunmaita pitkin ihailemassa maisemia, lehmiä ja lampaita. Isommat pojat toki juoksivat minkä ehtivät ja vain ihmeen kaupalla säästyivät liukumiinoilta :D. Pelloilla kaksoset kulkivat kantorinkoissa, josta saatiin vähän lisähaastettava kivimuurien yli kiipeämiseen. Kylällä mahduimme käyttämään rattaita. Kävimme myös kurkkaamassa paikan kuuluisinta nähtävyyttä, katedraalia, leikkipuistossa sekä syömässä paikallisessa pubissa.

The Heights of Abraham - maisemahissi

The Heights of Abraham -kaivoksessa

Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle taas autolla. Muutaman tunnin ajomatkan päässä nousimme maisemahissiin/köysirataan (cable car) , jonka kyydissä nousimme The Heights of Abrahamin upeisiin maisemiin. Paikalla on alun alkaen ollut kaivoksia, joiden ehdyttyä niistä keksittiin tehdä turistinähtävyyksiä. Paikka on ollut matkailukohde jo 1780 -luvulta :O. Kaivoskierroksen opas kertoi, että ensimmäiset turistit laskettiin kaivoksiin sangoilla ja heidät lähetettiin luolastoon yhden kynttilän kera. Se mitä turisteille ei kerrottu oli, että kynttilä kesti vain 15 minuuttia. Kaivoksen turistiopas odotteli alkupäässä 20 minuuttia ennen kun lähti perään. Siinä ajassa turistiparka oli ehtinyt jo hätääntyä pilkkopimeässä oikein hyvän kerran. Opas tarjosi maksua vastaan uuden kynttilä ja lisämaksua vastaan tulitikut. Nykypäivänä turistikierros oli oikein mukavasti valaistu. Kaksoset kulkivat mukana kantorepussa ja kantorinkassa, joka oli kyllä “hieman” hankala luolassa, jossa rinkkaa piti kantaa etupuolella. Rinkassa saimme kuitenkinmukaan vauvojen ruuat, vaipat sekä piknikevästä isommille. Alueella on mielettömät näköalat ja me emme olekaan koskaan vierailleet näin korkealla sijaitsevassa leikkipuistossa.

Päivinä kolme ja neljä vierailimme alueen National Trustin kohteissa, sillä meillä on National Trustin vuosijäsenyys ja siten "ilmainen" pääsy mm. Stone Hengeen ja satoihin muihin kohteisiin.

Kedleston Hall

Hip carrier

Kedleston Hall ja Hardwick Hall ovat molemmat elokuvista tuttuja kartanoita. Hardwick Hall, joka näistä kohteista on vanhempi on toiminut mm. Malfoyn perheen kartanona elokuvassa Harry Potter ja Kuoleman varjelukset. Nuorempi rakennus Kedleston Hall oli valoisana ja ei niin täyteen tungettuna enemmän meidän perheen makuun. Molemmissa olisi riittänyt katseltavaa tunneiksi, mutta meidän perhe kiirehti huoneesta toiseen, sillä taapero ei vielä jaksa tällaisista kiinnostua, vaikka Englantilaisissa museoissa myös lapset on huomioitu mm. "Pongaa tämä ja tämä" -tehtävillä, aiheeseen sopivilla palapeleillä ja puvuilla, joita saa sovittaa. Esikoinen jaksaisi jo enemmän, joten tasapainottelimme kaikkien toiveiden rajoilla. Kedleston Hallissa esikoiseen teki erityisesti vaikutuksen kuninkaan pukeutumishuone sekä kuninkaan sängyn restaurointi ja siitä kuvattu video. Itse kuningas tosin ei koskaan edes nukkunut kyseisessä sängyssä. Olimme varustautuneet reissuun sekä rattailla että kantorinkalla ja -repulla. Kedleston Hallissa saimme kuitenkin jättää rattaat “narikkaan” ja lainata lonkkaistuimia (hip carrier). Eräänlaisia vöitä, joissa vauvan/lapsen painon saa laskettua luontevasti lonkan päälle sijoitettuun istuin palaan. Oikein kätevä vekotin. Hardwick Hallissa liikuimme rinkan ja repun kanssa.

Kaksosten kanssa liikkuminen on mielenkiintoista, sillä saamme osaksemme paljon kommentteja ja ihmiset tulevat juttelemaan mitä milloinkin. Syntyy jos jonkinlaista keskustelua ja kuulemme monia tarinoita. Luulen, että nimenomaan kaksosten takia saimme näissä(kin) kohteissa irti kuin suomalaisena suppusuisena perheenä olisimme muuten saaneet :D.

Kakkainen loppu

Hardwick Hall - uusi linna

Hardwick Hall - vanha linna

Harwick Hallin kierroksen päätteeksi päätimme pitää lapsille riekkumishetken sekä välipalatuokion piknikhuovalla kartanon metsäisessä leikkipuistossa. Heitin viltin ainoalle näkyvissä olevalle ruohopläntille ja aloin vaihtaa vaippaa toisille kaksosista. Olin ihan varma, että kaveri oli haiskahtanut, mutta vaipassa ei ollut mitään. Jollain ilveellä kikkare oli jättänyt vaipan täysin puhtaaksi ja pääsi tipahtamaan hoitoalustaa vain hipaisten piknikhuovalle. Tottahan toki juuri tässä kohtaa huomaan, että vauvojen kosteuspyyhkeet vetelevät viimeisiään. Ennen reissua olin tunnustellut pakettia ja paketissa tuntui olevan vielä ainakin yhden reissun verran pyyhkeitä, mutta ei, ei, eiiiii. Totta kai juuri nyt, kun pyyhkeitä olisi kulunut tavallista enemmän piknihuovan ja minun farkunlahkeen pelastamiseen, ne loppuivat. Mr Murphy… se häijyläinen!!! Sain pelastettua piknihuovan ja farkunlahkeeni sen verran, että sieti olla. Onneksi toinen minikaveri ei ollut tehnyt isompia tuotoksia, vaan pärjäsi pelkällä vaipan vaihdolla. Isommat rakensivat majoja ja kävivät välillä hakemassa leipää ja muuta evästä.  Ihmeellisesti kakan haju kuitenkin leijui vieläkin meidän nenissä. Nostin piknikhuovan reunaa ja huomasin, että olin onnistunut heittämään piknikhuovan suoraan koiran kakkaan. VOI P**ka! Lasten leikkialueella, toki metsässä, mutta silti. GRRRR! Jollain ihmeellisellä tavalla olin onnistunut myös sotkemaan kantorepun kakkaan, kun olin laskeutunut vaihtamaan vaippaan. Myös kengän pohjasta löytyi tuota ihastuttavaa hajunlevittäjää. Jostain kumman syystä meidän (aikuisten) evästysinto hävisi siinä samassa. Pakkasimme kantorepun harson sisään, piknikhuopa oli jo vuosia vanha ja olikin ollut tarkoitus heittää pois tämä kesän jälleen eli roskiin vaan. Onneksi asunnolla odotti pesukone. Illan päätteeksi pyykättiin ja rummutettiin pyykkiä sekä yksi kantoreppu. Hirmu kätevää, kun ei tarvinnut sitten kotona pestä niin paljon pyykkiä :D. Olimme sen verran ajoissa kotona, että (myöhäisen) päivällisen jälkeen mies ja pojat kävivät vielä kävelyllä pelloilla. Esikoinen oli tätä koko päivän toivonut. Kiviaitojen yli kiipeily oli niin kivaa. Minä jäin minimiesten kanssa pakkailemaan ja siivoilemaan seuraavan aamun aikaista avaimen luovutusta silmällä pitäen.

Kotia kohti

Aamulla satoi, mutta olimme suunnitelleet paluumatkalla käyvämme Sherwoodin metsässä. Halusimme elää toivossa ja ajoimme Sherwoodin metsälle vain todetaksemme, ettei meistä kukaan halunnut lähteä tarpomaan sateeseen. Pieni sade ei ketään haittaa, mutta joskus vaan sataa liikaa ja kun ei ole pakko, niin ei onneksi ole pakko. Niinpä kotireissun seuraavaan etappia kohden. Uskokaan tai älkää, mutta meidän seuraava kohde oli IKEA. Ihka ekaa kertaa koko Englannissa asumisen aikana meidän perhe vieraili Ikeassa. Meillä ei ole kyseistä sinistä laatikkoa missään lähellä, joten toisin kuin Turussa asuessa, Ikeassa ei vaan piipahdeta. Tulipa kotoisa olo, kun syötiin Ikea ruokaa ja shoppailtiin vähän kaikkea tarpeellista sekä tietysti ruokapuolelta mukaan skandiherkkuja. Reissu olisi ollut täydellinen, jos isommat pojat olisivat pääseet leikkimään Smålandiin, mutta sinne oli yli tunnin jonotus, joten valitettavasti tämä jäi nyt seuraavaan kertaa (olisikohan Suomessa).

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu. Voin kehua ja suositella AirBnB:tä. Suosittelen myös vierailemaan Peak Districtillä, sillä vaellusmaastojen lisäksi siellä on valtavan paljon muuta nähtävää. Kartanot tiluksineen ovat upeita. Lähellä olisi ollut myös muutamia huvipuistoja, mutta meillä ei ollut nyt aikaa eikä tarvetta tuon laatuisille huveille. Matkailu neljän lapsen kanssa on mahdollista, kun tavoitteet ovat vaatimattomia ja joustavia. Mitä tältä reissulta opimme. Varaa aina autoon ylimääräinen paketti kosteuspyyhkeitä sekä talous- tai vessapaperia :D. Muista varavaatteet myös aikuisille. Kaksosten kanssa liikkuvien kannattaa panostaa niin kantoreppuihin kuin kantorinkkoihin. Rattailla liikkuminen rajoittaa aivan liikaa. Ja jos autossa on tilaa, ottakaan mukaan aina molemmat. Meillä matkassa oli kaksi rinkkaa ja yksi reppu, mutta aina välillä kaipasimme kahta reppua. Etenkin kartanoissa/museoissa kiertäminen olisi ollut vähemmän kömpelöä repun kanssa. Toisaalta taas koko päivän patikkaretkellä rinkka on ihan ehdoton. Ensi kerralla, mikäli auton tila vaan sallii,  meillä on mukana kaikki mahdolliset liikkumisvälineet.

Myöhästynein reissuterveisin Nim. “Miten niin en osaa matkustaa kevyesti” :D