Hiukset hunnigolla

Nuorempana minulla oli lyhyet hiukset, joiden väriä ja mallia oli kiva vaihtaa jokaisella kampaajakäynnillä. Olen niitä ihmisiä, jotka löydettyään Sen Oikean Kampaajan pidättäytyvät tässä niin kauan kuin mahdollista. Tarvitsen kampaajan, jolla on mielipiteitä ja rohkeutta kertoa oma näkemyksensä siitä mitä mun päälle pitäisi tehdä. En ole oman kuontaloni ekspertti, vaan odotan, että alansa ammattilainen käyttää ammattitaitoaan loihtiakseen jotain mikä sopii minulle. Vuosia minulla oli juuri mulle sopiva tukkatohtori, jonka luokse matkustin, vaikka en asunut edes samassa kaupungissa. Sitten välimatka kasvoi satoihin kilometreihin ja oli pakko alkaa etsiä uutta kampaajaa. Turussa minulla kesti vaivaiset seitsemän vuotta löytää luottokampaaja, mutta sitten löytyikin ihan loistava :). Tässä välissä ehdin kokeilla useampaa paikkaa. Vuosien etsinnän jälkeen päädyin luopumaan tummasta tukasta, jonka kanssa juurikasvu oli jatkuva ongelma. Häitä ennen kasvatin hiukset pidemmiksi ja kävin siskon luottokampaajalla värin poistossa. Vaalea tukka oli alkuun järkytys, mutta lopulta olenkin viihtynyt blondina jo 8 vuotta. Enkä ole luopumassa. Onhan tää huoltovapaa verrattuna värjätyyn päähän :D.

Hiukset ennen. Huomaa vauvahius :D

Englannissa en ole edes yrittänyt etsiä uutta kampaajaa. Vuoden 2014 keväällä kävin hiusmallina eräässä kampaamossa ja yllätyin, kun minulta kysyttiin mitä haluan. Hiusmalli tarkottaakin täällä ilmeisesti vain oppilastyötä. Olen Suomessa ollut joitakin kertoja hiusmallina ja silloin kyseessä oli kampaajien koulutustilaisuuksista, joissa oman alansa huiput kouluttivat muita kampaajia edustamiensa merkkien hiustrendeihin. Kyse ei todellakaan ole mistään asiakkaan tilaustyöstä. Kerrankin muutama muu tyttö vieräytti kyyneliä, kun heidän hartaasti kasvattamaansa tukkaan tehtiin radikaaleja uudistuksia (ei pitänyt tulla heille yllärinä, mutta näytti tulevan silti), minä olin pettynyt, kun oma tumma polkkani ja itse nyrhimäni otsatukka saivat osakseen vain pientä hienosäätöä, sillä Kleopatra -look sattui olemaan Goldwellin merkkivuoden juhlanäytökseen tarvittu menneiden vuosien malli :D. Tämä oli muuten hauska kokemus, vaatteineen, meikkeineen ja koreografioineen kaikkineen.

Viimeisen kerran olen käynyt kampaajalla yli kaksi vuotta sitten, kun Suomen reissulla mun luottokampaaja oli töissä meidän kesälomareissun aikaan. Tänä keväänä sentään vähän siistittiin mun tukkaan, kun sisko leikkasi kuivat latvat ja laittoi vähän raitoja. Tukka asiat on siis ollut jo vuosia retuperällä. Viime viikolla näin taas kampaamon ikkunassa kyltin, että etsivät malleja. Tällä kertaa kun kysyin millaista hiusta he etsivät, oli vastaus short bob. Luin juuri eräästä blogista, että Bob on uus Pop. Googlettelin vähän asiaa ja näyttää siltä, että polkka on kuitenkin jo menneen talven lumia tai hiipuvan kesän aurinkosäteitä, kevään ja kesän 2016 muotia. Samoin kuin erottuvat vauvahiukset, joita vielä kevään ja kesän 2016 näytöksissä esittelivät kuulemma ainakin Balenciaga, Boss, Prada ja Oscar de la Renta sekä Dolce & Gabbana. Vauvahiusta tässä päässä riittää. Torstaina sitten uusi pää, jännää :). Retuperältä hiusmuodin hiipuvalle aallon harjalle. Se on ihan hyvä noususuhdanne mulle.

Ps. pahoittelut kännykkäkuvan huonosta laadusta.