Kymmenen kuukautta kaksosia

Syyskuu on miltein puolivälissä ja Englantia hemmotellaan helteillä. Nytkin mittarissa +28 astetta ja päivän lämpimin hetki on vasta tuloillaan. Syyskuun on kuulemma lämpimin 50 vuoteen. Elokuun lopulla kaksosilla ehti jo olla pipot ja takit päällä. Olin pessyt kaikki shortsit pois ja laittanut “myytävät” - kasaan, mutta pakkohan ne oli sieltä kaivaa vielä esille.

Yritä tässä nyt tehdä jotain

Miten ihmeessä mä onnistun kirjoittamaan kaksosista vain kahden kuukauden välein (edelliset tekstit 6kk ja 8kk), vaikka he ovat mun maailman keskipiste. Vaiko toisinpäin. Mä olen heidän maailmansa keskipiste. No, joka tapauksessa mun elämä pyöriin heidän ympärillä ja toki yhtä tärkeänä osana myös muu perhe, mutta jopa isommat pojat ovat sen verran itsenäisiä, etteivät roiku (kirjaimellisesti) minussa joka hetki. Urpo ja Turpokin selviävät aivan hyvin ilman minua, kuten Suomen reissu todisti, mutta kun olen paikalla eroahdistusta on varsinkin Turpolla. Urpo taas on herkempi vierastamaan. Kumpikaan ei varsinaisesti vierasta, mutta joissakin ihmisissä vaan on sitä jotain VIERASTA enemmän kuin toisissa. Ja kaksosten kanssa liikkuessa rattaisiin kurkkiin tutut ja tuntemattomat päivittäin. Sitä tulee tavattua ja juteltua lukemattomien täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Jos joskus haluat tuntea itsesi pieneksi kuuluisuudeksi, jota osoitellaan, jonka ohi kulkiessa kuiskutellaan, vastaantulijat ihmiset hymyilevät, tulevat juttelemaan ja kommentoimaan olitpa missä vain ja milloin vain, lähde liikkeelle kaksosten kanssa. Jos sinulla ei ole omia, niin varmasti joku tuttu monikkoperhe lainaa mielellään pieneksi hetkeksi omiaa

n :D. Ja lisää jutun aihetta saa aina siitä, kun mukana on myös vanhemmat pojat. Kaikki tämä varmaankin triplaantuu, kun rattaista löytyisikin kolmoset.

En tiedä onko kommentointi erilaista Suomessa ja Englannissa, mutta ainakin Suomesta kuulemieni juttujen perusteella ihmiset loukkaantuvat useammin ja tuntevat kommentoinnin ja juttelemaan tulemisen helposti ahdistavana. Olen ehkä muuttunut täällä viettämieni vuosien aikana, ja niin myös perushiljainen suomalainen mieheni, sillä minä tai mieheni emme koe jatkuvaan small talkkaamista ja samojen asioiden kommentointia mitenkään ahdistavana, rasittavana tai loukkaavana. Kyse on nimenomaan small talkista ja kaksosten kanssa “joutuu” jutustelemaan vähän vielä enemmän kuin muuten joutuisi. Olen tainnut vain kaksi kertaa saada oikeasti loukkaavan kommentin. Molemmat kerrat ovat alkaneet ihan positiivisilla normaaleilla kyselyillä siitä, että onko sulla siellä kaksoset? Yksi molempia? Ekalla kerralla myyjä totesi, että  “Awww, Lucky you. Until the night comes”. Tähän oli onneksi helppo todeta, että nämä herrat nukkuvat todella mukavasti. Toista oli taaperon kanssa. Ja toisella kerralla liikennevaloissa täti huikkasi vielä perään, että ei kadehdi minun kohtaloani. Muuten kommentit ovat yleensä enemmän (viattomia) toteamuksia kuin leimaavia lausahduksia, kuten double trouble, busy mum, you have your hands full, are they good? jne. Olemme erilaista ja erilaisista taustoista, joten toisille tuo double trouble on loukkaava kommentti. Jos meillä olisi takana vuosien hedelmöityshoidot, loukkaantuisin taatusti tuosta lausahduksesta. Nyt kun meillä on jo kaksi poikalasta täynnä energiaa ja tiedän, ettei energiatasot meidän huushollissa ainakaan laskusuunnassa ole, niin kyllä toi double trouble on ihan totta :D. Tiedän monia, joita loukkaa myös tuo Are they Good? Eihän vauvat toki lähtökohtaisesti ole hyviä tai pahoja. Käsitän kuitenkin kysymyksen enemmän niin, että ovatko lapset olleet helppoja. Ja ovathan nämä.

Kymmenen kuukautiset (korjattua ikää 8,5kk) suloiset hymypoikamme ovat edelleen hyvin samannäköiset, mutta ne pienet erot, joista olen jo aikaisemmin maininnut ovat pikkuhiljaa selkiintymässä. Ne, jotka ovat kanssa enemmän tekemisissä voivat huomata nuo pienet erot ainakin silloin tällöin. Yhä vieläkin he ovat kuitenkin niin samannäköiset, että ihan sataprosenttisesti emme itsekään osu oikeaan. Onneksi kuitenkin liikkumistapa on tähän mennessä ollut hyvä varmistustapa.

Turpo, joka on aina syönyt paremmin, on jostain syystä kapea poskisempi ja hänellä on hieman pienemmän silmät, kuin Urpolla. Silmät muistuttavat esikoisen silmiä. Hänellä on mitä veikein hymy, jonka hän väläyttää, kun osallistuu leikkiin. Turpo on kontannut jo jonkin aikaa, hän nousee seisomaan tukia vasten ja on ottanut muutamia askeleita tukia pitkin. Hän naksuttelee suutaan, kun haluaa ruokaa. Turpo aina siellä missä tapahtuu ja aina liikkeessä. Hän konttaa pallon tai maitopullon korkin perässä riemusta hihkuen. Turpo osaa istua, vaikka ei itse osaakaan mennä istumaan eikä pidä istuskelusta.

Urpo on pyöreäposkisempi ja taaperon tavoin hänellä on suuret siniset silmät. Urpokin osaa kontata, mutta ryömii silti mieluummin. Hän osaa mennä itse istumaan ja istuu ilman tukea oikein hyvin. Urpo on mietteliäämpi ja rauhallisempi. Hän saattaa maata selällään lattialla ja tutkiskella kädessään olevaa lelua. Muutenkin hän viihtyy paremmin yksin touhuten. Hänkin rakastaa palloja, mutta ei yhtä riehakkaasti kuin veljensä. Kesälomareissulla vierailimme eräässä kartanomuseossa ja saimme lainaan kantovälineet. Palauttaessamme näitä kantimia museovirkailija kysyi, onko tämä se hiljaisempi. Ja kyllähän hän on. Luonne-eron näkee, kunhan vain hetken kaksosten touhuja seurailee. Tänäänkin leikkikerhossa Urpo makasi vauvojen leikkimatolla selällään ja järsi leikkiastiaston kahvikuppia. Turpo konttaili kauempana erilaisia leluja tutkien ja palasi aina välillä äitin syliin.

Murusemme nukkuvat yhä samassa pinnasängyssä jalat vastakkain. Vaikka Turpo usein meuhkaa ja remuaa ennen nukahtamista, tämä ei näytä Urpoa häiritsevän vaan hän nukahtaa, kun on nukahtaakseen. Vaikka toinen heräisi kesken unien, ei toinen siihen yleensä herää. Yhdellä sängyllä jatkamme niin kauan kuin mahdollista, sillä toinen pinnasänky ei oikein edes meidän makkariin mahtuisi.

Kymmenen kuukautta on kulunut hurjaa vauhtia. Vauvavuoden viimeisiä kuukausia viedään ja samalla kuluu vääjäämättä myös aikamme täällä Englannissa kohti loppua. Luopumisen ja muutoksen ajat ovat edessäpäin.