Paluumuuttaja päiväkirja: mitä kaipaan

Kun vähän vajaa 3 kuukautta on kulunut paluumuutosta, voi hyvin tehdä vähän listausta siitä mitä olen jäänyt kaipaamaan Englannista ja mitä taas en todellakaan kaipaa. Olen yllättynyt siitä miten helppoa paluu on ollut. Hyökkääkö se kuuluisa ja paljon peloteltu käänteinen kulttuurishokki joskus? Nyt joku ajattelee, että elän ehkä vielä honeymoon -vaihetta, mutta en kainakaan itse sellaista tunnista eläväni hattarassa ja ruusunpunaiset lasit pääsee.  En tunne minkään olevan NIIN paljon paremmin. Jotkut jutut pelaa paremmin täällä ja jotkut asiat paremmin siellä.

Kaipaan:

1. Ystäviä: ei kaipaa selityksiä. Ikävä <3
2. Yhteisöllisyyttä: en osaa kuvitella millaista olisi ollut mamuna maailmalla ilman, että käytössäni olisi ollut Facebookin tukiryhmät, jossa sai kysellä tyhmiä jo ennen muuttoa ja vielä muuton jälkeenkin. Lisäksi ihan oikeassakin elämässä sekä suomalaisten että muiden mamujen yhteisöllisyys oli mahtava kokemus. Kuinka paljon saimmekaan apuja raskauden aikana, sairaala-aikana ja sen jälkeenkin. Kiitos ihanat <3. Joskus toivottavasti voimme mekin olla avuksi teille.
3. Uskomatonta mutta totta - kotiäitiyttä: vaikka tykkään käydä töissä ja nautin täysin siemauksin tästä omasta ajasta, niin silti tuntuu välillä haikealta. Lapseni viettävät enemmän aikaa hoitajien kanssa kuin minun. Saattaa olla, että en näe Urpon ensiaskeleita. Turpon ensiaskeleet näki sentään isämies, kun itse olin vielä matkalla kotiin. Ensimmäiset sanatkin saattavat mennä vieraille korville. Kotiäitiyden ihana puoli oli myös se, että leikkitreffien merkeissä ehti nähdä ystäviä. Nyt töiden jälkeen aikaa ei enää ole. Viikonloput on kovin lyhyitä. Aikaa perheelle ja ystäville jää niin kovin vähän.

4. 

   Cambridgen kasvitieteellinen puutarha keväällä 2014

   Viheriöitä ja kukkaistutuksia: Englannissa on läpi vuoden vihreää. Tämä oli jotenkin hämmentävää. Vihreät, mutaiset nurmikentät. Englannissa tuntui myös olevan enemmän erilaisia vihreän sävyjä kuin Suomessa. Mistä lie johtui. Kaipaan myös kukkaistutuksia, joita tosin tähän vuodesta ei Englannissakaan pääsisi ihailemaan, mutta muutaman kuukauden päästä taas. Ne ole mikään puutarhaihminen, mutta mielestäni englantilaiset puutarhat ja kukkaistutukset ovat nerokkaita näennäisen huolettomia väri-ilotteluita. Vihreissä kasveissa suositaan erilaisia vihreän sävyjä. Kukat on kuin ihan sattumalta heitelty sinne tänne, mutta värien sommittelun on ihan pakko olla tarkoituksenmukaista, niin kauniisti kaikki sointuu yhteen. Ruusuista en ole koskaan piitannut, mutta Englannissa opin niidenkin kauneuden.
5. Hellan virtakatkaisijaa: taaperoperheessä tiedetään kuinka kiinnostavia hellan nappulat onkaan. Meillä on kyllä metallinen liesisuojus, mutta kaipaan hellan virtakatkaisijaa, ettei nappuloista vahingossakaan saa käännettyä levyjä päälle. Niin pieni, mutta niin paljon turvallisuutta tarjoava ratkaisu. Saisikohan sähkömies tuollaisen asennettua?
6. Halpoja herkkuja: sokerihiiri ei karvoistaan pääse. Siinä mielessä ihan hyväkin, että hintahaukkana korkeat hinnat (vähän) rajoittaa herkuttelua :D

7. 

   Kuvituskuva

   Kotiinkuljetusta: mitä tänään syötäisiin? Intialaista, kiinalaista, sushia kenties, afrikkalaista, jamaikalaista, you name it. Tai kauppakassit kotiin kuljettuna. Meidän alueella kauppakassit kulkeutuvat kotiin vasta yhden pienen K-kauppiaan toimesta. Hintahaukka mielummin käy itse kaupassa tai suosii noutopalvelua. Kaikki postipaketit toimitettiin aina kotiin.
8. Lauantai postinjakelua:  vähän jatkumona tuohon edelliseen. Postipaketit kotiin kuljetettuna myös lauantaisin. Kyllä Royal mail hakkaa kotimaisen postilaitoksen.
9. Herkkukahvia: Tämä lyö mut itseni ihan ällikällä, sillä mä en ole kahvi-ihminen. Töissä eräs (minulle) uusi työkaveri kysyi, että koska aion miehistyä ja alkaa juoda kahvia? Pakko oli vastata että en koskaan, sillä A) miehisyys on aika kaukana tämmöisestä rimpulasta :D ja B) mä en vaan ole tykästynyt kahviin kahvina. Tykkään kahvista suklaassa ja jäätelössä sekä kahviloiden ei-kahveissa eli sellaisissa Starbucks, Costa Coffee, Caffe Nero - latte kahveissa, joissa on soijamaitoa ja rutkasti jotain muuta makua esim. caramel, jos vielä saa päälle kunnolla kermaa, niin jo maistuu :D. Näitä kahveja mä aina välillä olen kaipaillut aamulla, kun ennen kello kahdeksaa matkaan töihin. Olen miettinyt, että mistä mä Turussa ko. ei-kahvin löytäisin. Mutta toisaalta eipä tuossa Turun keskustassa ole yksikään R-kioskia kummallisempi kahvimyymälä auki tuohon aikaan.

Nämä tuli mieleen nyt, mutta varmasti olisi muitakin, jopa oleellisempia asioita kuin herkut :D.

Paluumuuttajan päiväkirja - välietapissa Suomessa

Meidän uusi ovi . Koriste by ystävä <3

Joulu on jo melkein ovella. Meidän karavaani on saapunut välietappiin, anoppilaan. Muuttokuorma on matkalla Suomeen. 

 
Todennäköisesti rekka on jossain Saksassa tai Ruotsissa, josta rekka ajetaan lautalle ja lautan pitäisi olla Helsingissä ystäväperheen kotona keskiviikkona illalla. Torstaina aamupäivällä rekka kaartaa meidän uuden asunnon pihaan. Muuttomme hoitaa tällä kertaa Muuttoliike Liesilä Oy, jonka toimintaa ainakin tähän asti, on pakko kehua. Edellisen kerran meillä ei toki vielä ollut vertailukohtaa, joten emme tienneet mitä odottaa, mutta Liesilän viestintä on ollut sujuvaa sekä täsmällistä. Edellinen firma ei todellakaan pystynyt samaan. Ei ihme, että Liesilää kehutaan ulkosuomalaisten piireissä säännöllisesti.

Outo tilanne, kun itse emme ole ikinä edes asunnossa käyneet. Emme tunne tuota asuinaluetta ennestään, vaikka Turussa olemmekin asuneet vuosia. Ystäväni on käynyt asunnon puolestamme katsomassa ja hänen suosituksensa perustella olemme asunnon hyväksyneet. Ystäväni ja yksi siskoni ovat kertoneet, että asunto on hyvä ja alue on kiva. Naapurissakin asuu mukavia ihmisiä. Sattumalta ystäväni kavereita lapsineen. Olenkin jo uuden naapurini Facebook -kaveri ja ollut hänen kanssaan “juttusilla”, vaikka emme ole tavanneet. Ystäväni on käynyt lunastamassa asuntomme avaimen. Siskoistani on jo käynyt tarkastamassa paikat sekä lainannut meille verhoja, mattoja jne. Onni on ihanat ystävät ja siskot <3

Viimeisestä kirjoituksesta on kulunut aikaa 19 päivää. Tuossa välissä meillä on vietetty kolmet syntymäpäivät, saatu yhteensä 10 rokotetta, vierailtu pariin otteeseen GP:n luona, koitettu epätoivoisesti myydä tavaraa paikallisessa Tori.fi:ssä (itsepalvelukirppareita ei meidän kaupungissa ole eikä tavara ei vaan liiku, kuten Suomessa olen tottunut), viety kymmeniä pusseja charityyn, jotain lahjoituksia leikkikerhoihi,, suoritettu Kung Fun merkkikoe oikein mainioin arvioin, käyty Forest Schoolissa taaperon kanssa, vanhempain vartissa, leikkikerhoissa normaaliin tapaan, tavattu ystäviä leikkitreffejen merkeissä sekä olemme molemmat päässeet myös istumaan iltaa aikuisten kanssa, pakattu muuttolaatikoita ja purettu huonekaluja yömyöhään, hoidettu pakollisia virastoasioita sekä Englantiin että Suomeen sekä käyty pitämässä yksi Suomi aiheinen esitelmä Esikoisen luokalle jne. Jne. Kaiken tämän kiireen keskellä, pakkausFlow’n syövereissä, unohdin mennä katsomaan Taaperon joululauluja, mutta onneksi sentään havahduin siinä kohtaa kun havahduin, muuten olisi jäänyt välistä myös Esikoisen joulunäytelmä. Olin hyvin allapäin siitä, että en ollut paikalla Taaperon lauluissa, mutta onneksi hän ei ollut edes osannut kaivata. Eri ryhmillä oli lauluhetkiä eri aikaan päivästä, joten vanhempia tuli ja meni läpi koko päivän.

Viimeinen viikko täyttyi viimeisistä tapaamista, jäähyväisiä jäähyväisten perään. Olo oli epätodellinen, happy sad. Esikoinen ja Taapero kävivät loppuun asti normaalisti koulussa ja tarhassa. Kaksosille saimme kaksi kertaa järjestettyä jonkun kaverin lapsenvahdiksi, sillä muuten pakkaaminen rajoittui vain heidän päiväuniaikaan sekä muutamaan tuntiin illalla. Voin kertoa, että ilman ihanan siskoni apua emme olisi varmasti kuuna päivänä selvinneet tästä urakasta itse. Aikataulut ovat monesti olleet sellaisia, että on pitänyt olla parissa paikassa yhtä aikaa eikä pakkaaminenkaan olisi edennyt ilman siskon apua. Tämä sisko muutti samassa muuttokuormassa takaisin Suomeen. Vaikka edellisestä muutosta on meillä vasta vähän yli vuosi, tuntuu, että tavaran määrä oli lisääntynyt huimasti kaksosten myötä. Viimeksi osasin arvioida kuutiomäärän oikein, mutta nyt muuttokuormaan tuli muutama yli kuutio.

Kaiken aikaa meillä myös pyöri ihmisiä näytöissä, sillä asuntoa yritetään toki vuokrata eteenpäin. Koska itse olen kiertänyt näytöissä paljonkin ja nähnyt toinen toistaan kauheampia loukkoja,

koitin pitää oman rimani matalalla. Lapsiperheen koti, jossa valmistaudutaan muuttoon, ei ehkä ole kaikkein edustavaisimmillaan :D. 

Viimeisenä yönä pääsimme mieheni kanssa nukkumaan klo 3. Muuttomiesten piti saapua klo 9 aamulla, mutta suomalaisen säntilliseen tapaan olivat paikalla jo 8.30 :D. Samaan aikaan Urpolla alkoi ripuli. Päivän ensimmäiset vaatteet meni vaihtoon. Voi mikä ajoitus. Minä ja pojat siirryimme evakkoon ystävän luokse, jossa Esikoinen oli ollut yökylässä parhaan ystävänsä luona. Saimme kakkaiset vaatteet pesuun ja kuivuriin. Vieraaksi tuli myös kaksi muuta yhteistä ystäväämme lapsineen. Mies ja sisko jäivät organisoimaan muuttoa. Muuttokuorman siirtyessä ystäväperheemme kotia tyhjentämään, meidän perhe siirsi tavaransa hotelliin ja meidän perhe pääsi vielä hyvästelemään yhtä parhaista suomalaisista ystäväperheistämme, jotka vielä jäävät Cambridgeen. Ihana heittää hyvästejä rauhassa. Lapset leikkivät keskenään eikä kenelläkään ole valtavaa kiirettä minnekkään. Täällä Turpon ripuli alkoi. Huono äiti ei ollut ottanut hoitolaukkuun yksiäkään vaihtovaatteita, mutta onneksi kyläpaikasta löytyi yhdet pienet housut ja paita Turpoa lämmittämään. Pointsit kotiin :(. Yö hotellissa meni rauhallisesti. Edellisen viikon lyhyiden unien aiheuttaman kestoväsykrapulan aiheuttama tärinä kropassa hellitti, kun sai nukkua 7 tuntia keskeyttämätöntä unta. Aamusta  kävimme vielä päästämässä siivoojan siivoamaan asuntoamme (Cambridgen vuokramarkkinoilla takuurahojen takaisin saaminen ei ole mikään helppo juttu. Ammattisiivoajan palkkaaminen helpottaa yleensä asioita) sekä luovutimme avaimemme vuokranantajallemme. Sitten istuimme taksiin ja ajelimme lentokentälle, jossa vietimme yhden yön hotellissa. Matkalla taksista hotellihuoneeseen Turpolla turisi taas. Tällä kertaa vaihtoo meni vaatteiden lisäksi myös Suomen reissua varten päälle vedetty talvihaalari. Ei auttanut muu kuin “tilata” lentokentälle vastaantulevilta isovanhemmilta varapuku matkaan. Onneksi anoppi oli ostanut työkaveriltaan, jolla on kaksospojat, kasan vaatteita.

 

Hotelli oli valittu sijantinsa takia. Joskus asioista vaan kannattaa maksaa, että oma elämä helpottuu. Taksi oli oikeasti ainoa järkevä vaihtoehto, kun matkassa on 4 lasta, 4 matkalaukkua, 5 käsimatkatavaralaukkua, muutama nyssäkkä vauvanruokaa, vaippoja ja muuta matkaevästä, tuplarattaat sekä 4 turvaistuinta. Sen sijaan, että olisimme ehkä säästäneet muutaman punnan viettämällä vielä yhden yön hotellissa Cambridgessä ja lähteneet aamulla kukonlaulun aikaan bussilla tai junalla kohti Gatwickiä, jännittäneet mikä on ruuhkatilanne, ehdimmekö varmasti ajoissa perille ja kironneet sen sata kertaa kaikkia tavaroitamme, menettäneet hermomme jännityksestä kiukutteleviin lapsiin; nukuimme lentokentällä  Bloc hotellissa, joka sijaistee Gatwickillä Lähtevien lentojen -terminaalissa. Saimme nukkua aamulla pidempään, teimme matkapäivästä huomattavasti lyhyemmän eikä tavaroita tarvinnut raahata kuin yksi kerros alaspäin. Lento sujui hyvin. Erityisesti kaksoset olivat unelma matkaseuraa. Taaperon reissuväsymys ja jännitys purkaantui laskun jälkeen itkuksi ja huudoksi, mutta onneksi hänkin vielä sai koottua itsensä. Automatkalla nukutut päikkärit korjasivat lopun ja illalla mummolassa leikki jo maistui.

Nyt meillä on muutamia päiviä aikaa huokaista. Vietämme joulun täällä. Käymme vain vastaanottamassa muuttokuorman Turussa. Muuttolaatikoiden keskelle ehtii sitten joulun jälkeen. Loppu fiilikset: Never again. Ei ainakaan itse pakaten. Seuraavaan ulkomaan muuttoon lähdetään vaan,  lähetettynä työntekijänä ja firma maksaa pakkaamiset jne.

ps. Blogger ei taaskaan taivu yhteistyöhön asettelujen tai fontin kanssa, joten tällä mennään. Sori :D