1 -vuotistarkastus: brittiläiseen tapaan ei ihan putkeen

Kaksosilla oli 1 -vuotistarkastus, vaikka he eivät ihan vielä ole edes yhtä vuotta syntymäpäivänsä mukaan ja korjatun iän mukainen yksi vuotispäivä on vasta joulun jälkeen. Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Jotenkin en ole yhtään yllättynyt, vaan minusta koko touhu on jotenkin kovin tyypillistä brittiläistä menoa. Tai ehkä kyse on vain Cambridgestä ja muualla homma toimii kuin vettä vaan, mutta minähän en muusta tiedä :D.

The Red Book - 1 -vuotistarkastuskaavake

Noin kuukausi sitten meidän postiluukusta tipahti kirjeet Mr Turpon ja Mr Urpon vanhemmille/huoltajille, joissa kerrottiin peribrittiläisen kohteliaasti, että lapsillemme tarjotaan mahdollisuutta 1 -vuotisterveys- ja kehitystarkastukseen, joka suoritettaisiin kotonamme x.11.2016 klo 13.30 ja 14.30. Mikäli ajankohta olisi meille huono, pyydettiin ottamaan yhteyttä tiettyyn numeroon. No, ajankohta oli toki hankala, kun minit nukkuvat yleensä tuohon aikaan päikkäreitä, mutta ei nyt mahdoton, eli en ruvennut tekemään mitään muutoksia. Mukana oli useampi sivuinen kyselykaavake, jossa kyseltiin erilaisia asioita lapsen kehityksestä. Kaavake oli tarkoitettu 11 kk 0 pv - 12 kk 30pv ikäsille. Ekalla sivulla pyydettiin ilmoittamaan, mikäli lapsi on syntynyt ennen aikaisena. Täyttelin kyselyt ja vaikka moni kohta jäi vielä täyttymättä, en huolestunut, sillä selvästihän kaavake otti huomioon korjatun iän.

Murphyn lakien mukaisesti meidän hyvinkin samanlaisina pysyvät päivärutiinit olivat totaalisti kadoksissa tuona päivänä. Minit heräsivät normaalia aikaisemmin, nukkuvat päikkärit liian aikaisin ja aivan liian lyhyinä. Kun Health Visitor soitti minulle tuntia ennen ensimmäistä aikaa, olivat minit olleet jo jonkin aikaa hereillä väsymystä kitisten.

HV: Health Visitor tässä hei. Olisin vaan varmistanut, että onko teillä tarvetta tälle tarkastukselle, kun täällä papereissa lukee, että olette muuttamassa maasta.

Minä: Juu, kyllä me vielä ollaan maassa ja täällä jo odotellaan.

HV: Okei. Teitä edellinen aika on noin puoli tuntia myöhässä, joten tulen myöhässä.

M: Okei. Katsotaan onko pojat just silloin nukkumassa.

HV: Mehän voidaan sopia, joku muu parempi aika (yrittää selvästi rimpuilla tästä tapaamista eroon).

M: Ei, kyllä tämä käy. Tule vaan ja katsotaan sitten miten se sujuu.

Eikö tosiaa olisi voinut hieman aikaisemmin herätä varmistelemaan, että ollaanko me maassa vai ei. Ehkäpä jo ennen kun kyselyitä edes lähetettiin. Hmm..

HV saapui tunnin myöhässä. Hän ei ollut kumpikaan niistä Health Visitoreista, jotka olivat meillä ennen käyneet. Pojat olivat vielä hereillä ja yllättävän hyvällä tuulella. HV pyysi saada täytetyt kaavakkeet ja kun sai tietää, että pojat on syntyneet 7 viikkoa etuajassa hän totesi, että meille on lähetetty väärät kaavakkeet. Meidän olisi pitänyt saada korjatun iän mukaiset kaavakkeet. Joku oli tehnyt virheen. Koska meillä on ennenkin käynyt HV -tiimi, ja he kävivät meillä punnitsemassa poikia jonkin aikaa ennen kun he ylittivät jonkin tietyn painorajan (jonka olen ehtinyt jo unohtaa), olisi voinut luulla, että poikien keskosuus on kyllä jonnekin tallennettuna, mutta ei selvästikään samaan paikkaan kuin syntymäpäivä. En oikein ole päässyt selvyyteen miten täällä tietoja säilötään. Tietokonetta en ole nähnyt edes niillä kahdella kerralla, kun olen vieraillut HV:n luona jossain terveyskeskuksessa.

1 -vuotiskyselykaavake

HV kävi kuitenkin läpi kaavakkeita, jonkin taulukon avulla ja totesi, että ei tätä oikeastaan kannata jatkaa, kun niin monet kohdat menevät mustalle sarakkeelle, joka on eräänlainen hälytinsarake eli kehitys ei kohtaa viitearvoja. Hän pyytäisi jonkun lähettämään uuden kaavakkeen ja tulevat sitten tekemään uuden tarkastuksen, kunhan pojat ovat ensin edes täyttäneet yksi vuotta. Hän kuitenkin punnitsi ja mittasi (mittaamista tehdään vain ani harvoin). Painavampana syntynyt Urpo on yhä kevyempi näistä kahdesta ja hänen painokäyränsä oli laskusuuntainen, joten meidän pitää mennä hänen kanssaan painokontrolliin. Pituudessa molemmat olivat hypänneet keskikäyrän keskikäyrältä, 50 centileltä 75 centilelle. Pojat vastaavat koossan isoveljiään 7:n ja 8:n kuukauden iässä. HV  totesi myös, että meidän pitäisi mennä GP:lle rekisteröimään poikien syntymämerkit, kun niitä ei ole asianmukaisesti rekisteröity (mitä lie tämä tarkoittaa???). Taas yksi asia, jonka brittiläinen terveydenhuolto on hoitanut huolimatta tai jättänyt hoitamatta. Tuskin enää tässä vaiheessa viemme heitä GP:lle ihan vaan tästä syystä.

Että tälleen. Mulla ei ole kokemusta muista kuin suomalaisesta ja tästä brittiläisestä “neuvolatoiminnasta” ja terveydenhuollosta ylipäätään. Pakko todeta, että niin monessa kohtaa on meidän perheen kohdalla menty metsään ja niin monta huonoa tarinaa olen tässä vuosien varrella kuullu, että ei mulla kovin korkeita pisteitä tälle järjestelmälle ole annettavaksi.Sori vaan niille, jotka aina tätä brittiläistä terveydenhuoltoa ylistää. Homma toimii, kun GP:tä tarvitaan perusflunssan takia, mutta heti kun mennään vähän erikoisuuksien puolelle, niin alkaa hapuilu ja jopa hengenvaarallinen mokailu.

Aikaisemmin olen kirjotellut tästä aiheesta Elämää ilman neuvola

11 kuukautta kaksosten kanssa - kiitollisuus

Yksitoista kuukautta on kulunut siitä, kun saimme elämäämme kaksi supersuloista poikaa. Nuo 7 viikkoa liian aikaisin syntyneet parin kilon pirpanat ovat kasvaneet ja kehittyneet uskomattomalla tavalla. Meillä on ollut onnea mukana, sillä keskosuus altistaa monille ongelmille. Kiitollisuus siitä, että meillä on suhteellisen terveet ja normaalisti kehittyneet pojat on suuri.

Suomessa keskosten kehitystä seurataan sairaalassa ilmeisesti ainakin puolivuotta tai pidempäänkin. Läsnä näissä tarkastuksissa on kuulemma lääkäri ja fysioterapeutti. Keskosiksi lasketaan vauvat, jotka syntyvät joko ennen raskausviikkoa 37 ja/tai joiden syntymäpaino on alle 2500g. Koska vauvat ovat pienikokoisia kontrolleissa kiinnitetään erityistä huomiota kasvuun. Keskosvanhempien yhdistyksen Kevyt ry:n tietolehtisen mukaan tavoittena on, että keskoslapset saavuttavat perimänsä mukaisen suhteellisen pituutensa kahden vuoden ikään mennessä. Toki myös painon pitäisi seurailla tätä käyrää. Keskoset kärsivät muita useammin myös kehitysviivästymistä eli eivät saavuta tiettyjä motorisia kehityksen kulmakiviä tavoiteaikoina ja heillä on muita useammin vartalon jäykkyyttä ja epäkeskisyyttä eli toinen puoli on vahvempi kuin toinen.

Yhdeltä keskosuuden tuomalta altistukselta emme kuitenkaan välttyneet ja sen seuraamukset näkyvät yhä, voivat näkyä vielä vuosia. Nimittäin infektioherkkyys. Raskauden viimeisellä kolmanneksella äidin vasta-aineet siirtyvät istukan kautta sikiöön ja tästä keskoset jäävät paitsi tai ehtivät saada vain vähän vasta-aineita. Tästä syystä keskoset ovat alttiimpia infektioille kuin täysaikaiset vauvat. Englantilaisen käytännön mukaisesti sektiovauvat saavat varmuuden vuoksi antibioottikuurin, joten ne vähäisetkin hyvät bakteeristot mitä vauvojen suolistoon oli ehkä ehtinyt kertyä tapettiin samantien :(. kevyt.net

Pojat kotiutuivat kolmen viikon iässä, mutta huonolla tuurilla isommat pojat sairastuivat samaan aikaan flunssan. Tämä tarttui vauvoihin, vaikka kuinka yritimme, etteivät vanhemmat pojat koskettele vauvoja. Pienet pojat sairastuivat RS-virukseen ja joutuivat ensiavun kautta takaisin sairaalaan. Turpolla RSV oli kehittynyt bronkioliitiksi eli pienten keuhkoputkien tulehdukseksi. Hän joutui yksityiseen tehohoitohuoneeseen ja Urpo lasten osastolle tarkkailuun. (poikien alkutaipaleesta kerrotaan täällä)

Viime vuoden sanotaan olleen erityisen paha RS -virusvuosi. Terve.fi -sivustolla kerrotaan, että “Keskosista 5 – 10 prosenttia saa RS-viruksen.  --- Nyt on todettu, että pienenä sairastettu RSV-infektio saattaa aiheuttaa myös pidempiaikaista hengityksen vinkunaa ja pihinää.  Oireet saattavat jatkua vuosikausia ja ne johtuvat siitä, että ilma ei kulje keuhkoihin kunnolla. “

Meillä erityisesti Urpo, jonka tilanne sairaalassa näytti paremmalta on kärsinyt toistuvista hengitystieinfektioista. Saa nähdä miten kauan tätä jatkuu. Kaiken kaikkiaan pitää kuitenkin olla kiitollinen siitä miten vähällä olemme päässeet. Tai ainakin siltä näin maalikkona tuntuu. Tiedä sitten mitä kaikkea diagnosoivat Suomessa, kun päästään ekaa kertaa neuvolaan :O.

Kuten jo joskus aikaisemmin olen kirjoitellut Elämää ilman neuvolaa - postaukssani, täällä ei ole suomalaista (pohjoismaista) vastaavaa neuvolatoimintaa. Kukaan ei seuraa vauvojen/lasten kasvua tai kehitystä säännöllisesti. Viimeksi nämä kaksi ovat nähneet Health Visitorin (neuvolatädin) joskus muutaman kuukauden ikäisinä. Vauvojen punnituksissa käyttäminen on ihan täysin itsestä ja omasta halusta kiinni. Emme ole käyneet muutamaan kuukauteen punnituksessa emmekä ole heitä edes kotona punninneet tai mitanneet, vaikka mielessä on ollut, että pitäisi, sillä tuntuu, että poikien paino on laskussa. Meidän perheessä riehunut oksennustauti vei Urpolta ja Turpolta ruokahalun. Alkuun ei maistunut edes maito. Kiinteiden kanssa paastoa jatkui melkein kaksi viikkoa. Vasta nyt ruoka on alkanut maistua vanhaan tapaa. Vaatteiden perusteella kaksoset ovat veljiään paljon pienempiä. Body, joka on ollut taaperolla päällä ehkä 7 kuukauden ikäisenä, on sopiva kaksosille nyt. Vanhempiin poikiin verrattuna nämä kaksi ovat kuin lintusia, mutta keskosuudestaan huolimatta englantilaisiin lapsiin verrattuna nämä kaksi eivät häviä yhtään muille 11 kuukautisille. Jopa monet yli 1 -vuotiaat ovat lyhyempiä, kuin meidän pohjoismaiset karpaasit :D. Maallikkona näyttää siltä, että meillä on selvitty ilman suurempia motorisia ongelmia. Pojat konttaavat, hallitsevat pinsettiotteen, nousevat seisomaan tukea vasten ja kävelevät tuettaessa, juuri niinkuin 11 kuukautiselta oletetaankin (korjattu ikä 9,5kk).

Lähteet: terve.fi, Kevyt ry 1, Kevyt ry 2 

Elämää ilman neuvolaa

Kävin kaksosten kanssa punnituksessa. Pojat on pian 5 kuukautta vanhoja (korjattua ikää 7 viikkoa vähemmän) ja painavat vähän alle 6 kiloa. Molemmat ovat kasvaneet hienosti omaa käyräänsä ja painoero on pysynyt kokoajan lähes samana. Kotona mittasimme itse pituuden ja päänympäryksen.

Suomessa olemme tottuneet, että vauvojen kasvua valvotaan millimetrin ja gramman tarkkuudella heti ensi hetkistä lähtien. Vauvat punnitaan ja heiltä mitataan pituus sekä pään ympärys. Samat mittaukset tehdään jokaisella neuvolakäynnillä. Jokainen mitta tallennetaan tietokoneelle, josta voidaan seurata lapsen kasvukäyriä. Tätä tehdään, jotta nähdään, että vauva saa riittävästi ravintoa ja ravinto imeytyy. Mikäli kasvukäyriin tulee suuria muutoksia suuntaan tai toiseen, voidaan ohjata jatkotutkimuksiin. Samoilla neuvolakäynneillä seurataan myös vauvojen fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Osaa keskoslapsista seurataan lisäksi myös sairaalassa tehtävillä kontrollikäynneillä.

Saattaa olla, että olen vielä asunut liian vähän aikaa poissa Suomesta. Tai ehkä vain olen kovin pinttynyt tavoiltani ja rakastan tuttuja rutiineja, sillä kahden ensimmäisen lapsen kanssa olen ravannut neuvolassa, kuten suurin osa muistakin suomalaisista äideistä. Saattaa olla, että olen ehkä ainoa ulkosuomalainen, joka kaipaa suomalaista neuvolasysteemiä. Mielestäni siinä, että vauvojen kehitystä seurataan on enemmän hyvää kuin huonoa. On kiva tietää miten paljon vauva/lapsi on edellisen kerran jälkeen kasvanut ja se, että oma vauvani ylittää “hyväksytysti” tietyt virstanpylväät on jotain turvallista. Kaipaan sitäkin, että joku seuraisi näiden keskospoikien kehitystä, sillä keskosina syntyneillä on keskimääräistä enemmän kehitysviivästymiä ja muita terveydellisiä ongelmia. Suomessa keskosten kehitystä pitäisi seurata nk. korjatun iän mukaisesti aina 2 -vuoteen asti. Tämä tarkoittaa lasketun ajan mukaista ikää, ei syntymäpäivän mukaista ikää.

Englanti on mittaamisessa Suomen ääripää. Täällä mittaamiseen ei uskota. Pyynnöstä huolimatta meidän poikien syntymäpituuksia ei mitattu. Tai Urpo mitattiin, mutta mitat on jotain kryptisiä mittoja, sillä senteissä tai tuumissa, päänympärys ei voi olla ollut 16,3. Että se siitä. Kun kyselin asiasta meidän Health Visitorilta (eräänlainen neuvolatäti), hän sanoi, että mittauksista on luovuttu, sillä pituuden ja pään ympäryksen mittaaminen ovat liian epätarkkaa. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin myös totesi, että Englanti taitaa olla ainoa maa EU:ssa, joka ei pituutta mittaa. Kun asiasta virisi taannoin keskustelua ulkosuomalaisten äitien foorumilla, jäi sellainen kuva, että ympäri maailmaa suoritetaan mittauksia. Ja länsimaista vain Englannilla on ongelmia tämän epäeksaktin tieteenalan soveltamisessa. Vieläkin kummallisempaan valoon Englannin kannan asettaa tammikuussa 2016 julkaistu tutkimus, josta uutisoitiin Hesarissa “Lasten kasvua seurataan Suomessa niin usein ja järjestelmällisesti, että monet piilevät sairaudet löydetään täällä noin viisi vuotta aiemmin kuin Englannissa. -- Englannissa esimerkiksi tytöillä esiintyvä Turnerin oireyhtymä löytyy keskimäärin vasta lapsen ollessa 11-vuotias.” Tuo viisi vuotta tai Turnerin kohdalla 11 -vuotta on pitkä aika odottaa diagnoosia. Esikoisen luokkakaverin veli on autistinen. Heidän perheensä oli onnekas ja poika sai diagnoosin ennen koulun alkua ja oli heti oikeutettu kouluavustajaan, sillä Englannissa autistiset käyvät samaa koulua kuin muutkin lapset. Heidän ystäväperheessään ei oltu näin onnekkaita, vaan perheen tyttö oli jo 10 -vuotias eli viidennellä luokalla koulussa, kun hän sain diagnoosin. Tähän asti hänen oli pitänyt pärjätä normaalissa koululuokassa ilman avustajaa.

Mitä Englannissa sitten on?

Kun pääsimme sairaalasta, pojat olivat 3 viikkoa vanhoja (korjattua ikää -4 viikkoa). Koska asumme sairaalan kotiuttamistiimin toiminta-alueella, pojat saivat kotiutua nenä-mahaletkujen kanssa. Kotitiimi kävi kaksi kertaa viikossa meillä kotona punnitsemassa pojat ja välissäkin, jos nenä-mahaletku pääsi irtoamaan paikaltaan. Olen nähnyt kuvissa, että Suomessa nenä-mahaletkut teipataan kiinni kunnon laastarilla. Meidän sairaalassa käytössä oli joku hellävaraisempi systeemi, joka tarkoitti sitä, että letkut löystyivät ja irtosivat tämän tästä. Se siitä hellävaraisuudesta sitten, kun letkuja piti pujottaa takaisin muutaman päivän välein :(. Kun pojat saavuttivat tietyn painon, juuri ennen joulua, heidät vapautettiin kotitiimin seurannasta ja seuranta siirtyi Health Visitorille (HV), joka hänkin kävi kotona mittaamassa poikien painon kahden viikon välein. HV on kuin neuvolatäti. Periaatteessa hänen tehtävänsä näyttäisivät olevan sanoja kuin mitä neuvolassa Suomessa, mutta sen jälkeen kun HV lakkasi käymästä meillä kotona, ovat neuvolamaiset keskustelut jääneet. Nyt voimme halutessamme käydä joukkopunnituksissa, joita järjestetään säännöllisesti esimerkiksi Children´s Centereissä ja kirkkojen tiloissa.

Minulla on kokemusta vain tästä yhdestä kaupungista ja yhdestä paikasta, joten muualla saattaa olla toisin. Kun menen paikalle isoon kirkon saliin, laitan poikien neuvolakortit (the red book) koriin. Jos minulla on jotain kysyttävää HV:ltä, laitan kirjan päälle Post it -lapulla asiani. Haen kupin teetä ja istun odottamaan vuoroani. Yleensä olen liikkeellä au pairin kanssa, sillä yksin on vaikea operoida kahta vauvaa yhtä aikaa. Jos on hyvä tuuri, paikalla saattaa olla joku tuttu tai syntyy muuten vaan keskustelua vierustoverin kanssa. Kun vuoromme tulee, menemme vauvojen riisuntapisteeseen. Pöydälle mahtuu kerralla kolme vauvaa riisuttavaksi ja puettavaksi. Alastoman vauvan kanssa siirryn puntarille, josta HV -tiimistä yksi hallinnoi puntaria ja toinen kirjaa painon punaiseen kirjaan. Au pair riisuu tällä välin toista vauvaa. Punnituksen jälkeen luovutan punnitun au pairille ja toistan saman toisen vauvan kanssa. Sitten jäämme odottamaan takaisin punaisia kirjoja. Mikäli jätin Post it -lapun, jään vielä odottamaan, että keskusteluja vetävä HV palaa asiaan kunhan muilta keskusteluiltaan ehtii. Muussa tapauksessa voimme lähteä. Ja entäpä miten tiedot siirtyvät tuolta kirkolta Health Visitorien arkistoihin. Paperillapa tietysti. HV:llä on vihko, johon hän kirjaa lasten painot. Mihin nuo tiedot sitten päätyvät. Ei mitään tietoa. Lisäksi Punainen kirja on täynnä itsejäljentäviä sivuja, joilla on ilmeisesti joskus ollut joku tehtävä, mutta itse olen nähnyt vain yhden kerran, kun joku on tuollaisen sivun ottanut mukaansa.

Esikoinen ei ole HV:tä nähnyt lainkaan näiden kahden vuoden aikana mitä olemme täällä asuneet. Taapero on tavannut HV:n kahdesti. Ensimmäisen kerran 7,5kk iässä, jolloin hänelle tehtiin samalla myös 1 -vuotistarkastus. “Tästä on niin vähän aikaa siihen (1 -vuotispäivään), että turhaan te tänne silloin tulette”. Aha, okei. Eihän taapero osannut vielä edes kävellä tai puhua, mutta mikäpä siinä sitten. Seuraavan kerran kävimme 2,5 -vuotistarkastuksessa, jossa otettiin pituus ja paino sekä pyydettiin pujottamaan suuria helmiä nauhaan. Lisäksi keskustelimme kielen kehityksestä. Siinä se.

Suomessa neuvolassa pidetään huolta myös rokotuksista, mutta jottei asia olisi liian yksioikoinen rokotuksilla ei ole mitään tekemistä Health Visitorien kanssa. Rokotukset hoidetaan GP:llä hoitajan vastaanotolla. NHS:n rokoterekisteristä lähetettään muistutuskirje, joka muistuttaa varaamaan ajan rokotuksiin.